Tammikuu takanapäin

image.jpg

TAMMIKUU TAKANÄPÄIN, MITÄ JÄI MIELEEN? Minä ajattelin alkaa tekemään tällaisia kuukausittaisia koontipostauksia kaikesta siitä, mitä milloinkin on tullut tehtyä, mitkä ovat olleet niitä hetken kutkuttavimpia aiheita ja mistä olen innostunut eniten. Vaikka aika tuntuu menevän hurjaa vauhtia, kuukauteenkin mahtuu melkoisen paljon kaikkea!

Tein uuden vuoden lupauksia – tai oikeammin ehkä; asetin itselleni tavoitteita oman hyvinvointini lisäämiseksi. Miten sitten olen tavoitteissani pysynyt?

Omasta mielestäni pysyin tavoitteissani jopa melko hyvin. Tai ainakin olen parantanut tottumuksiani aiempaan nähden. Juon huomattavasti enemmän vettä kuin aiemmin (vaikken jokaista hörppyä enää vesiapsiini lisääkään), ruokasuunnitteluni on aiempaa kokonaisvaltaisempaa ja sen myötä olen tullut kokeilleeksi rohkeammin uusiakin reseptejä. Tammikuun parhaat reseptit olivat ehdottomasti vadelmainen mutakakku ja kanakeitto. Paras uusi ravintolakokemus oli Splizzeria.

image.jpg

Olen muistanut olla kiitollinen kaikesta hyvästä ympärilläni. Kiitollisuuspäiväkirja on sekin hieman jäänyt, mutta sen tavan ajattelin ottaa käyttööni uudestaan – ajattelin liittää joka paikassa mukanani kulkevaan taskukalenteriini pienen ruutuvihon, jonne sitten jokapäiväiset huomioni kirjoitan. Kalenterissani itsessään ei valitettavasti ole tilaa sellaiseen.

To do -listaltani suoritin useita kohtia: kävin elokuvissa, ostin vuoden ensimmäiset tulppaanit ja kävin lyhentämässä kelloni rannekkeen. Pojan kanssa touhuttiin myös kaikenlaista; käytiin tutustumassa kirkkoon, vietettiin sunnuntai-illat lasten liikunnan ihmemaassa, rakennettiin majoja ja käytiin Hop Lopissa.

image.jpg

Tammikuussa keskityin paljolti arjen sujuvuuden miettimiseen ja ajankäytön tehostamiseen. Tein ruokasuunnitelmaa ja budjettia. Mietin myös keinoja ruokakulujen kohtuullistamiseen.

Sisustusrintamalla ei hirveämmin tapahtunut. Siivosin joulun pois ja aloitin koko asunnon kattavan asuntokierroksen eteisestä. Ihastuin marmoriin ja tein kauden ainoan ale-löytöni.

Helmikuussa ajattelin jatkaa aikalailla samoilla linjoilla; kevyttä jutustelua mielen päällä pyörivistä asioista sekä laajempia omiin kokemuksiin pohjautuvia arjenhallintaan liittyviä asioita. Mielessä olisi ainakin postaukset ruoantähteiden jatkokäytöstä ja ajatuksiani gluteenittomaan ruokavalioon siirtymisestä, sekä toki teemaan liittyviä reseptejä. Asuntokierros saa jatkoa ja lisäksi ajattelin aloittaa sarjan viikon parhaista jutuista – idean tähän sain Vaaleanpunaisen hirsitalon Marjalta.

Miltäs tämä kuulostaa?

Nyt minulla on käynnissä keittiön siivousoperaatio, joka lähti käyntiin roskiskaapin siivoamisella ja yhtäkkiä huomasinkin istuvani lattialla ja hinkuttavani lattialistoja hammastikulla… Oh well, voisihan sitä sunnuntainsa huonomminkin käyttää. 😉

Ihastuttavaa, kaunista ja energistä helmikuun ensimmäistä muruseni! <3

Suhteet Oma elämä Mieli Ajattelin tänään

Lapsellinen lauantai

image.jpg

LAUANTAI LAPSEN SILMIN. Herättiin tänään klo 6:30 ja siitä saakka on ollut täysi meno päällä! Leikittiin vähän junaradalla, kilpa-autoilla ja rakennuspalikoilla. Leikkikeittiöstä sai tosi hyvän roska-auton, siinä on roskaluukut ja kaikki!

image.jpg

Aamiaiseksi haluttiin jotain hyvää, niinpä lähdettiin isin kanssa vähän kaupoille ja haettiin iso satsi banaaneja. Äidin kanssa kokkailtiin sitten banaani-mustikkavohveleita ja marja-smoothiet kaikille. Ensin ei oikein vohvelit onnistunut ja äiti kiukutteli, mutta ei se haitannut, koska me syötiin iskän kanssa ne rumat ja sitten lopuista tuli jo ihan hienoja.

image.jpg

Viikonlopuissa on parasta, kun voi vaan leikkiä koko päivän. Paras leikki nyt on lohikäärmeleikki. Kaikki on vuorollaan lohikäärmeitä ja muut kirkuu ja juoksee pakoon ja peiton alla on turvapesä. Jostain syystä tätä leikkiä ei saa leikkiä heti aamulla. Eikä oikein illallakaan. Ennen päiväunia on hyvä aika. Päiväunet on ihan turha juttu, mutta kuitenkin pakolliset. Ja ennen päikkäreitä on tarinan aika, se on ihan kiva. Tänään oli lohikäärmetarina, isi keksi sen itse.

image.jpg

Päiväunien jälkeen tuli Pirpana ja täti kylään. Piti vähän opettaa juttui, kun Pirpana on vielä pieni, mutta ei se vielä kuperkeikkaa oppinut. Eikä oikein muutakaan, pitää vielä vähän opettaa. Ja vähän sitä piti välillä toruakin, kun ei se olisi saanut kiivetä mun jakkaralle eikä syödä autonrenkaita.

image.jpg

Heti, kun Pirpana lähti, tuli toinen täti ja setä ja Purri-koira. Sedän kanssa rakennettiin lennonjohtotorni, siitä tuli aika hieno. Setä on hyvä leikkimään lentokoneilla. Ja autoilla kans, se osaa korjatakin niitä.

Ja sitten piti taas jo mennä nukkumaan. Oli ihanaa ryömiä puhtaisiin lakanoihin, kun vaihdettiin ne äidin kanssa tänään; minä olin pesupalvelun kuski ja kuljetin likaiset petivaatteet pesupussiin punaisella autollani. Iltasaduksi äiti luki Dumbo-elefantista, joka oli Afrikassa. Äiti ei osaa keksiä tarinoita itse, niin kuin isi. Lelle-norsupehmoleluni on vähän kuin Dumbo.

Ja sitten minä jo nukahdin…. Kauniita unia! <3

Suhteet Ystävät ja perhe Lapset Vanhemmuus