Uudet sohvanpäälliset ja olohuoneen sisustus juuri nyt
Sisustusterveisiä olohuoneesta!
Ja hyviä uutisia: olemme vihdoin saaneet hankittua uudet sohvanpäälliset, joiden ostamista ehdimme suunnitella jo hyvän tovin. Tällä melko pienellä muutoksella olohuoneen värimaailma, ilme ja koko sisustus uudistuikin aika lailla. Vanhat, valkoiset sohvanpäälliset olivat jo todella nuhjuiset eivätkä ne lähteneet enää pesussakaan siisteiksi. Eläintalous ei ole se kaikkein optimaalisin paikka valkoiselle sohvalle. Nyt, kun olohuoneessa on punainen matto ja tuollainen greigen värinen sohva, on sen tunnelma hyvinkin erilainen kuin aiemmin värimaailman ollessa paljon vaaleampi .
Itse sohva on jo 11 vuotta vanha, ja se sai taas lisää käyttöikää uusien päällisten myötä. Myös rahiin ostettiin samanväriset päälliset. Tämä oli huomattavasti ekologisempi ja edullisempi vaihtoehto kuin kokonaan uuden sohvan ostaminen. Nyt mietinnässä on vielä mahdolliset uudet sisustustyynyt sohvalle – en vain osaa päättää värejä ja materiaaleja. Myös sohvaan saa tilattua uusia istuintyynyjä, mutta juuri nyt sohva näyttää paljon aiempaa ryhdikkäämmältä ihan vain uusien päällisten ansiosta, joten siirrän uusien istuintyynyjen hankintaa jonnekin tulevaisuuteen.
Olohuoneen sisustuksessa on myös jotain muuta pientä uutta: aiemmin tuon sohvan oikealla puolella olevan taulun paikalla oli harmaa seinäkello, mutta se siirtyi nyt keittiöön ja tuo taulu tuli puolestaan keittiöstä tähän. Peikonlehdellä on uusi suojaruukku ja String-hyllyllä majailee nykyään myös kaksi kasvia. Muista olohuoneen sisustuselementeistä voisin kertoa sen verran, että ikkunalaudan maapallo on peräisin miehen lapsuudenkodista, oikealla oleva pieni sivupöytä on ostettu Facebook-kirpparilta samoin kuin myös tuo ihana kattokruunu, joka maksoi vain 50 euroa ja on ikuisesti paras kirppislöytöni.
Televisiotason vasemmalle puolelle muutti kasvi, joka oli aikaisemmin makuuhuoneessamme. Löysin kasville kivan kukkajakkaran Plantagenista. Jokin aika sitten hankin myös Fridan leluille isomman korin Granitista – nyt on ihanaa, kun lelut eivät koko ajan pursua korista ulos, toisin kuin aiemman, pienemmän korin kanssa kävi. Tuo vanha senkki on ostettu Kansallismuseon pihalla järjestetyltä vintage-kirpparilta ja se on yksi lempihuonekaluistamme.
Meillä ei ole sohvapöytää, koska olohuoneemme on melko kapea ja kompaktin kokoinen. Tuo Kartellin Stone-jakkara kuitenkin hoitaa usein sohvapöydän virkaa, koska sitä on niin kätevää siirrellä paikasta toiseen tarpeen mukaan. Simppeli lukuvalo on kotoisin Ikeasta ja se on samaa sarjaa kuin keittiön puolella olevat kaksi valaisinta. On kiva, kun asunnosta löytyy yhtenäisiä elementtejä, vaikka sisustus onkin suhteellisen kerroksellinen.
Olohuoneen pikkupöydällä majailee myös Bulban aromadiffuuseri, jonka sain syksyllä käyttööni blogin kautta. Se luo tuoksuillaan ja valoillaan ihanaa tunnelmaa kotiin.
