Destination: Happiness

17.10.2019 nettanen

Vaatelainaamon jäsenyyteni päättyi – mitä jäi käteen?

*Kaupallinen yhteistyö: Vaatelainaamo Vaatepuu

Uhana Designin vihreä kukkapaita oli aivan ihana.

On kulunut reilu puoli vuotta siitä, kun törmäsin netissä vaatelainaamo Vaatepuuhun ja ihastuin heidän konseptiinsa ikihyviksi. Niin ikihyviksi, että päätin lähes siltä istumalta ottaa yhteyttä Vaatepuun omistajaan Soile-Mariaan ja ehdottaa, josko voisimme tehdä blogiyhteistyötä, koska uskoin vaatelainaamokonseptin olevan aihe, joka kiinnostaa myös blogini lukijoita. Soile-Maria näyttikin heti vihreää valoa idealleni, ja sain käyttööni puolen vuoden jäsenyyden Vaatepuuhun ja mahdollisuuden päästä sitä kautta tutustumaan lainaamokonseptiin lähemmin. Nyt kun jäsenyyteni on päättynyt, on aika kasata yhteen ajatuksia, joita jäsenyys herätti, ja pohtia, mitä jäsenyydestä jäi käteen. Tässä kuitenkin vielä muistin virkistämiseksi aiemmat kirjoitukseni aiheesta, jos haluat kurkata ne ennen tämän yhteenvedon lukemista.

Katrin Niskasen upea mekko pääsi päälle kummipojan rippijuhliin.

Jäsenyyteni päättymisestä on tosiaan nyt kulunut jokunen viikko, joten pystyn jo aika hyvin pohtimaan tuota puolen vuoden pituista lainausjaksoa objektiivisesti. Soile-Maria sanoi minulle heti ensimmäisellä tapaamisellamme, että saan ja minun pitää kirjoittaa täysin rehellisesti, sillä hän haluaa myös kuulla, jos kehitysehdotuksia ja negatiivisiakin fiiliksiä nousee esiin – minkäänlaista ”kehumispakkoa” ei siis todellakaan ole, ja voittekin uskoa, että kertomani kokemukset ovat täysin rehellisiä. Mutta on pakko todeta, että mitään varsinaista pahaa sanottavaa ei ole – päällimmäiseksi jäänyt tunne Vaatepuun jäsenyydestä on todella positiivinen! Kun menin viimeistä kertaa palauttamaan lainani Vaatepuuhun, sanoin kassan takana seisseelle Vilmalle, että jäsenyyden päättyminen harmittaa kovasti. 🙂

Vaatelainaamo Vaatepuu

Mitä Vaatepuun jäsenyys opetti?

Vaatelainaamon jäsenyydellä oli monenlaisiakin vaikutuksia. Ensinnäkin se vaikutti omiin kulutustottumuksiini. En ole muutenkaan koskaan ollut erityisen kova shoppailemaan, ja ostan paljon käytettynä, mutta lainaamojäsenyyden aikana oma vaateshoppailu jäi aivan minimiin. En varmaan vuosiin ole ostanut niin vähän vaatteita kuin jäsenyyden aikana. Käytännössä en ostanut lähes mitään – vain Italian-reissua varten bikinit ja rantavaatteen sekä kaksi uutta kesävaatetta. Aina kun kuljin kaupungilla ja jonkin vaateliikkeen näyteikkuna yritti huutaa minua puoleensa, pystyi järjen ääni päässäni toteamaan, että minun ei tarvitse ostaa mitään uutta, kun voin lainata jotain kivaa uutta pian lainaamolta.

Jäsenyys siis auttoi säästämään sekä rahojani että luontoa! Nyt kun jäsenyys on päättynyt, olen kaivannut jotain pientä uutta pukeutumiseeni, ja olen käynyt kirpputorilla, mutta en ole lainkaan mennyt pyörimään kaupoille tai tilannut mitään netistä (tosin sitä en ole muutenkaan oikeastaan koskaan pahemmin harrastanut). Ylipäätään suhteeni omistamiseen muuttui entisestään ja vaatelainaamon jäsenyys sai pohtimaan sitä, miksi kaikki pitäisi aina omistaa itse? Miksi asioita ei voida enemmänkin lainata ja jakaa toisten kanssa? Uskon kyllä, että tämä on se suunta, johon tullaan tulevaisuudessa menemään entistä enemmän.

