Lahjoittaisitko osan palkastasi hyväntekeväisyyteen?

Kirjoitin kesäkuussa postauksen nimeltään ”Blogien rahakeskustelu on kapeakatseista”. Postauksessa kirjoitin siitä, miten surullisen kapeakatseista on, että mediassa ja blogeissa huudellaan nyt jatkuvasti, että k a i k i l l a on mahdollisuus sijoittaa ”ainakin kymppi kuussa”. Omasta kokemuksestani voin sanoa, että kaikilla ei todellakaan ole sitä mahdollisuutta. On paljon ihmisiä ja ihmisryhmiä, joille jokainen kymppi, euro ja sentti on elintärkeä ja joilla kaikesta suunnitelmallisuudesta huolimatta on tili tyhjänä jo kauan ennen seuraavaa palkka- tai tukipäivää.

Toinen asia, joka itseäni vähän hämmentää vallalla olevassa raha- ja sijoituskeskustelussa, on sen tietynlainen minäkeskeisyys ja oman navan ympärillä pyöriskely. Puhun nyt siis niistä, joilla sitä rahaa ihan oikeasti on ja jotka voivat sitä laittaa haluamiinsa ja valitsemiinsa kohteisiin. Miksi aina puhutaan vain ja ainoastaan siitä, miten ihminen voi parhaiten säästää ja sijoittaa itselleen, maksimoida omat voittonsa ja taata itselleen jo nelikymppisestä lähtien mukavat eläkepäivät?

pexels-photo-972530.jpeg

Toivon, että rahakeskustelussa otettaisiin enemmän esiin sekin näkökulma, mitä kaikkea ihminen voisi rahalla tehdä yhteisön, yhteiskunnan ja erilaisten muitten toimijoitten, kuten järjestöjen hyväksi. Jos jokainen työssäkäyvä ihminen laittaisi omasta palkastaan edes vaikkapa 5-10 euroa joka kuussa valitsemaansa hyvään tarkoitukseen, syntyisi jo siitä jättimäinen potti, ja tuosta potista puolestaan syntyisi aika paljon hyvää meille kaikille. Ei vain sinulle tai minulle, vaan meille ja muille. Ja myös niillekin, joilla sitä rahaa ei itsellään ole.

pexels-photo-941543.jpeg

Muistan, miten teini-ikäisenä tulin usein bussilla Lohjalta Helsinkiin, ja törmäsin tuolloin aina kadulla eri järjestöjen feissareihin – eksoottinen uusi juttu pikkukaupungin tytölle. He tulivat kysymään, haluanko liittyä kuukausilahjoittajaksi milloin millekin järjestölle – Punaiselle Ristille, Amnestylle, Greenpeacelle, WWF:lle… Koska olin alaikäinen, en kuitenkaan vielä tuolloin saanut liittyä lahjoittajaksi. Mutta jo tuolloin vakaasti päätin, että sitten KUN olen yli 18-vuotias, liityn jonkin järjestön tukijaksi.

Täytettyäni 18 aloinkin tarkasti tutkia eri järjestöjä ja niiden avustuskohteita. Totesin, että itselleni kaikkein tärkeintä on suojella luontoa ja ilmastoa, koska ilman tervettä maapalloa meillä ei oikeastaan ole mitään muutakaan, mitä suojella (vaikka toki muutkin avustuskohteet ovat tärkeitä). Niinpä 19-vuotiaana, muutettuani Lohjalta Helsinkiin, etsin kadulla käsiini WWF:n feissarin ja ilmoitin into piukeana, että NYT haluan liittyä kuukausilahjoittajaksi.

pexels-photo-943629.jpeg

Ja siitä hetkestä lähtien (eli nyt 9 vuoden ajan) olen lahjoittanut tililtäni rahaa WWF:lle joka kuukausi. Jopa silloin, kun olen ollut rutiköyhä opiskelija ja tuonut vessapaperia töistä kotiin. Ja kyllä, mielessäni kyllä todellakin kävi välillä noina hetkinä laittaa lahjoitukseni jäihin, mutta en onneksi kuitenkaan koskaan tehnyt sitä. Nyt, kun olen valmistunut ja vakituisesti töissäkäyvä, voisin oikeastaan nostaa lahjoitussummaani. WWF:lle lahjoitan siis kuukausittain tililtäni, ja lisäksi lahjoitan joka joulu sekä tavaraa että rahaa Pelastusarmeijan Joulupata-keräykseen.

