Kasvusta ja kasveista
For a plant to grow, it must be repotted in a bigger vessel. So must I.
Vaihdoin huonekasvien mullat. Kartoitin, mitkä kasvit ovat kasvaneet niin paljon, että ne tarvitsevat kokonaan uuden ruukun, jotta ne voivat kukoistaa täydessä loistossaan. Poistin vanhan mullan, laitoin ruukun pohjalle uutta multaa ja asettelin kasvin varovasti uuteen asuinpaikkaansa. Lisäsin vielä multaa päälle ja ihailin lopputulosta. Myöhemmin kastelin ja lannoitin. Ja nyt vain odotan lisäkasvua ja ihailen kasveja. Kaikki kasvit eivät olleet vielä valmiita uuteen ruukkuun, joten annoin niiden toki jäädä nykyiseensä – ketään ei pakoteta kasvamaan liian nopeasti.
Tässä kaikessa on jotain symbolista. Me ihmisetkin kaipaamme aika ajoin uutta multaa ja uutta kasvuympäristöä, tai emme kehity ja voi kukkia täydessä loistossamme. Jos kaikki jatkuu aina samanlaisena, jossain vaiheessa tulee raja vastaan ja kasvumme ei ole enää mahdollista. Omassa elämässäni se näkyy esimerkiksi siinä, että en voisi kuvitella tekeväni tismalleen samaa työtehtävää tismalleen samassa paikassa ikuisesti. Kaipaan haasteita ja sitä, että voin oppia uutta sekä kehittää itseäni (vaikka samaan aikaan minussa asuukin pieni muutosvastarinta). Välillä toki tuttu ja turvallinen on hyvä, eikä kasvua ja muutosta voi tai pidä pakottaa. Mutta joskus sen aika kuitenkin aina koittaa, ja silloin on aika katsella ympärilleen. Uusi ”ruukku” voi tarkoittaa joskus uutta työtä, joskus vaikka uutta kotia. Joskus se ei tarkoita mitään niin konkreettista, vaan vaikkapa uuden ajatusmallin omaksumista ja vanhasta luopumista. Se tarkoittaa sitä, että uskaltaa, vaikka uusi vähän pelottaakin.
-Netta
Lue myös: