Remontti jatkuu, stressitasot nousevat
Huhheijaa! Vieläkö jaksatte lukea remontista? Olen siitä kirjoitellut jo tässä ja tässä postauksessa, ja kauheasti muita kuulumisia ei tällä hetkellä oikeastaan ole, sillä elämä on ollut silkkaa remonttia lähes joka päivä. Niin arkisin töiden jälkeen kuin viikonloppunakin. Voin kertoa, että pikkuhiljaa alkavat stressitasot todellakin nousta, sillä muuttopäiväämme (30.11) on enää melko vähän aikaa jäljellä, mutta meillä ei edelleenkään ole esimerkiksi keittiö pystyssä. Olen tässä kyllä jo useampaan kertaan ehtinyt manata, että en todellakaan ole enää koskaan suostumassa näin tiukkaan remppa-aikatauluun (ainakaan niin, että tehdään itse). Mutta saas vaan nähdä, näissä asioissa nimittäin myös aika kultaa muistot melko usein.
Mies on sitä mieltä, että stressiäni nostaa tässä vaiheessa se, että juuri nyt tehdään lähinnä pohjatöitä, eikä siksi saada aikaan mitään todella ”näkyvää”, toisin kuin vaikka seinän purku oli. Hän saattaa kyllä olla oikeassa (ainakin osittain). Seinän ja vanhan keittiön purku olivat nimittäin niin konkreettisia asioita, että siinä vaiheessa tuntui tapahtuvan ja paljon. Nyt kun puolestaan tehdään pohjatöitä, joudutaan koko ajan odotella kittien, laastien, maalien ja muiden kuivumista, ja omalle mielenlaadulleni ei meinaa tässä vaiheessa sopia tumput suorana odottelu – haluaisin vain saada sen keittiön valmiiksi nyt heti, jotta voisin hengähtää asian suhteen ja alkaa sen sijaan jo vähän pakkailemaan muuttoakin varten.
Katsaus siihen, viikon aikana on remontissa tapahtunut
Yllä: Keittiössä on vanhan laatoituksen päälle levitetty nyt monen monta kerrosta laastia, jotta seinä saadaan tasaiseksi ja jotta päälle voidaan sitten laittaa uudet laatat. Tämä on juuri tällaista odottelua vaativaa hommaa: yksi kerros laastia – odotetaan kuivumista, toinen kerros laastia – odotetaan kuivumista, – kolmas kerros .. Ja sitä rataa. Välissä aina tasoitetaan. Ja sitten odotellaan. Ja sitten lisää laastia. Ymmärtänette kuvion. Tämä EI ole malttamattoman ihmisen heiniä. Onneksi miehelläni on paljon paremmat hermot ja paljon korkeampi stressinsietokynnys kuin minulla.
Myös tuo seinässä oleva pieni putkenpätkä on kuvan ottamisen jälkeen poistettu ja kyseinen kohta on täytetty. Sähköt kulkevat tässä kuvassa vielä vanhalla tavalla korkealla – myöhemmissä kuvissa näette, mitä niille tehtiin. Kuvan vasemmassa laidassa oleva patteri on nyt myös maalattu pohjamaalilla kertaalleen.
Yllä: Koska keittiöstä tulee pidempi kuin ennen, purimme myös tapettia vähän pois, koska tuohon kohtaan tulee myös laatoitus. Onneksi seinä oli muuten tosi hyvässä kunnossa ja tasainen, joten tuossa kohtaa ei (thank god) tarvinnut alkaa levittelemään laastia. Tässä kuvassa näkyy muuten myös se yllätykseksemme löytynyt palkki, jonka takia seinää ei voitukaan purkaa aivan kokonaan. Ei se onneksi tosiaan iso ole, ja tuohan se omanlaista rosoisuuttaan asuntoon, heh.
Yllä: Kuvassa näkyy tuolla melko keskellä seinässä tuollainen yksi iso ”railo” (peitetty vaaleanharmaalla massalla), joka on ollut varsinainen murheenkryyni. Sitä on täytetty, täytetty ja täytetty. Se on niin syvä, että se imee ihan hirveän määrän laastia/kittiä ja sen kuivuminen vain kestää ja kestää. Nyt sen kanssa aletaan olla voiton puolella, eli se on hiomista vaille valmis.
Yllä: Tämä kuva on otettu sähkömiehen käynnin jälkeen. Eli sähköt on nyt poistettu kulkemasta tuolla ylhäältä. Alas asennettiin valmiiksi pistorasiat tiskikoneelle ja pyykinpesukoneelle. Sähkömies saapuu uudestaan sitten, kun keittiö ja laatoitus on saatu asennettua paikoilleen, niin katsotaan mihin asennetaan pistorasiat kahvinkeittimelle, vedenkeittimelle jne.
Yllä: Makuuhuoneen katto, ikkunanpielet sekä kolme seinää saatiin maalattua viikonloppuna. Seinät maalasimme suoraan tapetin päälle – siis valkoinen tapetti maalattiin vaan kirkkaammalla valkoisella. Yksi seinä jätettiin tarkoituksella maalaamatta, sillä haluan sen jollain toisella värillä, todennäköisesti vaaleanharmaalla. Makuuhuoneen maalaaminen raikasti kyllä huonetta tosi paljon – jälkikäteen katsottuna vanha sävy ei oikeastaan edes ollut valkoinen vaan hyvinkin paljon harmaaseen päin taittava. Saa nähdä, ehditäänkö tuota yhtä seinää maalata ennen muuttoamme vai jääkö se myöhempään ajankohtaan.
Makuuhuoneeseen tilasimme nyt myös vaatekaapin ja se toimitetaan vielä tällä viikolla. Tilaamme myös kaapille kasauksen, koska joissain asioissa on nyt vain pakko säästää aikaa, ja meillä on jo entuudestaan hyviä kokemuksia firmasta, joka kasaa Ikean vaatekaappeja.
Yllä: Otin itse viikonloppuna pieneksi ”puhdetyöksi” kitata ja maalata eteisessä olevat kaksi vanhaa, kiinteää kaappia sisältä. Taas tuli kyllä todistetuksi se, että valkoisen maalin voimaa ei pidä vähätellä. Kaapit olivat todella likaisia ja tunkkaisen värisiä (kuvassa on oikeanpuoleisessa kaapissa vielä alkuperäinen väri, vasemmassa jo yksi kerros valkoista maalia). Maalaaminen teki kaapeista paljon siistimmät ja samalla tilavamman tuntuiset. Kaapit pitää vielä maalata ulkopuolelta.
Lisäksi maalasimme vessan katon valkoisella ja minä kuurasin vessaa parhaani mukaan – kukaan ei ollut varmaan koskaan tullut pesseeksi laattojen saumoja. No, nyt näyttää jo huomattavasti puhtaammalta.
Tällä viikolla tiedossa on ainakin pohjatöiden viimeistely (hiominen), keittiön katon ja seinien maalaamista sekä itse keittiön pystytys. Sitten kun keittiö vihdoin on pystyssä, voidaan sanoa, että kivi vierähtää sydämeltäni. :D Minulle on loppuviimeiseksi aivan sama, onko seiniä maalattu tai tapetoitu tms, mutta ilman keittiötä on vähän hankalaa elää paria päivää pidempään. Toivon siis hartaasti, että keittiö saataisiin pystyyn mahdollisimman pian.
Remontti on opettanut minulle taas paljon itsestäni. En ole koskaan ottanut yhtään stressiä mökkiremontistamme, koska siinä ei ole ollut mitään deadlineja ja olemme alusta lähtien sopineet, että teemme sitä rennolla otteella. Mutta tilanteissa, joissa on todella tiukka aikataulu, todella laaja kokonaisuus eikä minulla ole ihan tarkkaa selkoa asioiden etenemisestä, alkaa oma stressitasoni nousta uusille leveleille.
Joskus olisin syyllistänyt itseäni tästä ja tuntenut jonkinlaista huonommuutta, mutta en enää. Nyt annan tunteiden tuntua ja olla. Koska uskon, että stressi on inhimillistä ja aika moni muukin ihminen olisi tässä tilanteessa stressaantunut. On hyvä tuntea itsensä ja tästä voi myös ottaa opiksi – minun on parasta pyrkiä elämässä välttelemään todella tiukkoja deadlineja ja liian jättimäisiä ja kiireellisiä projekteja. Aina niitä ei tosin voi välttää, ja silloin on myös hyvä tuntea itsensä ja tietää ne asiat, jotka rentouttavat omaa olotilaa.
Onneksi elän optimistin kanssa. Mieleeni tuli viime tammikuinen tekstini ”Elämässä pystyy kaikkeen – vaikka rakentamaan seinän”. Nyt ollaan taas ehkä vähän tilanteessa, jossa minä hätäilen, panikoin ja stressaan, kun taas optimisti toteaa, että kaikki kyllä järjestyy. Ja koska tähän mennessä hän on aina ollut oikeassa, ei liene mitään syytä olla uskomatta häntä. Kyllä tämä tästä vielä suttaantuu.
-Netta
Lue myös: