Vuosi ilman mikroaaltouunia

Muutimme nykyiseen kotiimme noin vuosi sitten. Kuin huomaamatta vuosi sitten alkoi myös elämämme ilman mikroaaltouunia.

Ennen uuteen kotiin muuttoa teimme kuukaudessa keittiöremontin. Aikaa suunnitteluun ja toteutukseen oli siis niukasti, ja nopeassa rytinässä keittiöön ei suunniteltu sen erikoisempaa omaa paikkaa mikrolle. Kun keittiö sitten oli valmis, totesimme että mikrolle olisi kyllä hyvin tilaa keittiötasolla. Edellisen kotimme mikro oli integroitu, joten sitä emme muutossa saaneet mukaamme, ja tarkoituksena oli ostaa jossain vaiheessa uusi mikro. Mutta muutettuamme uuteen kotiin heitin miehelle ehdotuksen, että mitäs jos ei hankittaisi mikroa laisinkaan – varsinkin kun uudessa kodissamme oli nopea ja helppokäyttöinen induktioliesi. Olin joskus aikoinaan hoitanut lapsia perheessä, jossa ei ollut mikroa, ja induktioliesi toimi heilläkin käytössä hyvin.

Punainen mikroaaltouuni mökillä kesällä 2018.

Syitä siihen, miksi ehdotin mikrosta luopumista, oli ainakin kaksi: sisustuksellinen ja ruuanlaitollinen. Ensinnäkin, mielestäni pöytätasolle oli tulossa jo ihan tarpeeksi vempaimia: kahvinkeitin, vedenkeitin, blenderi ja erikoiskahvikone. Ne eivät ole varsinaisen kauniita, mutta mikro on kyllä vielä niitäkin rumempi ja vie hirmuisesti tilaa.

Toinen syy oli se, että kiireisen arjen keskellä meillä oli jonkin verran tapana turvautua puolivalmiisiin aterioihin, joiden syömisen mahdollisti juurikin mikroaaltouuni. E-koodit ja muutenkin epäterveellinen mikroruoka oli mielestäni saatava pois ruokavaliostamme, ja totesin että mikäli meillä ei olisi mikroa, emme kerta kaikkiaan vaan voisi enää tukeutua niin paljon eineksiin ja puolivalmiisiin ruokiin, vaan meidän olisi oikeastaan ”pakko” alkaa kokata enemmän itse.

En ole mikään varsinainen foliohattu, joka pelkäisi mikroaaltouunin turvallisuutta ja esimerkiksi sen säteilyä. On kuitenkin fakta, että aika ajoin mikroaaltouunien turvallisuudesta on keskusteltu ja erilaisia tutkimuksiakin aiheen tiimoilta on tehty. Aihetta edelleen myös tutkitaan, eikä kukaan tiedä mitä pitkäaikaistutkimukset voivat tuoda ilmi. Niinpä en varsinaisesti koe haitaksi sitäkään, ettemme enää altistu mikroaaltouunin säteilylle.

Ja nyt vuoden mikrottomuuden jälkeen voin todeta, että mikrosta luopuminen on ollut pelkästään hyvä päätös! Einesten syöminen kotona on laskenut minimiin, eikä mikro ole viemässä tilaa pöytätasolla ja ärsyttämässä sisustussilmääni joka päivä. Induktioliesi on nopea käyttää, ja esimerkiksi edellisen päivän ruokaa on näppärä lämmittää paistinpannulla. Ruokaa tulee oikeasti väkisinkin tehtyä enemmän alusta asti itse. Oikeastaan mitään sellaista tilannetta ei ole vielä koskaan tullut, jossa olisi kipeästi kaivannut mikroa tai harkinnut sen ostamista.

Mikrottomuus on toiminut kotona niin hirmuisen hyvin, että päätimme sittemmin luopua mikrosta nyt myös kesämökillämme. Jos mikrottomuus on toiminut meillä kotona, niin se toimii varmasti myös mökillä, jossa ruoanlaittoon on yleensä vielä enemmän aikaa – vaikka toki siellä ei induktioliettä olekaan, joten sitä myös väkisin kuluukin hieman enemmän. Mökillämme ollut moderni, kirkuvanpunainen mikro ei ollut mielestäni missään vaiheessa sopinut 90-vuotiaaseen mökkiimme ja sen vanhahtavaan sisustustyyliin, joten sisustussilmä kiittää myös tämän mikron poissolosta.

