Uusperhe miehen näkökulmasta

Vaikuttaa vahvasti siltä, että viime aikaiset ajatukseni ja pohdintani ovat osuneet monen Lilyläisen kanssa yksiin. Edellisessä postauksessani totesin pohtineeni hieman samansuuntaisesti treenimääristäni kuin Sara. Sitä edellisessä komppasin Sarandan ajatuksia. 

Tällä kertaa näppäilen Karoliinan vanavedessä, sillä olen pohtinut useamman kuukauden, miten kirjoittaa uusperheestämme. Se tuntuu jotenkin vaikealta, vaikka meillä tätä taivalta on takana jo kolmisen vuotta. Lapsen isällä on omat kuvionsa ja meillä omamme. Vanhemmat, sukulaiset ja läheiset ovat jo tottuneet tähän meidän sopuisaan eloomme. Sitä sivusinkin melkolailla tasan vuosi sitten postauksessani ’Ajatuksia erosta’.

DSC_0108.JPG

Jos nyt kuitenkin lähdetään siitä, etten oikein edes osaa sanoa meitä uusperheeksi, vaikka sellainen me oppikirjan mukaan olemmekin. Meidän perheessä kun ei ole sun ja mun lapset, on vain mun lapsi. Mutta se ei asiaa muuta, sillä tilastokeskuksen virallinen määritelmä on: ”Uusperheessä on alle 18-vuotias vain toisen puolison lapsi. Perheen kaikki lapset eivät ole puolisoiden yhteisiä.” Jep. Ei auta, uusperhe ollaan.

Ajattelin kuitenkin lähestyä aihetta haastattelemalla tuota miestä, joka on vapaaehtoisesti tällaiseen ruljanssiin lähtenyt. 

Jukka on ollut Epun elämässä melkolailla niin kauan kuin pienellä miehellä muistia riittää. Alusta asti on ollut selvää, että Epulla on isä, joka on aktiivisesti lapsensa elämässä ja kasvussa mukana – isähahmoa emme siis ole olleet vailla. Siksi emme myöskään kutsu Jukkaa isäpuoleksi tms. Jukka on Jukka ja sillä hyvä. Mutta enpäs selitä tässä enempää, antaa Jukan vastailla.

DSC_5078.JPG

1. Muistan, kun oltiin vasta tavattu ja kerroit, ettet olisi koskaan uskonut ryhtyväsi suhteeseen, jossa tulee mukana lapsi. Mikä sai sut lähtemään mukaan tällaiseen pakettiin?

Ihan ensimmäisenä, noh, sinä. Ajattelin ottaa haasteen vastaan – enkä kai osannut loppujen lopuksi pelätä sellaista, mistä ei ollut vielä kokemusta.

2. Hirvittikö yhtään?

Ei oikeastaan. Aika smoothisti mennyt tämä elämä tässä. Asiat eteni hyvin luonnollisesti ja askel kerrallaan.

DSC_5005.JPG

3. Oliko sulla jotain ennakko-oletuksia tai -odotuksia, mitä tämä tällainen tuo tullessaan?

Ei mitään sellaisia ainakaan, mitkä olisivat osoittautuneet vääriksi. Olen aika järkevä ja asioita ennakoiva ihminen, osasin siis aika hyvin kyllä ennakoida mitä on ehkä tulossa.

4. Mikä on yllättänyt eniten?

Ehkä se kuinka vähän elämä on loppujen lopuksi muuttunut.

5. Mikä on parasta?

Se, että voin positiivisella tavalla vaikuttaa jonkun ihmisen elämään. (Otaksun, että hän puhuu Epusta :D)

DSC_3768.JPG

6. Entä haastavinta?

Ehkä se, että joudutaan elämään kahden kalenterin välissä ja ajoittain elämä on ennakoimatonta. Ja tietysti se, että mulla ei ole kauheasti sananvaltaa siihen, miten te lapsen isän kanssa sovitte. (Selitteenä tähän, että lapsen isän työn vuoksi meillä ei ole viikko-viikko-systeemiä tms.)

7. Millä tavalla meidän elämä olisi toisenlaista, jos tässä kuviossa ei olisi lasta?

Käytäis varmaan enemmän ulkona – laajassa mittakaavassa eli mm. juhlimassa, keikoilla ja kaiken maailman kulttuurihässäköissä. Ja heitänpä tähän ihan avoimen kysymyksen, että asuttaisko me Suomessa? (Hyvä kysymys, sanoisin)

DSC_2040.JPG

8. Miten kuvailisit sun ja Epun suhdetta?

Tosi hyväksi. Ainakin musta itsestäni tuntuu siltä, että pystyn antamaan Epulle jotain sellaista mitä isä tai äiti ei voisi antaa. Ja sekin tietysti vaikuttaa, että olen vakaa, läsnäoleva ja rationaalinen Epun kanssa. (Kyllä, Jukka on lunastanut hienosti paikkansa lapseni elämässä aikuisena ystävänä, jonka kanssa Eppu voi pohtia sellaisia asioita, joita hän ei minun tai isänsä kanssa pohtisi).

DSC_3617.JPG

9. Miten koet lapseni isän tässä kuviossa?

Eppua ajatellen tärkeää, että Epulla on isä ja hyvä suhde hänen kanssaan. Ja varmasti tätä meidän uusperhe-elämää on helpottanut se, ettei Eppu ole täällä 24/7, mikä tuo mukanaan sen, että meillä on myös lapsetonta aikaa ja arkea yhdessä.

10. Luin MLL:n sivuilta, että moni on mustasukkainen puolisonsa lapsille ja jopa entiselle kumppanille – miten on?

En. Melkein mä taidan enemmän tuputtaa sulle, että ole enemmän myös kahden kesken Epun kanssa.

11223641_10152825383977373_127645055340125696_n.jpg

11. Mitäs vielä, tuleeko jotain mieleen?

No eipä kai.

No, kerro nyt edes jokin hyvä tai hauska muisto tai juttu?

Mukava juttu on, että aina kun mä tuun kotiin, Eppu tervehtii mua. On kiva tulla kotiin, kun Eppu joko juoksee vastaan tai vähintäänkin huutaa ”Moi Jukka!”. Siitä tulee sellainen olo, että mua selvästi odotetaan täällä.

DSC_3935.JPG

Kiitos! Mies on selvästi paljon ytimekkäämpi vastauksissaan kuin minä. Voisin kai vielä ainakin yhden postauksen tästä meidän konkkaronkasta kirjoittaa. Sikäli mikäli keksin sopivan ja kivan lähestymistavan. Kysyäkin saa, vastaan mielelläni 🙂

Kommentit (0)
Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *