Ekologisuuden tulisi olla normi, ei marginaalin ”viherpiipertelyä”
Sain jokin aika sitten kuulla, että olen hieman ”hippi”. Keskustelu oli kokonaisuudessaan erittäin hyvä, mielenkiintoinen ja ajatuksia herättävä, mutta siitä jäi mieleen erityisesti tämä: Olen kuulemma hippi tai hippimäinen, koska olen niin suuntautunut kohti ekoasioita ja muun muassa kirjoitan niistä julkisesti blogiini, samoin kuin käytän luonnonkosmetiikkaa ja osallistuin Muoviton maaliskuu -haasteeseen.
Mielenkiintoista on ensinnäkin huomata oma ”kuplautumisensa”. Minullehan minun oma elämäni ei tietenkään näyttäydy lainkaan hippimäisenä, eikä luonnokosmetiikan käytössä tai ekoasioiden ajattelussa tai huomioimisessa ole omasta näkökulmastani käsin mitään erikoista tai ihmeellistä, saati sitten hippimäistä. Minulle ne ovat minun omaa jokapäiväistä arkeani ja tosi tavallisia, arkisia asioita. Siis niin tavallisia ja normaaleja, etten näe niissä mitään ”hippimäistä” (minulle kun jostain syystä tuosta sanasta tulee ihan ensimmäisenä mieleen rastat, reggae ja toisaalta 70-lukukin).
Kun ympärilläni vielä sattuu (varsinkin täällä blogimaailmassa) olemaan samalla tavalla ajattelevia ja käyttäytyviä ihmisiä, on näistä asioista tullut minulle täysin normaalia arkipäivää. Kirjoitan niistä blogissanikin nimenomaan siksi, että blogini kertoo minun elämästäni, ja kyseiset asiat ovat isossa roolissa arjessani. Mutta keskustelun myötä silmäni avautuivat ajattelemaan asiaa laajemmin. Todennäköisesti on nimittäin niin, että nämä minulle arkipäiväiset asiat ovat vielä kuitenkin (valitettavasti) aikamoisen marginaalisia. En tiedä, minkälainen prosenttiosuus suomalaisista pesee hiuksensa luonnonkosmetiikkashampoolla, saati sitten vaikkapa palashampoolla ja -hoitoaineella. Kuinka moni lajittelee muovinsa tai oli mukana Muovittomassa maaliskuussa? Ei varmastikaan 100 % suomalaisista, ei todennäköisesti edes 50 %. Mahdollisesti ei edes 20 %. Siinä kontekstissa nämä minun ”puuhasteluni” voivat esiintyä joillekin ihmisille hippimäisinä, outoina tai epämääräisinä. Se on oikeasti hyvä ja tärkeää muistaa.
Itselleni ekologisuus on yksi tärkeä elämäni valintoja ohjaava arvo. Mutta on selvää, että kaikille ihmisille se ei ole. Henkilökohtainen, syvä toiveeni kuitenkin on, että ekologiset arvot ja käytännön teot eivät olisi enää vain jotain hippimäistä viherpiipertelyä ja nyhräämistä, vaan kaikkia ihmisiä koskeva normi ja yleinen toiminta- ja ajatusmalli, joiden avulla olisimme yhdessä matkalla kohti kestävämpää tulevaisuutta. On selvä asia, että joidenkin ympäristöasioiden suhteen juna on jo mennyt kauan sitten, emmekä esimerkiksi voi enää estää ilmastonmuutosta, mutta todennäköisesti voimme vielä hidastaa sitä. Voimme vähentää valtamerten muovimäärää ja vesistöjen rehevöitymistä, mutta niin kauan, kuin ekologisuus kantaa epämääräisen ”hippimäisyyden” stigmaa, meillä on paljon tehtävänä.
Usein kun blogimaailmassa puhutaan ekologisuudesta tai vaikkapa lentämisen haitoista ja päästöistä, haluaa kirjoittaja aina kovaan ääneen mainita, että ”en tietenkään halua tuomita kenenkään muun tekemisiä, kukin tehköön niin kuin haluaa”. No, en minäkään ketään tuomita halua. Eikä siitä olisi mitään hyötyä, se olisi pelkkää energianhukkaa. Jokaisen kanssaihmisen tekemisten tai tekemättä jättämisien tuomitseminen olisi aikamoinen suo, johon en edes jaksaisi ryhtyä. Haluan kuitenkin nyt sanoa tämän seuraavan, vaikka se saattaa jonkun suututtaakin.
2010-luvulla olisi mielestäni joka ikisen valveutuneen, aikaansa ja ympäröivää maailmaa seuraavan kansalaisen velvollisuus olla edes jossain määrin kiinnostunut ekologisuudesta ja ympäristöasioista. Jos on koskaan, ikinä katsonut uutisia tai lukenut sanomalehteä, tietää kyllä, että olisi ihan hirvittävän tärkeää ja kiireellistä pyrkiä ekologisuuteen omassa elämässä edes joltain osin. Jos on lukenut uutiset Mariaanien haudassa pyörivistä muovipusseista, Etelä-Euroopan hirmuhelteistä, napajäätiköiden sulamisesta, eläinten sukupuutoista ja luonnonvarojen tuhlaamisesta, olisi todellakin syytä miettiä, miten itse voi asioihin vaikuttaa. Ja sisäistää se, että ihan oikeasti, niillä pienilläkin asioissa on merkitystä. Täydellisyyttä ei todellakaan keneltäkään odoteta, mutta yletön ympäriinsä lentely, minimatkojen autolla taittaminen, järjetön kerskakulutus, jätteiden lajittelemattomuus tai vaikkapa veden tuhlaaminen osoittavat henkilökohtaisesti, minun mielestäni, jonkinlaista piittaamattomuutta, itsekkyyttä ja välinpitämättömyyttä. Ehkä toki myös tietämättömyyttä, ja ymmärryksen ja tiedon puutetta.
Ekologiseen ja ympäristöystävälliseen elämäntyyliin pyrkiminen tarkoittaa totta kai jonkinlaista vanhoista opituista tavoista luopumista. Ja luopuminen – se on tietysti vaikeaa ja aluksi vähän ikävääkin. Totta kai jo saavutetuista eduista on vaikeaa luopua! Materia ja matkustelu vaikuttavat myös some-aikakaudella olevan kaikkien arkipäivää. Ja jos & kun niistä on itsekin päässyt nauttimaan, ei luopumisprosessi välttämättä ole helppo tai siihen ei tee mieli ryhtyä. On helpompaa takertua siihen, mitä itse haluaa omistaa tai tehdä, kuin miettiä mikä olisi ympäristön kannalta ”oikein”. Koen itsekin välillä ekoasioiden äärellä ”luopumisen tuskaa”. Ei ole pelkästään helppoa ja hauskaa vaihtaa vuosia käyttämänsä ihana, hyväntuoksuinen saippuapullo pieneen palasaippuaan (vaikka palasaippuassa ei mitään vikaa olisikaan). Olisi tietysti ”kivaa” lentää etelään talven kylmyydessä useampikin kerta vuodessa. Ja joskus kun oikein laiskottaa, tekisi mieli vain heittää kaikki roskat samaan roskikseen jätteiden lajittelun sijaan.
Muutoksille pitää antaa aikaa, eikä vaatia itseltään liikaa kerralla. Niitä pitää opetella ja harjoitella hissukseen, ja sallia itselleen epäonnistumisiakin. Mutta mielestäni näiden pienten asioiden harjoitteluun ja toteuttamiseen pystyy ja kykenee kuka tahansa aikuinen ihminen. Jo se, että yrittää, on alku. Muutokset tarvitsevat aina aikaa. Kuitenkin se, ettei ole valmis tekemään oikeastaan mitään ekologisuuden takia ja ummistaa täysin silmänsä näiltä asioilta, tuntuu itselleni vieraalta ja nykyään aika käsittämättömältäkin.
Eikä ekologisuus ole pelkästään luopumista ja ikäviä asioita. Päin vastoin! Siinä on myös paljon hyvää. Ulkomaanmatkailun vaihtaminen pääsääntöisesti kotimaanmatkailuun on osoittanut, että Suomessa on ihan huikeita paikkoja, ja on kiva tietää tukevansa paikallisia pienyrittäjiä. Olen tajunnut entistä selkeämmin, että Suomi on aivan upea maa. Olen myös huomannut, että monen jutun itse tekeminen tai valmistaminen on ekologista – ja samalla huomannut, että sitähän osaa tehdä vaikka ja mitä! Ja kun taittaa työmatkat pyörällä tai kävellen auton sijaan, kohoaa kunto samalla. Ja kyllä siitä ihan ehdottomasti tulee itselle hyvä mieli, kun tietää tekevänsä ympäristön kannalta parempia valintoja ja kuormittavansa ympäristöä edes vähän vähemmän kuin ennen. Ihan jo pelkästään sen takia olen valmis näkemään joissain asioissa hieman enemmän vaivaakin. Ja usein ympäristöystävälliset valinnat ovat myös omalle terveydelleni parempia valintoja.
On ollut tosi kiva huomata, että blogini lukijoissa on paljon ekologisuus-teemasta kiinnostuneita, ja olette myös pyytäneet lisää ekopostauksia. Niitä ehdottomasti tuleekin, sillä blogini on kanava, jossa keskityn itselleni tärkeisiin asioihin. Ihanaa, että täältä löytyy samanhenkisiä ihmisiä, joiden kanssa voin jakaa tämän aiheen, keskustella siitä ja oppia teiltä lisää. Ehkä olemme vielä marginaalissa, mutta toivon sydämeni pohjasta, että joukkomme kasvaa (ja mahdollisimman paljon). <3
Ihanaa iltaa <3
-Netta
Lue myös:
Näin teet lentojen päästöhyvitykset
Vuoden 2018 turhakkeeksi valittiin pikamuoti
Kasvisruoan lisääminen sekasyöjän ruokavalioon