Bluestocking

4.3.2018 minja koskela

Blogihaaste: Kolme hyvää

Brysselissä asuva Nenna-siskoni on kahden muun siskoni ohella yksi parhaista jutuista mun elämässä.

Juliaihminen haastoi mut kirjoittamaan postauksen aiheesta kolme hyvää. Koska kirjoitan blogiin useimmiten mielipiteitäni ja harvemmin itsestäni, päätin tarttua haasteeseen. Eli täältä pesee:

Kolme hyvää asiaa päivissäni:

Ystävät. Olen päivittäin yhteydessä muualla Suomessa asuvien ystävieni kanssa. Lisäksi pidän turkulaisen luottoystäväni Saaran kanssa epävirallista viini- ja taidekerhoa torstaisin, jonka ansiosta viikonloppuni on usein nelipäiväinen. Suosittelen!

Musiikki. Kuuntelen paljon musiikkia, jota etsin muun muassa Pitchforkista. Lisäksi DJ-eksäni kuratoi mulle räätälöityjä uutuuslistoja vähintään kerran kuussa. Tämän hetken lemppareita ovat Car Seat Headrest, Shopping, Agent Blå ja Sharon Van Etten.

Työt. Olen töissä maailman kivoimmassa koulussa musiikinopettajana ja kirjoitan opetuksen ohessa väitöskirjaa. Väikkärityö on vienyt mut muun muassa Göteborgiin, Bergeniin, Kathmanduhun ja Wieniin. Heinäkuussa presentoin Azerbaijanissa. Tuskin matkustaisin sinne ilman työtäni.

Kolme hyvää asiaa minussa:

Päämäärätietoisuus. Tätä voisi toki kutsua myös uppiniskaisuudeksi, mutta prefereeraan positiivisia konnotaatioita, heh! Pointti on joka tapauksessa se, että jos päätän jotain, keksin useimmiten keinot kulkea päämäärääni kohti (ja päästä sinne).

Huumorintaju. Myös feministi voi olla hauska. Sen kunniaksi kerron vitsin: Miksi Neumann lähti ostamaan suolakeksejä? Sille tuli levoton Tuc-himo.

Yhteiskunnallisuus. Politiikka on minulle polttoainetta, jota tarvitaan, jotta maailmasta tulisi parempi paikka.

Kolme hyvää asiaa elämässäni:

Meiju, Marinella ja Miljaana. Siskot. BEST.

Kolme hyvää asiaa tänä vuonna:

Apuraha. Juuri saamani tutkimusapurahan turvin aion ensi syksynä ottaa virkavapaata ja muuttaa Berliiniin kirjoittamaan puoleksi vuodeksi.

Rauha. Viimeisen vuoden ihmissuhteeni ovat muistuttaneet lähinnä kehnosti käsikirjoitettua saippuasarjaa ja oloni on ollut kauhean levoton. Siksi arvostan tämän hetkistä rauhan tunnetta erityisen paljon.

Turku. Muutin Turkuun puoliksi sattumalta ja puoliksi työn perässä. Berliinin jälkeen ihan paras kaupunki!

Kolme hyvää asiaa blogissani:

Feminismi. Jos minun täytyy määritellä itseni, olen ennen kaikkea feministi. Tämä iloinen asia näkyy myös blogissani.

Kanssabloggaajat. Ilman blogia en ehkä olisi tutustunut uusiin mahtaviin tyyppeihin, kuten valloittavaan Juliaihmiseen.

Lukijat. Koska ilman teitä tässä ei olisi mitään järkeä.

Kolme hyvää bloggaajaa, joiden toivon vastaavan kysymyksiin:

Ihanat Saranda, Mari ja Anna!

Seuraa Bluestockingia somessa: Facebook, Instagram, Twitter!

Suhteet Oma elämä Mieli Ajattelin tänään

25.2.2018 minja koskela

#Uraoivallus – Laiskottelu on välttämätöntä

Vaihtoehtoinen uraoivallukseni: työmatkat ovat kivoja, mutta niitä kutsutaan syystä TYÖmatkoiksi. Kuva konferenssimatkalta Nepalista viime huhtikuulta.

Trendin ja Lilyn lanseerattua Uraoivallus-kamppis ajattelin, että haluan olla mukana. Ensin mietin, että voisin jakaa oivallukseni koskien palkankorotuksen pyytämistä, kirjoitusvinkkejä tai työpaikan tasa-arvoa. Sitten luin Helsingin Sanomien jutun Y-sukupolven (eli tällä vuosituhannella täysikäistyneiden) kokemista työpaineista ja minulla välähti: Ikävä kyllä itsestäänselvyydeltä tuntuva oivallukseni numero yksi ei ehkä olekaan selviö ja koskee näemmä muitakin kuin minua. Uraoivallukseni on, että laiskottelu kannattaa, loppuunpalaminen ei.

Teen toista vuotta putkeen kahta duunia. Olen palkallinen väitöskirjatutkija ja opetan musiikkia yläkoulussa ja lukiossa. Työaikani ei kummassakaan duunissa ole sataprosenttinen, mutta 50-50 diililläkin työaika nousee ikään kuin huomaamatta. Molemmat työni ovat minulle intohimoja. Se on sekä hyvä että huono asia. Hyvä siksi, että työn tekeminen on useimmiten kivaa. Huono siksi, että teen töitä usein iltaisin ja viikonloppuisin, en ole käytännössä koskaan lomalla enkä aina erota vapaa-aikaa työstä.

Lähipiiriäni seuratessani olen huomannut, että työ- ja vapaa-ajan erottamisen vaikeus on lähestulkoon sukupolvikokemus. Saman haasteen tunnistaa liki jokainen työssäkäyvä kolmekymppinen ystäväni. Tämä korostuu luovilla aloilla ja tutkimustyössä, jossa ajatustyötä on tehtävä koko ajan. Työn ja vapaa-ajan hämärtyessä on vaara, että myös loppuunpalamisesta tulee sukupolvikokemus. Se ei ole ihme, sillä työelämä on muuttunut yhä vaativammaksi.

Helsingin Sanomien jutussa mainitaan orastava uupumisilmiö, joka on Y-sukupolvelle tuttu. Pätkätöiden lisääntyessä ja vaatimusten kasvaessa myös uupumisen riski kasvaa. Itselläni meni ihan liian pitkään tajuta, että tarvitsen ihan oikeasti myös lepoa ja palautumista, vaikka töistäni pidänkin. Ja huom: En tarvitse lepoa ollakseni parempi työntekijä, vaan elääkseni parempaa elämää. Toivon hartaasti, että työelämä muuttuu sellaiseksi, että seuraava sukupolvi pitää tätä itsestäänselvyytenä.

Siihe asti rummutan mielelläni uraoivallustani: Laiskottelu ei ole ainoastaan sallittua, se on välttämätöntä.

Seuraa Bluestockingia somessa: Facebook, Instagram & Twitter!

Hyvinvointi Mieli Työ Ajattelin tänään