Tavoite: somen käytön järkevöittäminen

Loppuvuodesta muhun iski totaalinen väsähdys. Pimeys, hurja remppaprojekti & siihen päälle muutto, jouluhössötykset ja ylipäätään kaikki loppuvuoden kiireet saivat oloni tuntumaan siltä, kuin olisin jäänyt jyrän alle. Oli pakko koittaa hiljentää tahtia. Luopua hetkeksi kaikesta ylimääräisestä. Yksi mistä huomasin luopuvani kuin huomaamattani aika pitkälti, oli some. Tai en luopunut kokonaan – välillä yritin sen sijaan  tyhjänpäiväisellä scrollailulla juurikin peittää niitä stressin ja ahdistuksen tunteita, mutta toisaalta ainakin julkaiseminen väheni huomattavasti ja tiettyjä sovelluksia, kuten negatiivisuuden pyhän linnakkeen eli Jodelin, päädyin poistamaan kokonaan.

Ahdisti somen täydellisyys ja samalla sen ”turhuus” – mitä hyötyä stressaantuneille aivoilleni on siitä, että käyn kymmeniä kertoja päivässä Instagramissa katsomassa toinen toistaan kiiltokuvamaisempia, enimmäkseen lavastettuja kuvia?  Lisäksi ärsyttää sekin, että Instagram on nykyään yhtä pelkkää mainosta: yhtiön omia mainoksia julkaisujen välissä ja useimpien julkisuuden henkilöiden/bloggaajien kaikki julkaisut ovat yhteistöitä. Ja nykyään vielä storyjenkin välissä tulee mainoksia, argh!

Some-väsähdyksestä ja myös Instagramin epäaitoudesta on kirjotettu viime aikoina mielestäni aika paljon. Ainakin Visual Diary-, Hey Girl- ja Luonnollisesti paras -blogeissa olen ihan viime aikoina törmännyt kirjoituksiin someähkystä, -ahdistuksesta tai -väsymyksestä. Ilmiö on erittäin mielenkiintoinen, ja vuoden viimeisinä kuukausina tuo sama ilmiö tai tunnetila hiipi omaankin mieleeni, vaikka yleensä olen pitänyt somea sellaisena hauskana ja keveänä hupina ja harrastuksena. En osaa vielä sanoa, johtuuko tuo tunne ihan vain tästä muutenkin päällä olleesta stressistä ja väsymyksestä, vai olenko ihan oikeasti vähän väsähtänyt someen. Luulisin, että kyseessä on ehkä sekä että, 50/50 tai jotain sinne päin.

img_9042.jpg

Somessa on se jännä juttu, että me käyttäjäthän sen sisällön luomme. Mehän aika pitkälti määritämme mitä some on, tai ainakin sen, mitä siellä on. En tiedä miksi esimerkiksi Instagram on muuttunut hauskojen kuvien välittömästä julkaisupaikasta paikaksi, jossa julkaistaan pitkälti ammattilaisten ammattikalustolla ottamia ja rankasti photoshopattuja sekä lavastettuja kuvia, kun toisaalta jatkuvasti kuulee sitäkin, että niin moni ei sellaisia kuvia enää jaksa feedissään nähdä. Ja SILTI juuri niillä tileillä, joissa sellaisia kuvia julkaistaan, on kaikista suurimmat seuraajamäärät. Tavallisille käyttäjillä tuollaiset kuvat luovat hirveitä paineita ja aiheuttavat ihan turhaa täydellisyyden tavoittelua ja oman elämän tuntumista liian ”tavalliselta” ja ”nukkavierulta”. Ja niin kauan kuin juuri tuollainen sisältö kerää isoimmat seuraajamäärät ja eniten tykkäyksiä, niin tasan niin kauan sen määrä tulee lisääntymään. Toisaalta olen ollut huomaavinani myös jonkinlaista muutosta, ja moni onkin kertonut lopettaneensa seuraamasta monia ”liian feikiltä tuntuvia” tilejä. Ehkä aitous on siis pikkuhiljaa tekemässä uuden tulemisen.

Itse olen päättänyt, että vuonna 2019 järkevöitän somen (ja muutenkin laitteiden) käyttöä. Iphonessani on ruutuajan mittaus automaattisesti, ja sen viimeisen raportin mukaan olen puhelimella 2-3 tuntia päivässä. Vaikka tuo käyttö ei ole varmaankaan pahimmasta päästä, on se kuitenkin tosi pitkä aika ottaen huomioon, että teen myös joka päivä 8 tuntia töitä tietokoneella (ja selailen koneella muitakin kuin työjuttuja) ja usein kotonakin käytän nimenomaan läppäriä esimerkiksi blogien lukemiseen ja oman blogin kirjoittamiseen, eli kaiken kaikkiaan ruutuaikaa kertyy ainakin arkisin varmasti ihan järkyttävä määrä, siis aivan liikaa. Varsinkin ottaen huomioon sen, miten turhaa se suurin osa siitä laitteilla tehdystä surffailusta on, sellaista päätöntä vaeltelemista eri sivustolta ja applikaatiosta toiseen.

img_9045.jpg

Miten ajattelin järkevöittää omaa somen ja laitteiden käyttöäni?