Onko siellä muita, jotka elävät mikrotonta elämää? 🙂

-Netta

Lue myös:

Diffuuseri tuli taloon

Kurkistus ruokailutilaamme

Pienen kaupunkikodin sisustus

Puheenaiheet Ruoka ja juoma Sisustus

Pyhäinpäivänä

Tänään vietetään pyhäinpäivää. Kun olin lapsi, päivästä puhuttiin myös nimillä pyhäinmiesten päivä tai vainajien muistopäivä. Nyt, 2010-luvun loppupuolella kyseinen päivä meinaa sekoittua myös Halloweeniin, ja oikeastaan hautautua vähän kurpitsojen, naamiaisasujen ja pääkallokarkkien alle. Ja niinhän sitä usein käy, että uudet ja vanhat perinteet sekoittuvat keskenään, ja vanhat tavat jäävät uusien alle.

Lapsuuteni pyhäinpäivistä muistan sen, että pyhäinpäivä oli aina lauantai, jolloin kaikki paikat olivat kiinni. Kaupat sulkivat ovensa, samoin lähes kaikki ravintolat ja tietysti ne harvat kahvilat, joita tuohon aikaan pienestä kotikaupungistani löytyi. Lapsen näkökulmasta tuo päivä oli usein aika pitkäveteinen, tylsä ja vähän ankeakin. Meillä pyhäinpäivään kuului aina tiiviisti hautausmaalla käyminen – veimme kynttilät niiden tuttujemme haudoille, jotka oli haudattu asuinkaupunkiimme. Muualle haudattuja läheisiä muistimme sytyttämällä kynttilät heille kotonamme – joko ulos puutarhaan tai sisälle vaikkapa ikkunalaudalle. Olen varma, että vanhempani muistelivat tuolloin heitä, jotka olivat edesmenneitä.

Nyt, kun olen itse aikuinen, haluan myös pysähtyä muistamaan heitä, jotka ovat poistuneet tästä ajasta. Sytytän kynttilän ystävälle, joka lähti aivan liian varhain. Kolmelle isovanhemmalle ja muille tutuille, jotka ovat lähteneet. Pysähdyn ja muistan heitä hetken. Toivon, että heillä on nyt hyvä olla ja toivon, että he ehtivät tehdä maallisen vaelluksensa aikana asioita, jotka toivat heille iloa. En koe pyhäinpäivää enää niin ankeana kuin lapsena. Saatan tuntea surua ja haikeutta, mutta ymmärrän sen kuuluvan asiaan. On luonnollista ikävöidä rakkaita ihmisiä, jotka ovat poissa.

Vaikka en millään tapaa vastusta Halloweenia eikä minulla ole mitään uusia perinteitä vastaan, toivon silti, ettei pyhäinpäivä täysin unohtuisi. Mielestäni se on arvokas päivä ja mahdollisuus pysähtyä hetkeksi tärkeiden asioiden äärelle. Kyse ei ole pelkästään siitä, että muistellaan edesmenneitä rakkaita. Se on myös mahdollisuus pysähtyä elämän ja kuoleman äärelle. Kun muistelee rakkaiden ihmisten mennyttä elämää, voi peilata siinä samalla myös omaansa. Elänkö niin kuin haluaisin elää? Miten ja mistä minä haluan tulla muistetuksi? Elänkö niin, että tuo toive toteutuu? Mitä haluan vielä saada aikaiseksi? Minkä asian tekemättä jättämistä en halua katua kuolinvuoteellani? Olisko syytä selvittää jokin asia nyt ja pyytää anteeksi, ennen kuin se on liian myöhäistä?

Näissä ajatuksissa toivotan rauhallista pyhäinpäivää teille jokaiselle <3

-Netta

Puheenaiheet Oma elämä Ajattelin tänään Syvällistä