Säästövinkeissä yleensä kehotetaan ihmisiä esimerkiksi jättämään aamulatte ostamatta, jotta voisi säästää senkin rahan omalle tililleen, rahastoihin tai mihin kukakin nyt säästääkin. Mitäpä, jos sen yhden kuukausittaisen laten/viinilasillisen/ halpispaidan jättäisi ostamatta, ja sen summan lahjoittaisikin hyväntekeväisyyteen? Ei siksi, että voisi kiillottaa omaa sädekehäänsä ja tuntea itsensä yleväksi ihmiseksi, vaan siksi, että se on oikeasti myös keino vaikuttaa itselle tärkeisiin asioihin.

Usein esimerkiksi ekologisuudesta ja ilmaston tilasta puhuttaessa ihmiset toteavat, että ”ei yksittäinen ihminen mitään voi tehdä tai mihinkään vaikuttaa”. No, mitäpä jos antaisit tukesi isolle järjestölle, joka kyllä voi. Jolla on tilastoitua näyttöä toiminnastaan ja sen vaikutuksista. Esimerkiksi itse saan WWF:n kuukausilahjoittajana muutaman kerran vuodessa kotiin Pandan polku -nimisen lehden, jossa kerrotaan erilaisista ympäristöprojekteista ja siitä, mitä WWF on tehnyt ja saanut aikaan kuukausilahjoituksista saaduilla rahoilla. Lisäksi WWF:n verkkosivuilta löytyy jatkuvasti ajantasaista tietoa heidän toiminnastaan ja muun muassa siitä, miten he pyrkivät vaikuttamaan päättäjiin, toimivat kentällä ja tuottavat tietoa. Sivuilla on myös täysin läpinäkyvästi esitelty se, miten WWF:n kulut, tulot ja suojelukulut jakautuvat.

pexels-photo-955452.jpeg

Kuulun Facebookissa ryhmään nimeltä Vauras nainen. En muista milloin ryhmään olen liittynyt ja miksi, koska en vielä tähän päivään mennessä ole koskaan ollut erityisen ”vauras”. (Mutta ehkä vaikkapa siksi, että olisin edes vähän matkalla kohti sellaista tilaa? :D) Joka tapauksessa, ryhmä on kiva kohtaamispaikka naisille, siellä voi keskustella kaikesta työhön ja varallisuuteen liittyvästä. Ilokseni eräänä päivänä siellä keskusteltiin siitä, mille järjestölle ryhmän jäsenet lahjoittavat rahaa. Suositumpia lahjoituskohteita ryhmäläisten keskuudessa olivat ainakin Unicef, WWF, Syöpäsäätiö, Punainen Risti, Plan Suomi, John Nurmisen säätiö, Hurstin laupeudentyö, Amnesty, Hope Ry, Naisten pankki ja SOS-lapsikylä. Myös muita pienempiä järjestöjä mainittiin paljon. Osa lahjoittaa kuukausittain, osa kausittain (esimerkiksi joulunaikaan). Osa oli lahjoittanut kuukausittain jo kymmenien vuosien ajan.  Ryhmään kuuluu yli 46 000 ihmistä, ja lahjoituskeskusteluun oli jätetty 143 kommenttia. Siihen on tietysti monia syitä, mutta pohtia sopii, onko hyväntekeväisyyteen lahjoittaminen, ainakin kuukausitasolla, verrattain harvinaista.

Tiedän kyllä, että on utopistinen ja naivi ajatus, että läheskään kaikki vakityössä olevat ihmiset lahjoittaisivat (varsinkaan säännöllisesti kuukausitasolla) hyväntekeväisyyteen. Kaikki eivät tietenkään pysty siihen oman taloudellisen tilanteensa vuoksi, ja osa on esimerkiksi sitä mieltä, että koska maksamme veroja, ei yhteiskunnassa siksi tulisi edes olla tarvetta enää sen lisäksi lahjoittaa rahaaa hyväntekeväisyyteen.

Mielenkiinnosta kysynkin – lahjoitatko sinä hyväntekeväisyyteen vai et? Jos kyllä, niin mille järjestölle, ja miksi olet valinnut juuri sen?

-Netta

Postauksen kuvat: Pexels.com

Seuraa blogia:

Instagram

Facebook

Bloglovin

Puheenaiheet Raha Syvällistä

Uusi koti on löytynyt

Ihanaa, meidän asunnonetsintä on VIHDOIN päättynyt, ja joulukuun alussa pääsemme muuttamaan uuteen asuntoon! Blogiani pidempään lukeneet tietävätkin, että meillä on jo pidemmän aikaa ollut asunnonetsintäprojekti meneillään. On itseasiassa vaikeaa sanoa tarkalleen, kauanko – tässä on eletty asian suhteen monenlaisia vaiheita. Tietyllä tapaa asuntoa on etsitty jo pari vuotta, mutta välissä on ollut suvantovaiheita ja taukoja. Viime vuoden heinäkuussa, kun muutimme tänne nykyiseen asuntoon, tiesimme että täällä asuminen olisi vain välivaihe ja tulisimme muuttamaan hieman isompaan asuntoon ”piakkoin”. No, tuo piakkoin muuttui sitten lopulta yli vuodeksi tässä pikkuasunnossa. Nyt ainakin lähes viimeiset puoli vuotta olemme enemmän ja vähemmän katsoneet asuntoja, kiihtyvällä tahdilla luonnollisestikin.

Asuntoa etsiessä käy kyllä läpi monenlaisia tunteita. Innostusta, iloa, pettymyksiä, turhautumista, epäuskoa… Välillä tekee mieli vain heittää hanskat tiskiin ja luovuttaa koko homma. Välillä totesinkin jo miehelle, että ”me ei ikinä muuteta mihinkään”, koska tuntui, ettei vain yksinkertaisesti ole olemassakaan asuntoja, jotka olisivat järkeäviä asunnonostajan muistilista huomioiden. Mutta kun muuttohalu tai -tarve on kova, niin sitä vain kerta toisensa jälkeen kuitenkin klikkailee itsensä asuntosivuille palloilemaan. Ja sitten kuitenkin lopulta, jossain vaiheessa löytyy se kohde, jossa palaset loksahtelevat kohdalleen, ja muutosta tulee kuin tuleekin totta. <3

43518780_317967592319832_4685559649192116224_n.jpg

Yllä on meidän tulevan kotimme pohjapiirrustus. Se ei ole mittakaavassa, ja siinä on itse asiassa mielestäni virheitäkin. Mutta suntaa-antava se kuitenkin on. Asunto on virallisesti 51 m2, tosin sitä ei ole tarkistusmitattu ja neliöitä saattaa olla hieman enemmänkin. Sijainti ja koko ovat juuri sitä, mitä toivoimmekin. Näiden speksien toteutuminen tietysti tarkoittaa sitä, että jostain muusta piti tinkiä – tämän asunnon kohdalla se asia oli kunto. Eli kyllä, pääsemme taas remppailemaan! Mutta se on onneksi meille tuttua ja ihan mieleistäkin hommaa, tosin tällä kertaa tulee vain vähän kiire, kun muuttoaikataulu puskee päälle.

Tulemme ensinnäkin purkamaan tuon keittiön ja sen vieressä olevan huoneen (kuvassa ”ylempi”) välisen seinän. Seinä on leveämpi kuin pohjakuva antaa ymmärtää. Siten yhdistämme keittiön ja tuon huoneen, eli tulevan olohuoneemme, yhteen. Keittiö menee myös kokonaan uusiksi, koska se on jo aikansa elänyt. Siirrämme myös kylpyhuoneesta pyykinpesukoneen keittiöön, koska haluamme kylpyhuoneeseemme tassuammeen, sillä meille ei mahdu saunaa asuntoon eikä taloyhtiössämme myöskään ole sellaista.

Lisäksi luvassa on erilaista pintojen kunnostusta – maalailua, tapetointia, listojen uusimista, valaistuksen uusimista. Tarkoituksena on jälleen tehdä hommia mahdollisimman paljon itse ja melko edullisella budjetilla, kuten myös esimerkiksi mökkiremontissamme. Mutta tyylistä tinkimättä tietysti! Sisustus- ja remppajuttuja on siis takuuvarmasti tulossa blogiin lähitulevaisuudessa.

Nyt kun asunnonmetsästys on ohi, on olo kyllä helpottunut. Toki pientä stressiä aiheuttaa melko tiukka remppa-aikataulu, mutta onneksi monia juttuja voi tehdä sittenkin, kun jo asuu uudessa asunnossa. Tärkeintä on saada tehtyä seinän purku ja mieluiten myös keittiöremontti ennen muuttoa – kaikki muu hoituu tarpeen vaatiessa sittenkin, kun olemme jo muuttaneet uuteen asuntoon.

Palaillaan siis remontti- ja sisustusaiheisiin lähiaikoina. Ihanaa viikonloppua kaikille <3

-Netta

Lue myös:

Asunnonostajan muistilista

Miten myydä asunto ilman välittäjää?

Onko tiiviisti asuminen masokismia?

Suhteet Sisustus Oma elämä