– Käyn jälleen kerran läpi Instagramissa oman seurattavien listani, ja poistan sieltä kaikki tilit, joiden seuraaminen aiheuttaa minkäänlaisia negatiivisia tunteita. Ja sellaisetkin, jotka eivät aiheuta oikein minkäänlaisia tunteita, vaan ainoastaan roikkuvat siellä tavan vuoksi.  Haluan pitää seurattavien listan maltillisena, jotta siellä on vain sellaisia tilejä, joita oikeasti haluan seurata ja jotta sitten ”ehdin” seurata kaikkia ilman, että Instassa pitää roikkua koko ajan.

– Myös Facebookissa olen poistanut kaikki etusivulle ilmestyneet turhat ryhmät ja sivut, jotka eivät minua enää kiinnosta.

– Poistan myös kaikki turhat sovellukset puhelimesta. Olen poistanut jo kauan sitten Snapchatin sekä Iltalehden ja Iltasanomien applikaatiot, ja nyt tosiaan myös Jodelin. Periaatteessa voisin harkita poistavani myös Facebookin puhelimestani, koska eihän siellä edes tapahdu kovinkaan usein mitään oleellista tai varsinkaan kiireellistä.

– Ilmoituksia olen myös ottanut pois käytöstä jo kauan sitten. Saan ilmoituksen enää Whatsappista ja Facebook Messengeristä sekä tietysti ihan tavallisesta tekstiviestistä.

– Mietin, mitä kaikkea voin/haluan tehdä arvokkaalla ajallani sen sijaan, että aina automaattisesti ottaisin tyhjänä hetkenä puhelimen käteen. Voin sen sijaan esimerkiksi kirjoittaa, värittää värityskirjaa, askarrella, lukea, nähdä ystäviä, käydä joogassa/uimassa/koiran kanssa kävelyllä, valokuvata, tehdä ruokaa tai leipoa, siivota, mennä kylpyyn tai ihan vain olla ja vaikkapa katsella maisemia. Ja sitten pyrin siihen, että oikeasti teen näitä juttuja vapaa-ajallani enkä roiku somessa.

– Voisin pyrkiä myös siihen, etten enää illan viimeisenä tuntina käyttäisi lainkaan puhelinta (ehkä lukuunottamatta äänikirjat tai meditaatiosovellus) – tällä on varmasti hyvä vaikutus yöuniin.

– Koitan myös keskittää somen käytön tiettyihin aikoihin sen sijaan, että vilkuilisin puhelinta jatkuvasti epämääräisen lyhyitä aikoja. Voin päättää, että esimerkiksi kahvitauolla voin selata somea ja töistä kotiin tullessa rentoutua hetken sohvalla puhelimen kanssa. Mieluummin niin, että käytän somea tiettyinä aikoina vähän pidempään, kuin että vilkuilen sitä vähän väliä. Samoin voin päättää, milloin en käytä puhelinta – esimerkiksi tavatessani ystäviäni/sukulaisiani, töissä aamuisin ennen lounastaukoa, illalla sängyssä ja niin edelleen. Olen ihan järkyttynyt, kun nykyään saattaa nähdä jopa fine dining -ravintolassa treffeillä olevan parin vain selailemassa puhelimiaan – sellaiseen puhelinkoukkuun en halua koskaan jäädä!

img_9049.jpg

Somen käytön on muuten tieteellisestikin todistettu aiheuttavan ihmisille ahdistusta. Katsoin tällä viikolla Yle Areenasta mielenkiintoisen dokkarin, jossa irlantilainen juontaja/sometähti Vogue Williams haastattelee ahdistuksesta kärsiviä ihmisiä sekä alan tutkijoita. Käy ilmi, että some on todella iso tekijä varsinkin nuorten ihmisten ahdistuksen taustalla ja luo paineita sekä vertailua muihin. Suosittelen kyseistä dokkaria, löydät sen täältä. 

Onko teillä kokemusta ja vinkkejä somen käytön järkevöittämiseen? Uskon, että aluksi se ei tule olemaan helppoa, koska sen käytöstä on muodostunut jo niin pinttynyt tapa. Mutta uskon myös siihen, etät ihminen kyllä oppii uutta, jos vaan halua on.

