Tag: tapaaminen

Kitarapoika teki (suuntaansa) kolmentoista tunnin matkan viettääkseen yhden yön kanssani; juuri alkaneet yliopisto-opiskelut eivät valitettavasti mahdollistaneet pidempää yhdessäoloa. Poika hyppäsi yöjunaan ja tuli loput kolme tuntia bussilla. Kävi ilmi, että yhdeksän tuntia oli optimistinen arvio, ja että matka olisi taittunut kyseiseen aikaan vain erittäin nopealla autolla ja teräksisillä hermoilla (Marokon liikenne on aika…krhm…omalaatuista, ja itseasiassa […]

Kaksitoista päivää lomaan. Aurinkoa, lämpöä, mausteitten tuoksua, katujen värikästä hälinää, grillausta ja ehkä joku kameliekskursio autiomaahan. Morocco here I come. Odotus kuplii vatsanpohjassa (eri tavalla kuin viime aikoina on kuplinut, heh), ehkä siellä läpättää muutama perhonenkin. Jännitän Kitarapojan tapaamista. Kitarapojan, joka tunnustaa ujosti Whatsappissa, että haluaa ehkä halata minua tavatessamme. Ja että haluaisi ehkä nukkua […]

Koska (minulle itsellenikin tuntemattomasta syystä) pyrin rajoittamaan tapaamispäivitykset maksimissaan kolmeen postaukseen, joudun tällä kertaa tyytymään yhteenvetoon; jos kirjoittaisin tapani mukaan seksikerran per postaus, kirjoittaisin viime kertaisesta tapaamisestamme luultavasti vielä silloinkin, kun olisi jo seuraavan tapaamisen aika. Koko päivän – tai siis seitsemän tunnin – saldo oli nimittäin: Kuusi kertaa suuseksiä; joista minä neljä kertaa ottavana, […]

Tällä kertaa parkkimittarin syöttäminen onnistuu yhdellä kädellä, vaikka suuta kuivaakin ja vatsa on kipristynyt tiukaksi palloksi. Muusikko tulee taas vastaan leveä hymy kasvoillaan, pipo syvälle päähän vedettynä; halaa pitkään vetäen pääni rintakehäänsä vasten, suukottaa päälakeani, hengittää shampoontuoksuisia hiuksiani syvään. Jopa lähes kymmenen sentin koroillani olen häntä yhäkin päätä lyhyempi.  Eteiseen päästyämme Muusikko vetää minut kärsimättömästi […]

Mitäpä kuului vapunjälkeiseen lauantaipäivääni? No, joskus voi vain antaa kuvan puhua puolestaan. Kuva by Muusikko.  

Muusikon kanssa viestittely on lähtenyt täysin lapasesta. Voitteko kuvitella, että meillä on vasta vähän yli viikon (virtuaali)tuttavuuden jälkeen toisillemme jo lempinimet: Nancy ja Sherlock?! Minä olen muuten Sherlock, ja Muusikko on Nancy. Lienee syytä elaboroida hieman. Sherlock tulee tietysti krhm…hieman erikoisesta tavastani puhua ennen kuin ajattelen, joka piinallisen usein johtaa tilanteisiin, jossa vasta jälkeenpäin huomaan […]

Vielä kaksi viikkoa. Kaksi viikkoa kärvistelyä toimistolla; kiirettä pukkaa. Suurin osa kollegoista on jo heittänyt kravatin naulaan, hajaantuneet kuka minnekin. Perhelomilleen.   Ykkösmies lähti tänään takaisin töihin – kolmen viikon sairasloma takana. Kaksi viikkoa joutuu reppanakin vielä ahertamaan, sitten loma. Nörttipoika yrittää järjestää tapaamista ennen lomani alkua – on pakko nähdä. Edellisestä kerrasta on aivan […]

Kiitos Aina jonon viimeinen – blogin Iiron lauantaisen postauksen, joka sai ruosteisen kolikon tipahtamaan tässäkin pääkopassa (miitäääh, voiko blogata etukäteenkin ja varastoon), ja samaisen postauksen kommenttikentässä tätäkin luupäätä avustaneen Fitness Führerin, tämä postaus on ensimmäiseni jota en ole kirjoittanut ja postannut reaaliajassa. Joo, saa nauraa. Mikäli siis luette tätä työaikana 19.2.2014, olen siis erittäin todennäköisesti […]

Mikähän siinä on että joka kerta kun riitelemme Nörttipojan kanssa, se on kuin maailmanloppu. Sähköpostissa niin teräviä kommentteja että saa sieluunsa virtuaalisia paperihaavoja; sydän niin sykkyrällä että ei tiedä itkeäkö vaiko paiskoa tavaroita paskaksi. Ultimaattumeja, tökkimistä piikiksi vuollulla tikulla proverbiaalisen panssarin heikkoihin kohtiin. Riitelemme ihan yhtä intohimoisesti kuin rakastelemmekin – sataprosenttisella paatoksella. Ja taannumme joka_ikinen_kerta […]

“Hei kulta..” Veti syliin heti ovella, halasi pitkään ja lujasti. Suuteli. Päästyämme huoneeseensa istutti sängylle, otti kiinni käsistä, katsoi silmiin. “Anteeksi vielä kerran.” Keskeytin suudelmalla, sanoin pehmeästi että anteeksipyyntöön ei ole tarvetta; että minun pitäisi pyytää anteeksi, että olen pahoillani. Halasimme. Pitkään. Nörttipojan kädet alkoivat vaellella kehollani, hän silitti säärtäni, reittäni; kätensä hivuttautui hameeni alle. […]