Olohuone on mielestäni nyt kiva kokonaisuus, ja vihdoin tuntuu, että tämä alkaa olla tietyllä tapaa ”valmis”. Tietysti minunkaltaiselleni ihmiselle, jolle sisustaminen on harrastus, ei sisustus koskaan ole stabiili, vaan tavarat vaihtelevat paikkoja ja aina toisinaan jokin uusi idea pulpahtaa mieleen vaatien toteutusta. Mutta kuitenkin tällä hetkellä olo on sellainen, että olohuoneessa suurimmat palaset ovat nyt loksahdelleet kohdilleen eikä tänne tarvita pitkään aikaan mitään sen suurempaa muutosta, vaan korkeintaan hienosäätöä. Yksi juttu, joka edelleen itselläni on mietintämyssyssä, on jonkinlainen paneeliverho tuohon ikkunaan. Toisaalta tykkään myös tuosta ikkunasta ilman mitään verhoja, sillä se luo ilmavuutta ja avaruutta – joten katsotaan, mihin päädyn.
Nyt kun olohuone on jokseenkin mallillaan ja suurimmat sisustusjutut ovat siellä kunnossa, on aika siirtyä keittiön yhteydessä olevan ruokailunurkkauksen fiksaamiseen. Olemme tilanneet kaksi rullaa Boråstapeterin tapettia, jolla aiomme tapetoida yhden seinän. Tämä tuo varmasti näkyvän muutoksen koko keittiöön ja oikeastaan koko asuntoonkin. Makuuhuoneen varallekin minulla on pari ideaa: haluaisin seinälle hyllyn, jossa voisin säilyttää asusteita ja muutamia kenkiäni, ja sängyn päätyseinää kaipaa maalia tai tapettia. Palaillaan siis sisustus- ja remppakuulumisin kevään edetessä!
Mitä tykkäätte meidän olohuoneesta?
-Netta
Lue myös:
Odotan aurinkovoiteen rasvaista tunnetta ihollani. Uimapuvun vetämistä ylleni ja hiekkaa, joka itsepintaisesti tarrautuu aurinkorasvan tahmaamalle iholleni. Lämmintä rantakalliota ja laiturin narinaa sekä aaltojen tasaista pauketta laituria vasten. Pulahdusta kylmään veteen ja hetkellistä tunnetta siitä, että sydän hyppää kurkkuun. Naurua ja lapsellista riemua siitä, että talviturkki on kuin onkin taas heitetty. Varpaiden upottamista hienoon hiekkaan, joka on auringon lämmittämä. Makoilua lämpimillä kallioilla, lehden selaamista märillä sormilla ja painomustetta, joka sotkeutuu lehden sivuilla. Tunnetta, jonka saa vain, kun makaa kesäisenä päivänä katsomassa taivaalla lipuvia pilviä ja sydän hymyilee onnesta.
Odotan kesäiltaa ystävien seurassa. Taivasta, joka maalautuu vaaleanpunaiseksi auringonlaskun voimasta, iltaa joka ei viilene missään vaiheessa ja laseja, jotka täyttyvät uudestaan ja uudestaan. Ulkoilmakonserttia, jossa lempiartisti laulaa lempibiisejä kauniissa maisemassa ja mieleen putkahtaa ajatus, voiko tämän parempaa maailmassa olla olemassakaan. Naurua ja hyviä, luottamuksellisia keskusteluja yöttömässä yössä. Sitä, kun kävelen aution, rakkaan kotikaupungin läpi kotiini ja jossain kaukaa kuuluu ratikkakiskojen kirskuntaa, joka juurruttaa minut entistä enemmän tähän kaupunkiin. Sitä, että olo on niin kevyt, että tuntuu vähän kuin leijailisi.
Odotan sitä, että saan upottaa sormeni multaan ja istuttaa uusia kasveja. Suunnitella yhdistelmiä, kaivaa kuoppia ja kastella. Ihailla kätteni jälkeä ja seurata kasvun ihmettä. Saan huomata, että aina kaikki se, mitä on istutettu, ei kasva – ja joskus joku kasvaa hämmentävällä voimalla. Odotan sadonkorjuuta ja oman maan perunoiden syömistä, sillä sen parempaa ruokaa ei olekaan.
Odotan huoletonta olotilaa. Sitä, että voi hetken aikaa leikkiä, että elämä olisi aina aikataulutonta eikä nukkumaanmenoajoilla olisi oikeastaan väliä. Odotan sitä, että valoja ja lämpöä riittää – ja lupaan, etten valita niistä yhtäkään kertaa.