-Netta

Lue myös:

Inhottava someilmiö: ostetut seuraajat

Kun some ahdistaa

En naureskele vanhoille Instagram-kuvilleni

Kommentit (16)
  1. Instagramissahan on muutama oikein oiva painike avuksi siihen, jos jonkun tili ahdistaa tai ei halua tietynlaista sisältöä nähdä. Ensiksi voi juurikin tehdä sen minkä siekin eli lakata vaan seuraamasta niitä tilejä, joista ei seuraa mitään hyviä fiiliksiä. Toiseksi sieltä löytyy kohta ”näytä vähemmän tämän kaltaisia julkaisuja”. Sitä painamalla esimerkiksi liian siloteltujen kuvien kohdalla instagram lakkaa pian näyttämästä/ehdottamasta niitä sinulle = et näe niitä ellet varta vasten valitse mennä niitä katselemaan. Suosittelen kokeilemaan. 🙂

    Taisin tuonne Hey girliin kommentoidakin jotain tuosta ihmisten nykyisestä ravintolakäyttäytymisestä, joka on ihan uskomatonta. Jos kerran lähdetään kaksin tai porukassa ravintolaan syömään, niin onko se liikaa vaadittu, että koko aikaa ei tuijotettaisi niitä puhelimia, vaan oikeasti kerrankin keskityttäisiin niihin oikeisiin ihmisiin, jotka paikalle ovat saapuneet. Kyllä se some on siellä vielä ruokailun jälkeenkin. <3

    1. Hei kiitos ihan superisti tuosta ”näytä vähemmän tämän kaltaisia julkaisuja” -vinkistä! Multa on mennyt tää aivan ohi, mutta otan ehdottomasti käyttöön! 🙂

      Musta toi on kyllä ihan kamalaa, että jos ollaan sosialisoimassa ihmisten kanssa, niin pitää silloinkin päästä someen sosialisoimaan. Tosi surullista ja kertoo kyllä siitäkin, että somen käyttö ei ole enää ihan terveellä tolalla. Ei se some sieltä tosiaan mihinkään häviä eikä mitään maailmaa mullistavaa tapahdu, vaikka nyt jokusen tunnin sieltä pysyisikin poissa.

  2. Mä oon tehnyt tässä alkuvuodesta just samanlaisia toimenpiteitä, koska ne mun ruutuaikalukemat alkoi vaan olla niin järkyttävällä tasolla. Oon laittanut kaikkiin some-appeihin sellaiset rajoitukset, että voin käyttää niitä vain 15-30 min vuorokaudessa, ja siitäkin tulee yhteensä melko pitkä aika, jos käyttää päivän aikana vaikka facebookia, instaa, jodelia ja hs:n sovellusta (laskin senkin tähän mukaan, koska selaan sitäkin välillä tosi paljon). 

    Oon huomannut, että noi rajoitukset tuntuu tulevan tosi nopeasti vastaan, esim. jos lisään instaan kuvan ja muutaman stoorin päivässä, en ehdi kovin paljon edes katsoa muiden sisältöjä. Mulla on jotenkin aika ristiriitainen suhde tähän, koska toisaalta mä rakastan instagramia, tykkään laittaa sinne kuvia ja jakaa asioita elämästäni ja seurata muiden sisältöjä, enkä koe sitä kovin kiiltokuvamaiseksi vaan enemmän inspiroivaksi paikaksi. Mutta sellainen aivoton tunnin kestävä feedin selailu on aika turhaa, kun samassa ajassa lukisi esim. pitkän pätkän jotain kirjaa.

    Ehkä somea voisi yrittää käyttää enemmän niin, että jos haluaa siellä olla, seuraa sellasia oikeasti merkityksellisiä tilejä, joista saa jotain syvällisempää sisältöä tai iloa elämäänsä, eikä käytä aikaa sellaiseen, mikä laskee itsetuntoa tai mistä tulee vain huonolle tuulelle.

    1. Mä huomasin myös, että tollaiset rajoitukset voisi laittaa, joten jos tuntuu että omaa ruutuaikaa on vaikeaa rajoittaa pelkällä päätöksellä, niin sitten otan ne käyttöön myös 🙂

      Mutta toi on kyllä totta, että ihan huomaamatta sitä ruutuaikaa vaan kertyy, just esim Instassa. Senkään takia en voi käsittää, miten joillain on siellä jopa tuhat seurattavaa, koska eihän siellä sitten todellakaan ehdi ketään oikeasti seurata, tai sitten joutuu roikkumaan siellä aivan koko ajan. Mä oon pyrkinyt pitämään omat seurattavat myös sellaisina maanläheisinä ja inspiroivina, mutta sit Instagram itse yrittää koko ajan tarjota jotain sellaista sisältöä, joka ei kiinnosta mua ollenkaan. Mutta onneksi senkin estämiseen on työkaluja (kuten Suvi tuossa yläpuolellas vinkkasi), joten täytyy ottaa ne käyttöön 🙂

      Toi on kyllä hyvin sanottu, että silloin kun sitä somea käyttää, niin pitää pyrkiä tekemään merkityksellisiä ja kivoja juttuja, eikä käyttää aikaa johonkin negatiiviseen tai myöskään jatkuvasti johonkin aivottomaan huttuun. Siinäpä ehdottomasti tavoitetta tälle vuodelle! 🙂

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *