Taas olisi työelämäpainotteisen postauksen vuoro. En olisi ihan heti uskonut, että tässä blogissa tullaan puhumaan näinkin paljon työstä, mutta blogi usein heijastelee kirjoittajansa omaa elämää, ja niin on käynyt tässäkin blogissa tällä hetkellä. Työ on ollut paljon mielessä ja siitä riittää kirjoitettavaa, toivottavasti jaksatte lukea.

Olen viime vuosien aikana ollut useamman kerran työhaastattelussa, ja siellä toistuu usein yksi tietty kysymys: Mikä sinulle on työssä tärkeää? Mitkä asiat mielestäsi tekevät hyvän työn? Kysymykseen on yhtä aikaa sekä helppoa että vaikeaa vastata. Olen pyöritellyt näitä asioita mielessäni myös viime aikoina, ja Unelmahommissa-kirjan luettuani on kela päässäni vain pyörinyt kahta kauheammin tämän asian ympärillä. Yhtä lailla kuin on selkeästi asioita, jotka tekevät työstä epämukavan, on myös tiettyjä asioita, jotka aivan varmasti nostavat työviihtyvyyttä. Nämä asiat eivät kuitenkaan ole mitenkään absoluuttisia totuuksia ja kysymykseen ei ole mitään yhtä ja ainoaa oikeaa vastausta, vaan jokaisella ihmisillä on oma näkemyksensä siitä, mitkä asiat nostavat juuri heidän omaa työviihtyvyyttään.

Olen itse ollut jo 15-vuotiaasta lähtien yhtäjaksoisesti töissä aina nykyhetkeen asti, joten itselleni on tässä vuosien saatossa muodostunut selkeät mielipiteet siitä, mitkä asiat tekevät minulle työstä mukavamman ja mieleisemmän. Olen tullut siihen tulokseen, että minun työssäviihtymiseen vaikuttavat oleellisesti ainakin nämä jutut:

1) Hyvä työilmapiiri

Työviihtyvyyttä lisää aivan merkittävästi se, jos työporukka on kiva ja yhteishenki hyvä. Töihin on kiva tulla jopa loskaisena maanantaiaamuna, kun siellä kysytään, miten viikonloppu meni ja ollaan oikeasti kiinnostuneita sinusta persoonana, ei vain koneiston yhtenä rattaana. On tärkeää, että työyhteisöllä on yhteisiä virkistyspäiviä, pikkujouluja ja muita, joissa puhutaan muistakin kuin työasioista. Vielä parempaa on, jos osa näistä on henkilökunnan itsensä järjestämiä. Tärkeää on, että aikaa vietetään koko porukalla, eikä olla kamalan klikkiytyneitä ja kuppikunnittuneita. Kun työporukan ilmapiiri on avoin ja luottamuksellinen, voi jokainen tulla töihin omana itsenään ja energiaa vapautuu lisää myös työntekoon.

Olen ollut monessa työpaikassa ja nähnyt erilaisia energioita työporukoissa. Minulla on kaksi ihan lempparityöpaikkaa työilmapiirin suhteen. Toinen on ensimmäinen työpaikkani, jossa aloitin 15-vuotiaana ja jossa tein osa-aikatöitä ainakin 5 vuotta, harvakseltaan vielä pidempäänkin. Yhä edelleen tuo työpaikka järjestää silloin tällöin naisteniltoja, joihin kutsutaan kaikki vanhat työntekijät vuosien varrelta. Jälleen ensi kuussa sellainen olisi luvassa. Kertoo jotain siitä, kuinka hyvä henki tuossa paikassa on ja toisaalta kuinka myös työnantajan puolelta osoitetaan, että sekä uudet että vanhatkin työntekijät ovat tärkeitä. Toinen esimerkki on opiskeluaikainen työpaikkani, jossa oli tosi hyvä ryhmähenki, jossa usein syötiin yhdessä aamiaista, vitsailtiin ja jossa myös järjestettiin aina viimeisen päälle pikkujoulut ja afterworkit, jotta henkilökunta välillä rentoutuisi ja viettäisi aikaa yhdessä.

2) Mukava ja helposti lähestyttävä esimies

Työhaastatteluissa minulta on usein kysytty myös, millainen on mielestäni hyvä esimies. Hieman kinkkinen kysymys, mutta työelämä varmaan koulii meille jokaiselle omanlaisensa vastauksensa tähänkin kysymykseen. Minun mielestäni on tärkeää, että esimies on helposti lähestyttävä. Sellainen, että hänelle uskaltaa mennä kertomaan asiansa, kysyä jos kysyttävää on ja uskaltaa myös sanoa oman mielipiteensä. Ettei hän tunnu liian etäiseltä, omassa norsunluutornissaan istuvalta jumalolennolta. Joku on joskus sanonut, että hyvät esimiehet ovat harvassa, ja varmaan se tietyllä tapaa onkin totta, sillä esimiehen tehtävä ei ole ihan helppo.

Minulla on ollut muutama aivan ihana esimies, ja heitä yhdistää tietyt asiat. He ovat olleet juurikin helposti lähestyttäviä, tehneet ainakin osittain samaa duunia kuin muutkin työpaikalla (josta on seurannut tietynlainen maanläheisyys) ja olleet ihan fyysisestikin lähellä ja helposti tavoitettavissa (eivätkä aina jossain toisaalla). He ovat myös luottaneet minuun ja antaneet minun tehdä omia päätöksiäni. Muistan, kun opiskeluaikaisessa työpaikassani pomo totesi ”Toteuta itseäsi. Jos keksit mitä vain parannettavaa, kerro vain minulle ja tehdään parannukset. Jos haluat, että tänne ostetaan jotain, niin hankitaan se sitten”. Noista sanoista tuli olo, että minua ja mielipidettäni arvostetaan.

3) Tunne siitä, että työhön voi itse vaikuttaa

Tämä tulikin jo osittain tuossa kohdan 2 lopussa. Omaan työhön vaikuttaminen ei välttämättä tarvitse olla edes mitään kovin suurta: se voi olla sitä, että tarvitessasi uusia kyniä, kumeja ja vihkoja tiedät, että varmasti niitä myös saat. Se voi olla sitä, että kun myymälän hyllyjärjestys pännii, voit itse vaihtaa tuotteiden paikkoja. Toki se voi olla paljon isompiakin asioita. Se on tunne siitä, että sinun mielipiteelläsi ja työssäviihtyvyydelläsi on väliä ja että voit vaikuttaa siihen ja että sinua kuunnella. Se on sitä, että pomo ei jatkuvasti hengitä niskaan ja kurki olan yli, mitä teet tietokoneellasi. Minulle se on myös sitä, että joku ei aivan jatkuvasti anna tarkkoja ohjeita siitä, mitä pitää tehdä, millä tyylillä, milloin ja mihin mennessä.

4) Tunne siitä, että voin tehdä jotain luovaa

Itsensä toteuttaminen on minulle tärkeää ja työssä on ehdottomasti tärkeää, että siinä voi jollain tapaa toteuttaa itseään ja kokea tekevänsä jotain luovaa. Luovan tekemisen ei tietenkään tarvitse olla kokoaikaista tai jatkuvaa, mutta olisi kiva, jos sitä sisältyisi jokaiseen päivään edes vähän. Luovuus voidaan myös ymmärtää monella tavoin. Se voi olla sitä, että järjestelee sen myymälähyllyn uudelleen oman mielensä mukaan tai vaikkapa somistaa näyteikkunan. Työskennellessäni opettajana koin esimerkiksi tuntien suunnittelun eräänlaisena luovana työnä, ja kirjoittaessa taas lähes kaikki on aika luovaa.

5) Palautteen saaminen omasta työstä

Tämä on kyllä meillä Suomessa vielä vähän hakusessa. Useissa työpaikoissa olen saanut hyvää palautetta vasta siinä vaiheessa, kun työsuhde on jo päättynyt/päättymässä. Silloin esimies on tullut kertomaan, miten harmi on, että lopetan, koska olen ollut hyvä ja pidetty työntekijä. Olen usein miettinyt, että kunpa olisin kuullut sen myös työsuhteessa ollessani! Useinhan varsinkin työn alussa voi tulla epätoivon tai itsekriittisyyden hetkiä, jolloin miettii, että haluaisi osata vielä enemmän ja vielä paremmin ja miettii, mitä esimies/asiakkaat/työkaverit ajattelevat omasta työn jäljestä. Silloin palautteen saaminen olisi tosi tärkeää. Toisaalta mieltäni onkin lämmittänyt, kun joissain työpaikoissa on palautetta saanut työsuhteen aikanakin ja siitä on saanut myös lisää draivia omaan työntekoon.

Ollessani työpaikassa, jossa työolosuhteet olivat minusta (tai esimiehestä) riippumattomista syistä raskaat ja vaikeat, sain esimieheltä useaan otteeseen kiitosta ja hyvää palautetta työstäni ja omasta jaksamisestani. Se oli siinä tilanteessa erittäin tärkeää. Toisaalta en tarkoita tässä yhteydessä palautteella pelkästään positiivista palautetta. Haluaisin ehdottomasti tietää, mikäli työssäni olisi parantamisen varaa tai jos voisin tehdä jotain toisin. Silloin on tietysti tärkeää, että esimies osaa asetella sanansa oikein ja kertoa asiansa loukkaamatta työntekijän tunteita. Tämä liittyy toisaalta myös jo kohtaan 2: kun välit esimiehen kanssa ovat mutkattomat, ei kritiikkiäkään tarvitse pelätä, vaan tietää että asiassa ollaan samalla puolella ja että yhdessä voidaan miettiä, miten parantaa omaa työskentelyä.

6) Työssä on sopivasti haastetta

Jos työ toistaa itseään päivästä toiseen ja siinä ei ole mitään uutta haastetta vaan osaisin sen unissakin, tylsistyn pahanpäiväisesti. Työssä pitää siis olla sopivasti haastetta ja siitä pitääkin saada sellaisia ”itsensä ylittämisen” kokemuksia aika ajoin. Työssä on myös hyvä ilmetä uusia juttuja säännöllisesti. Vaikka haasteet toisaalta voivat joskus aikaansaada pientä pelkoa siitä, miten niistä selviytyy, saavat ne myös eniten aikaan onnistumisen kokemuksia. Haasteiden kohtaaminen on parasta juuri silloin, kun ympärillä on hyvä tiimi ja esimies, joilta tietää tarvittaessa saavansa apuja. Esimerkiksi kääntäjän työssä kohtaan toki aika ajoin haasteita, kun oikeaa käännöstä jollekin lauseelle ei meinaa syntyä, mutta sitten kun hyvä käännös viimein on kasassa, on vastassa myös voittajafiilis, jollaista ei todellakaan saavuttaisi tehdessään jotain totaalisen tuttua ja turvallista. On kuitenkin painotettava sanaa sopivasti. Työ jossa haastetta on aivan liikaa, stressaa ja uuvuttaa tekijänsä. Ehdottomasti siis kohtuus kaikessa, niin myös tässäkin asiassa.

Mitkä kohdat ovat sinulle työssä tärkeimpiä? Tai mitä muita asioita itse arvostat työssä?

-Netta

(Kuvat: Pixabay)

Lue myös:

Jätin työni – onko se rohkeutta?

Downshiftasin työn lisäksi myös asumisen

Miten stressin väheneminen näkyy elämässäni?