Katri Niskasen Cherry Skirt pääsi päälle vappuna.

Myös koruja tuli lainailtua joka kerta, esimerkiksi nämä Viaminnetin korvakorut.

Vaatelainaamon jäsenyys toi myös muutoksia ja rohkeutta omaan pukeutumiseeni. Uskalsin rohkeammin kokeilla sellaisia vaatteita, joita en ehkä tulisi ensimmäisenä ostaneeksi kaupasta. Kaupasta omaksi ostaessa olen hyvin harkitseva ja pohdin, tulenko käyttämään vaatetta vähintään 5 vuotta eteenpäin. Tuolla ajatusmallilla ostetut vaatteet ovat luonnollisesti aika neutraaleja kuvioiltaan ja väreiltään. Lainatessa ei puolestaan tarvinnut miettiä tällaisia asioita, vaan saattoi hullutella ja lainata jotain räväkämpääkin niin värien kuin kuosien suhteenkin.

Samoin opin entistä enemmän olemaan välittämättä vaatteiden kokolapuista ja saatoin yhtä hyvin päätyä lainaamaan S-kokoisen kuin XL-kokoisen vaatteen, koska lainaamolla on paljon rentoja malleja, jotka sopivat kokolapusta huolimatta monen kokoiselle. Tätä aion noudattaa jatkossakin! Lisäksi tutustuin moniin kotimaisiin merkkeihin, joiden vaatteita en ollut aiemmin käyttänyt, mutta joihin tykästyin: Andiata, R/H, R-Collection, Uhana Design.. Sellainen ihan konkreettinen asia jäi myös käteen, että vaatelainaamokokeilun jälkeen vaatekaapistani löytyy uusi väri – vihreä! En ollut koskaan osannut käyttää vihreää, mutta vaatelainaamokokeilun aikan tuli jostain kummallisesta syystä lainattua useampikin vihreä vaate, ja väri jäi käyttöön senkin jälkeen. Ostin kirpputorilta itselleni elämäni ensimmäisen vihreän vaatteen, mitä ei varmasti olisi tapahtunut, jollen olisi tullut lainaneeksi monia vihreitä vaatteita Vaatepuusta. Tämä on ihan mahtava ja oikeasti tosi konkreettinen kokeilusta käteen jäänyt asia.

Opin myös entistä enemmän lukemaan vaatteiden pesu- ja hoito-ohjeita. Vaatepuussa ohjeistetaan joka kerta asiakasta kunkin vaatteen hoidosta, ja muistutetaan käyttämään hajusteetonta pesuainetta ja skippaamaan huuhteluaineen käyttö. Meillä ollaan kyllä jo pitkään oltukin käyttämättä huuhteluainetta ja käytetty vain hajustamattomia pesuaineita, mutta jotenkin näiden asioiden tärkeys korostui taas, koska siten yhteisen vaatekaapin vaatteet sopivat varmasti kaikille, myös herkkäihoisille ja hajusteyliherkille.

Ihanpihkassa -korvakorut olivat kiva uusi tuttavuus.

Tämä Lumoanin paita sai mut tykästymään vihreään.

Vaatepuun jäsenyyden aikana myös juhlavaatekriisit loistivat poissaolollaan. Useinhan juuri juhlien aikaan tulee se fiilis, ettei ole mitään päällepantavaa ja että ”pitäisi” hankkia jotain uutta. Nyt juhlat olivat pukeutumisen kannalta ihan erityinen ilonaihe, kun tiesi että pääsee lainaamaan jotain kivaa ja näyttävää juhlavaatetta Vaatepuusta. Lainasin muun muassa ihanan Katri Niskasen hameen vapuksi, Katri Niskasen mekon kummipojan rippijuhliin ja Ivana Helsingin paljettimekon Elton Johnin keikalle. Näitä upeita vaatteita en olisi koskaan raaskinut ostaa omaksi, mutta nyt pääsin käyttämään niitä juhlatilaisuuksissa ja se oli kyllä aivan huippua!

Mitä konseptissa voisi kehittää?

Jos sitten pitää miettiä asioita, joita konseptissa voisi kehittää, niin mieleeni tulee lähinnä vaatteiden lainausaika. Tästä taisin jo kirjoittaa jossain aiemmassa postauksessanikin. Vaatteiden laina-aika on siis 1-2 viikkoa kerralla, jonka jälkeen ne pitää siis palauttaa ja vaihtaa uusiin. Lainaamo ei sijaitse sellaisen reitin varrella, jota itse arjessa kulkisin, ja minulla ei ole Kruununhakaan oikeastaan mitään muuta asiaa lähes koskaan. Minun piti siis varata aina erikseen joku iltapäivä siihen, että käyn lainaamolla vaihtamassa lainani. Välillä tämän ajan löytäminen saattoi olla arjen pyörityksessä aavistuksen hankalaa, ja kaksi kertaa puolen vuoden aikana kävi niin, että en päässyt lainaamolle ajoissa, ja maksoin sitten 10 euron maksun lisäviikosta. Siksi itselleni sopisi paremmin sellainen systeemi, että vaatteita saisi kerralla lainaan hieman enemmän ja niitä saisi pitää vaikkapa 3-4 viikkoa. Jäsenyyteni päätyttyä tunsin aavistuksen jopa jonkinlaista helpotusta siitä, että minun ei tarvitse nyt miettiä, milloin löydän ajan lähteä lainaamolle.

Koska lainaamon valikoima vaihtuu jatkuvasti, kun osa vaatteista on lainassa ja vaatteita myös vaihdetaan eri lainauspisteiden kesken, on tietysti myös valikoima joka kerta erilainen. Tämä aiheutti itselleni sen, että joskus löysin lainattavaa helpommin ja nopeammin, ja joskus taas pörräsin lainaamossa aika pitkään etsien jotain itselleni sopivaa – ja toisinaan tuntui aluksi hetken, että en löydä mitään. Vaan aina kyllä lopulta löysin, ja tämä myös toisaalta kannusti kokeilemaan välillä jotain itselle ”uudenlaista”. Saattoi myös käydä niin, että näin jotain erityisen kivaa ja ajattelin lainaavani sen seuraavalla kerralla – mutta tuolloin se olikin lainassa, ja samaa vaatetta ei välttämättä enää koskaan tullut vastaan. Eli vaatteet vaihtuvat tiuhaan, mutta samatkin vaatteet saattoivat toki tulla useita kertoja vastaan ja yhden paidan myös lainasin kahteen eri otteeseen. Täytyy muuten sanoa, että lainaamoon oli myös aina tosi kiva mennä, koska siellä on aivan ihana henkilökunta ja siellä tunsi itsensä aina todella tervetulleeksi. Myös asiakaskunnan välillä vallitsi ihanan lämmin tunnelma, ja vaatteita soviteltiin usein kimpassa ja toimittiin puolin ja toisin makutuomareina.

Yksi asia, jota hieman mietin, on se että lainaamon jäsenyyden voi tällä hetkellä ostaa käyttöönsä kerrallaan 6 kuukauden ajaksi. M-jäsenyys, joka minulla oli käytössäni ja joka oli mielestäni itselleni sopivin kooltaan, maksaa 280 euroa. Se voi olla joskus iso raha maksettavaksi kerralla, ja varsinkin jos kokeilee vaatelainaamoa ensimmäistä kertaa. Siksi olisi kiva, jos jäsenyyden voisi myös saada vaikkapa kolmeksi kuukaudeksi hintaan 140 euroa. Jos ei ole kovin korkea palkka, voi olla helpompaa maksaa useammin pienempi summa, kuin kerralla iso summa. Tokihan sitä voisi ottaa myös esimerkiksi XS-jäsenyyden hinnalla 150 euroa / 6 kk, mutta kyseisellä jäsenyydellä saisi minun makuuni liian vähän lainoja kerralla ja sitten pitäisi olla aikaa käydä vaihtamassa lainat oikeastaan ihan joka viikko.

Ivanan Helsingin paljettimekko oli täydellinen Elton Johnin konserttiin.

Kuten jo ylempänä kirjotinkin, päällimmäisenä Vaatepuun jäsenyydestä jäi tosi hyvä fiilis, ja se että jäsenyys on nyt ohi, harmittaa vähän! Varsinkin nyt pikkujoulukauden kynnyksellä, kun on paljon juhlia tiedossa, ja tiedän miten ihania vaatteita Vaatepuusta olisi voinut lainata juuri tähän sesonkiin.

Toivon ja uskon, että vaatelainaamo-konsepti on tulevaisuuden pukeutumismuoto. Yhä enemmän korviimme kantautuu uutisia siitä, miten pikamuoti on todella epäekologista ja saastuttaa aivan hurjasti. Koska useat meistä kuitenkin tykkäävät pukeutumisesta ja tyylistä, on vaatelainaamokonsepti oiva ratkaisu tähän – saa kokeilla erilaisia tyylejä ja vaatteita ilman tarvetta hankkia niitä omiksi. Ja Vaatepuun vaatteet ovat suurimmalta osin vielä kotimaisilta merkeiltä!

Itse päätin, että haluan kyllä taas tulevaisuudessakin olla vaatelainaamon jäsen, ja ajattelin pyytää jäsenyyttä joko joulu- tai synttärilahjaksi. 🙂 Ihan mahtava lahjavinkki siis tulevaa juhlakautta ajatellen!

Kiinnostaako vaatelainaamo-konsepti? Vai oletko ehkä kokeillut sitä? 🙂

-Netta

Avainsanat: ekologisuus, kuluttaminen, tyyli, vaatelainaamo, Vaatteet

Muoti Vastuullisuus Päivän tyyli

15.10.2019 nettanen

Pimeä aika pelottaa kaamosväsynyttä

Lokakuu on jo puolivälissä ja marraskuu lähestyy kovaa vauhtia kulman takaa.

Alkusyksy on mielestäni ihanaa aikaa: värikkäät puut ja pensaat, hitaasti puista maahan leijailevat lehdet, pikkuisen kirpsakka sää, se kun saa kaivaa neuleet ja kaulahuivit esiin ja katsella välillä ikkunasta syyssadetta. Vaan kun syksy etenee yhä pidemmälle, alkaa itseäni vähän pelottaa ja ahdistaa. Nimittäin, aamut muuttuvat yhä vain pimeämmiksi ja iltaisin hämärtyy aina vain aikaisemmin. Sadetta riittääkin yhä useammalle päivälle eikä sitä enää ihaile vaan lähinnä se ärsyttää, kun pitää joka päivä pestä koira lenkin jälkeen eikä sateenvarjo ole koskaan mukana silloin kun sitä tarvitsisi.

Juuri nyt eletään niitä päiviä, kun koko ajan tuntuu olevan pimeämpää ja pimeämpää. Vähän kuin elettäisiin jatkuvassa harmaudessa, eikä päivä oikein valkenisi missään välissä. (Tuli mieleen uutinen muutaman vuoden takaa – siinä sanottiin, että kyseisenä vuonna marraskuussa ei paistanut Helsingissä yhtenäkään päivänä aurinko). Ihan pian siirretään myös kelloja, ja sitten onkin pimeää töihin lähtiessä ja sieltä kotiin tullessa. Pelkkä ajatuskin vähän surettaa ja ahdistaa etukäteen.

Vuosia ravasin lääkärissä aina loppusyksystä. Menin kerta toisensa jälkeen valittamaan, että olen väsynyt, voimaton ja tekee vain mieli maata sohvalla ja syödä herkkuja. Minulta otettiin verikokeita, mutta kaikki oli aina ihan ok. Kunnes sitten eräs viisas lääkäri keksi joskus kysyä, toistuuko tämä olotila aina juurikin loppusyksystä tai talven aikana. Asiaa mietittyäni totesin, että kyllä vain. Kesäisin tällaista oloa ei ole koskaan ollut. Juttelimme lääkärin kanssa tovin aiheesta ja hän totesi, että hyvin todennäköisesti kyse on kaamosväsymyksestä. Kaamosväsymys on siis lievempää kuin kaamosmasennus, mutta myös sen aiheuttaa auringonvalon puute. Kaamosväsymyksen oireina ovat muun muassa väsymys, alakulo, aikaansaamattomuus ja herkkuhimo. Lääkäri antoi ”määräyksen” hankkia itselleni kirkasvalolampun ja muistaa harrastaa liikuntaa, vaikka mieli ei tekisikään.

Tänä vuonna olenkin yrittänytkin valmistautua syksyyn hyvissä ajoin. Aloin pari viikkoa sitten syömään päivittäin d-vitamiinia, ja aion syödä sitä nyt vähintäänkin koko talvikauden ajan. Osa ihmisistähän syö sitä ympäri vuoden, ja täällä Suomessa sekin on varmasti ihan fiksua. Lisäksi ostin myös vielä monivitamiinia, mutta sitä en ole kyllä muistanut syödä yhtä säännöllisesti kuin tuota d-vitamiinia. Täytyy vähän koittaa skarpata senkin kanssa!

