Postauksen otsikko ei viittaa  johonkin universumin mystiseen energiaan, erilaisten esineiden ja asioiden energioihin tai mitä näitä nyt on. Itse en ole nimittäin ainakaan toistaiseksi sellaisiin perehtynyt, ja itse asiassa koko energia-sanan käyttö on minulle aika uutta. Mutta kesän aikana olen jälleen monella tapaa harjoittanut itsetutkiskelua, ja voisinkin todeta henkistä kasvua ja myös itsetuntemuksen lisääntymistä jälleen tapahtuneen useammallakin tasolla. Ja yksi itsetuntemukseni lisääntyminen on tapahtunut nimenomaan suhteessa energioihin – siis toisten ihmisten ympärilleen levittämiin energioihin. Olen myös tajunnut olevani ihminen, joka imee nämä toisten ihmisten energiat erittäin vahvasti itseensä, ja jonka on vaikeaa päästä niistä eroon.

En ole edes varma, onko sana energia kaikkein paras tässä kontekstissa – tavallaan kyse on mielialoista, mutta tavallaan vieläkin isommasta kaavasta – siksi olen päätynyt käyttämään sanaa energia kuvaamaan tätä ilmiötä yleisesti.

Tavallaan tämä asia liittyy vähän siihen, mitä kirjoitin jo aiemmin postauksessa ”Helpot ja vaikeat ihmiset”. Elämässä on olemassa helppoja ja vaikeita ihmisiä, joiden kanssa asiat sujuvat joko helposti tai vaikeasti. Ja samoin ihmiset myös levittävät ympärilleen erilaista energiaa. Joidenkin ihmisten seurassa on helppo ja hyvä olla. He huokuvat ympärilleen positiivisuutta, lämpöä, ymmärrystä ja lempeyttä. Heidät tavattuaan oma olo on hyvä, positiivinen, innostunut, motivoitunut ja sisäisesti rauhallinen. Ja sitten taas toiset ihmiset huokuvat ympärilleen negatiivista energiaa – kukin vähän eri tavoin. He voivat olla negatiivisia valittajia, passiivisia mököttäjiä tai aggressiivisia ja arvaamattomia. Heidän negatiivinen tunteensa ja energiansa tarttuu ja syö ainakin minua sisältäpäin. Negatiivinen energia tekee ahdistuneeksi, väsyneeksi ja aikaansaamattomaksi.

Olen juurikin kesän aikana tajunnut sen, miten älyttömän herkästi imen itseeni muitten tunnetiloja – ja ihan erityisesti niitä negatiivisia. Jos vietä aikaani esimerkiksi itseensä sulkeutuneen mököttäjän kanssa, on selvää että koko loppuillan minussa velloo jokin epämääräinen negatiivinen olotila, josta pääsen oikeastaan eroon vasta kunnon yöunien jälkeen – jos silloinkaan. Luulen, että ainakin osittain tämäkin johtuu miellyttäjäroolistani, josta olen myös aiemmissa postauksissani maininnut. Kun näen, että jollain ihmisellä on huono olotila, mietin heti alitajuisesti ihan ensimmäisenä, olenko minä itse jotenkin aiheuttanut omalla toiminnallani tuon tunnetilan toiselle (vaikka en millään tapaa olisikaan). Samoin mietin aina, voisinko jotenkin piristää kyseistä ihmistä tuossa tilanteessa ja saada hänet paremmalle tuulelle – vaikka se ei olisikaan minun tehtävissäni. Ehkä siis myös oma luonteeni tekee sen, että koen todella raskaaksi ja painostavaksi olla näiden vaikeiden ja negatiivisten ihmisten kanssa ja heidän seuransa tuntuu vievän minulta kaikki voimat.

Olen päättänytkin ottaa tavoitteekseni tälle syksylle (ja loppuelämälle) sen, että muitten ihmisten negatiivinen energia vaikuttaisi vähemmän minuun – tai ainakin sen, että pääsisin heidän aiheuttamastaan negatiivisesta energiasta ja olotilasta nopeamman yli. Tiedän, että se tulee olemaan vaikeaa, koska olen kärsinyt tästä samasta ”ongelmasta” jo aivan pienestä lapsesta lähtien. Mutta olen myös kyllästynyt siihen, että kannan liikaa muitten ihmisten taakkaa ja annan heidän ns. ”pilata” oman hyvän tuuleni ja mielialani niin helposti.

Uskon, että yksi parhaista keinoista omaan mielialaan vaikuttamiseen tässä asiassa on tietysti se, että ottaa henkisesti ja fyysisesti pesäeroa ihmisiin, jota aiheuttavat itsessä liikaa negatiivista energiaa. Jos joku saa omalla seurallaan olon aina huonoksi, ei sellaisen ihmisen seura selvästikään tee itselle ja omalle henkiselle hyvinvoinnille hyvää. On tärkeää tunnistaa omat rajansa, ja ne asiat ja ihmiset, jotka vaikuttavat negatiivisesti itseen – ja pysyä tarpeeksi etäällä niistä. Toisaalta on tärkeää myös oppia kasvattamaan vähän sellaista ”teflonpintaa”, koska kaikkia negatiivisia ihmisiä emme vain voi elämässämme välttää, vaan osan heistä kanssa joudumme olemaan ainakin jonkin verran tekemisissä. Silloin on tärkeää ymmärtää, että jokaisella aikuisella ihmisellä on vastuu omasta käytöksestään ja omista reaktioistaan, eivätkä ne lähes koskaan ole millään tapaa minun ”syyni”. Turhasta miellyttämisestä ja pakonomaisesta toisten ”piristämisestä” pitää siis päästä eroon ja tavallaan hyväksyä se, että vaikeat ja negatiiviset ihmiset ovat ja tulevat varmaan aina olemaankin vaikeita, eikä sillä mitä minä teen tai en tee oikeastaan ole pahemmin vaikutusta asiaan. Minun ei siis kannata ottaa heidän kotkotuksiaan henkilökohtaisesti, miettiä niitä tai antaa niiden vaikuttaa minuun sen kummemmin.

Uskon, että seuralla ja asioilla joihin käytämme aikaamme, on valtava vaikutus meihin. Jos viettää aikansa negatiivisessa, epäinspiroivassa ja itseä alaspäin painavassa seurassa, on selvää että oma mieliala latistuu ja värit elämässä alkavat kääntyä mustiksi. Mutta onneksi voimme aika pitkältä valita seuramme! Kun sen sijaan käyttää aikaansa ihmisiin, jotka inspiroivat, nostavat meitä, tukevat, kannustavat ja ovat positiivisia, tarttuu tuokin mieliala ja positiivinen energia ja boostaa meitä elämässä eteenpäin. En missään nimessä kannata mitään ”ihmisten konmaritusta” vähäpätöisistä syistä, mutta olen kuitenkin yhä enemmän huomannut myös sen, että voin vaikuttaa paljonkin omaan henkiseen hyvinvointiini sillä, että valitsen seurani hieman tarkemmin ja otan etäisyyttä ihmisiin ja asioihin, jotka saavat minussa aikaan vain huonoja asioita. Sanoisin, että se on sitä niin kutsutta tervettä itsekkyyttä, jota haluan itse opetella lisää.

Onko teillä kokemuksia tällaisesta ”energian tarttumisesta”, vai olenko kokemuksineni yksin?

-Netta

Lue myös:

Helpot ja vaikeat ihmiset

Aika on arvokkain valuuttamme

Muista rajasi myös ystävyyssuhteissa