Karibialla soutelen talla hetkella! Internet-aika on erittain ollut erittain minimaalista; mina ja purjeveneen muu poppoo ollaan oltu kiireisia poimimassa greippeja ja mangoja ja manteleita ja banaaneja ja kaakaopapuja ja ja ja muuta ihanaa kaikkea suoraan puista. Talla hetkella vene on ankkuroitu Grenadaan, St. Georgen edustalle.  Kuvat puhukoot puolestaan.  

Tassa kohtaa voisin kirjoittaa Mancoran auringosta, Mindon pilvimetsista tai Kolumbian ylangoista. Tai ens sunnuntaina alkavasta Karibian purjehduksesta (jos tuulet on suotuisat, you never know). Mutta koska mun reissu ei pohjimmiltaan kuitenkaan ole paikkojen nakemista tai asioiden kokemista, eika edes ihmisiin tutustumista (vaikka ihmiset on tahan mennessa isossa osassa olleetkin!), yritan nyt kirjoittaa muistiin vahan viimeaikaisia […]

    Oi onnea. Ma oon ollut nyt vajaan viikon Kolumbiassa ja oi. Taa on yks niista paikoista, joihin tuun palaamaan myohemmin talla reissulla, varmasti. Asun pienessa kylassa ylangolla, Medellinin lahella. Ja taalla on kaikki.  Ma oon ainoa ulkomaalainen taalla, ja voin kertoa etta paat kaantyy ja suut loksahtaa auki ihan estoitta kun ma kavelen […]

Nyt pyoriikin sitten paassa ton miehen naama joka huutaa ECUADOOR. Ostan tollasen hatun ja meen katusoittamaan (tai no laulamaan/huutamaan) tata biisia koska, kylla, taallahan mie.

    Heti karkeen: ma tykkaan Perusta ja paljon. Ihan mielettoman monipuolinen mesta ihan joka suhteessa. On vuoristoo, on rantaa, on viidakkoo, on inkoja, on alkuperaisasukkaita, on sita tata ja tuota. Ja ruoka. Oi oi oi. Mun taytyy jossain valissa kirjoittaa siita ihan oma juttunsa, naa ruuat ansaitsee ikioman oodin. Tahan mennessa oon ehtinyt Mancoraan, […]

EDIT: Ihan pakko vaihtaa postauksen nimi kun keskin ton… Say whaaat mika pun! Vaikka mita on tapahtunut sitten San Pedrosta lahdon. Bolivia vaihtui mulla Peruun, kun kyllastyttiin Viian kanssa sahlaamaan olemattomien bussien kanssa, joilla meidan piti jatkaa Bolivian suola-aavikoille. Mutta hyva nain, kumpaakaan meista ei oikeastaan edes kiinnostanut ne aavikot tarpeeksi. Ainakaan tassa vaiheessa. Ja […]

Atacaman aavikko. Surrealismi alkaa bussimatkalla San Pedroon, silmänkantamattomiin tälläista. Tulin La Serenasta suoraan, mikä tarkoitti 16 tuntia bussissa. Ekat 10 meni nukkuessa, vikat kuusi nenä suhteellisen kiinni ikkunassa. Siitä lähtien onkin saanut olla kamera tanassa tauotta, eihän tällästä oo olemassakaan. Äärimmäinen kuivuus on saanut aikaan äärimmäistä kauneutta. Puhumattakaan siitä, että maiseman taustana hengailee TULIVUORIA. !!!! […]

  Valle de Elqui. Laakso, jossa kasvatetaan viinirypäleitä Chilen ”kansallisjuomaan” piscoon. Piscosta viis, mutta toi laakso. Niin kaunis! Sinne päätyminen on tarina sinänsä; taas tapasin  oikeat ihmiset oikeaan aikaan. Mun hostin serkulla oli myös sohvasurffaajia vieraina, ja yhtenä iltana (tais olla viime perjantai) kyseinen serkku järjesti bileet. No, tän serkun surffaajat, kaksi tyttöä Portugalista, oli […]

Ärräärhh, kirjoitin just tän postauksen uudestaan. Juuri kun edellinen versio oli valmis, Firefox päätti potkaista mut ulos. Mitään tallentamatta, luonnollisesti. No, onneksi kuvan hymy ei hyydy. Santiagosta matka jatkui La Serenaan, selvästi pohjoisemmaksi ja rannikolle. Bussissa on kivaa ja palanut Laura! Ei aavistustakaan, miten se on mahdollista, koska istuin kyseisessä bussissa koko päivän. No, aina […]

  Puhhuh. Aika actionintäyteisiä päiviä. Valparaisosta palasin siis Santiagoon muutamaksi päiväksi, lähinnä koska mut kutsuttiin. Ja kyllä kannatti. Siitä lähtien reissu on ollu yhtä seikkailua: aina oon ollu oikeessa paikassa oikeeseen aikaan tavatakseni ne oikeet ihmiset, joiden kanssa matka on jatkunu.  Puistopiknik ja gourmeesafkat Santiagossa. Kuvan kädet kuuluvat Pablolle, mun hostin kaverille, johon tutustuminen oli […]