Lisäksi kaivoin nyt viikonloppuna esiin kirkasvalolamppuni, ja tarkoituksenani on yrittää ehtiä käyttää sitä mahdollisimman usein. Kirkasvalolampun kanssa on se tylsä homma, että sitähän suositellaan käytettäväksi mieluiten aamuisin, mutta itse olen aina aamuisin niin kiireessä, että en kyllä ehdi ennen töihin lähtöä istumaan alas lampun eteen ottamaan valohoitoa. Siksi käytän itse lamppua vasta iltapäivisin töiden jälkeen, mutta sekin on ihan ok, kunhan lamppua ei käytä enää kello kuuden jälkeen illalla, ettei unirytmi mene sekaisin. Viikonloppuisin sitten käytän lamppua toki aamuisin ja aamupäivisin. Lampun käytössä tärkeää nimenomaan säännöllisyys, eli esimerkiksi yksi päivä viikossa tai kahdessa ei riitä yhtään mihinkään, eikä tuo haluttuja tuloksia. Täytyy nyt siis ihan todella kiinnittää huomiota siihen, että käytän lamppua päivittäin, koska se on kyllä itselläni aiempina vuosina valitettavasti vähän tupannut jäämään. Mietin myös, että voisin hankkia pienen kirkasvalolampun työpöydälleni, niin silloin tulisi käytettyä lamppua juuri siihen ”suositeltuun” aikaan.

Liikunta ei ole se ihan lempijuttuni, mutta olen nyt myös tarkoituksella pyrkinyt harrastamaan sitä säännöllisesti, koska on vaan fakta, että liikunta lisää jaksamista. Itse olen vähän laiska lähtemään liikkumaan spontaanisti, ja minulle toimiikin parhaiten se, että varaan itselleni esimerkiksi joogan jo viikkoa ennen, niin sitten tulee ainakin varmasti mentyä tunnille. Samoin merkitsen itselleni kalenteriin etukäteen esimerkiksi päivät, jolloin menen uimahalliin, jotta en sitten tule sopineeksi mitään muuta, vaan varmasti menen uimaan. Otan uimakamppeet mukaan töihin ja menen sitten heti töiden jälkeen, niin ei tule myöskään houkutusta jäädä kotisohvalle.

Ja sitten tosi tärkeää on muistaa tehdä kaikkea kivaa ja nähdä ystäviä! Rakkaista ihmisistä jos jostain saa iloa ja virtaa. Eli kannattaa ihan tarkoituksella suunnitella kaikkea kivaa menoa yhdessä ystävien kanssa, ja toki itsekseenkin. Toki, liika on liikaa, myös kivoissa asioissa. Eli toki hyvällä omallatunnolla saa myös välillä olla kotona viltin alla katsomassa leffaa. Olen myös itse sitä mieltä, että talviaikaan on ihan luonnollista käydä vähän hitaammalla kuin kesällä – niinhän myös luonto ympärillämme tekee. Eli hyväksyn myös sen, että kevät ja kesä ovat itselleni aktiivisempaa aikaa ja syksy ja talvi taas hieman hitaampaa. Jotenkin senkin asian itselleen myöntäminen ja hyväksyminen on armollista, ja poistaa turhia paineita olla yhtä tehokas kuin kesäaikaan.

Vaikka tuleva pimeä aika siis hieman jännittääkin, niin juuri nyt suhtaudun siihen toiveikkaasti. Olen nyt ainakin tänä vuonna aloittanut asiaan valmistautumisen hyvissä ajoin, ja oman kaamosväsymys-taipumuksen tiedostaminen on myös itselleni tärkeää. Eli se, että jos tunnen itseni väsyneeksi, tiedän mistä se johtuu ja mitä voin koittaa tehdä asialle. Olen jo nyt kyllä tuntenut hieman väsymystä, mutta yleensä itselläni se pahin iskee aina kellojen siirron jälkeen. Jännityksellä siis odotan, miten käy tänä vuonna. Toivotaan parasta.

Onko siellä muita, joihin pimeys vaikuttaa? Onko teillä muita vinkkejä oman jaksamisen lisäämiseen?