27.9.2023 eimi_s

8. Pelkoa ja inhoa Tartossa

Pakupäiväkirja 8.
Olen bongaillut Viron radiosta paljon kaikkea hyvää musaa. Yllä pirun siisti auto kaupan pihalla, mutta myös hyvä esimerkki siitä millaiselta EI haluttu meidän auton näyttävän. 😀 (ulkoapäin). Sisällä piileekin sitten aikamoinen sirkus.. Niin kuin viime postauksessa todettu, Narvaan saakka ei lähdetty mutta Sillamäessä käytiin. Sillamäki oli kaunis ja idyllinen kaupunki pastellinvärisine taloineen. Ihmisiä ei täälläkään puolikuolleessa kaupungissa paljoa ole ja tuntuu vähän kuin kävelisi elokuvan kulisseissa. Sillamäestä otettiin seuraavaksi kohteeksi Viron katutaiteen luvattu maa , eli Tartton kaupunki. Ei ajettu päätä pahkaa Tartoon vaan pysähdyttiin nukkumaan Allikuun jossa kulkee suo -patikointireitti. Allikussa oli leirialue huusseineen päivineen ja näköalatorni ”kotka matkaraja”. Tämä oli todella freesi pieni leirintäspotti jossa oli myös umpikota/autiotupa.

Hooldustöödeks!!! Tässä kohtaa saavuttiin siis toiselle Viron yöpaikallemme, leiripaikalle josta lähti soinen patikointireitti. Kun yövyttiin Suomessa illan hämärtyessä autoon hyökkäsi samantien valon perässä liuta pikkuitikoita. Tuolla ei näkynyt itikan itikkaa eikä hyttysen hyttystä. Istuin ulkona pilkkopimeydessä syömässä riisikakkuja, keskellä metsää suoalueella, eikä kimpussani ollut yhtäkään hyönteistä kertaakaan. Aamulla sitten kävi toisin kun autoon ilmestyi todella päättäväinen ampiainen. Amppari lähti marssimaan päätä pahkaa sängyn alle enkä ehtinyt napata salamatkustajaa kiinni, tyhjensin koko sängyn alaosan mutta ampiaista ei löytynyt. Todennäköisesti ryömi jonnekin koloon kuolemaan ja muutenkin tuli auton sisälle lämmön perässä talvea pakoon. Ainakin tullaan saamaan reipas aamuherätys jos tämä amppari päättää pistää jompaa kumpaa persauksiin. 👍

”Act . Casual . ” 🤖

Vesikanisteri alkoi tyhjenemään, tähän saakka oltiin pärjätty Tuureporinkadun vesillä. Park4nightista näkee yöpaikkojen lisäksi myös mahdollisia vesipisteitä. Läheisen huoltsikan kohdalle oli merkattu että jos kauniisti kysyy, voi siellä täyttää vesikanisterinsa. En siinä sen kummempia kaunistellut vaan heitin rahat tiskiin (3€), sain vesihanan avaimen käteeni ja päästiin täyttämään vesitonkka. Ja sitten kohti Tartoa. 🤠 Kalevin Poika (Kalevipoeg!) on Viron kansalliseepos ja Kalevi on eestiläisten suurin folkloresankari ja sattumalta myös jättiläinen. Tämän takia Virossa kaikki on vähän Suurempaa. Matkalla törmättiin sattumalta jonkinlaiseen Kalevin puuhamaahan, ja myöhemmin tuohon mahdollisesti Kaleviin liittyvään puutuoliin… 🤔 Noita National Geographicin keltaisia kehyksiä on ympäri ämpäri Vironmaata. Toveri hyppäsi tuonne poseeraamaan ja huomasi vasta siinä vaiheessa että pömpeli pyörii 360 astetta ympäri.. Alapuolella on samaisen toverin mood, kun ei ole vielä saanut aamukahvia.

Ja sitten se Tartto! (Tarto/Tartu). Päivityksen otsikko ei liity millään tavalla mihinkään muuhun kuin näihin meikäläisen aurinkolaseihin. (Pop-kultturellit ihmiset nyökyttävät päätään tietäväisenä). Pelkoa ja inhoa ei nimittäin Tartossa kohdattu, päinvastoin suurta rakkautta, olihan keskustassa nimittäin lempiravintolani Hesburger. Pitihän sitä hesellä käydä vielä viimeisen kerran pitkään aikaan kun universumi tarjosi tämän loistavan tilaisuuden. 🍔🍟

Jos matkustat Viroon, Telliskivessä kannattaa ehdottomasti käydä ihmettelemässä katutaidetta. Telliskivi sijaitsee melkein kävelymatkan päässä vanhasta kaupungista. Sen sijaan Tartoon on matkaa. Tarton graffitit on valmistettu yhteistyössä kaupunginhallituksen kanssa, joten Tarttoa vähän kutsutaankin ”virolaisen katutaiteen pääkaupungiksi”. Tartossa saa nähdä hieman enemmän vaivaa ja kuljeskella ympäriinsä löytääksesi taidetta. En nyt menisi väittämään, että Tarton katutaiteet vetävät vertoja esimerkiksi ihan vain Helsingin katutaiteen mekalle: Pasilalle. 😁 Mutta ehkä sitten Viron mittakaavassa. Toki Tartossa oli paljon kauniita suuria, ajatuksella tehtyjä muraaleja. Itse pidän enemmän kuitenkin esimerkiksi Telliskiven rönsyilevästä, sekalaisesta ja vielä urbaanimmasta ympäristöstä.

Ihmiset ovat kyselleet että onko matkaan lähtö jännittänyt. Eniten jännittää se, että mitä työkkäri keksii pääni menoksi näinä tulevina kuukausina. Työkkäriongelmista tulen varmasti kertomaan tarkemmin jos ja kun niitä ilmenee. Tällä hetkellä odottelen vieläkin päätöstä karenssista, joka tulee 99% varmuudella päälleni lankeamaan. 🙏 Toinen asia joka jännittää on se, että matkakumppanille sattuisi jotakin. Ekassa postauksessa mainitsin että en ole itse omistanut koskaan autoa, mutta tarkennettakoon vielä että minulla ei siis ole edes ajokorttia. Saan melkein paniikkikohtauksen kun edes ajattelen autolla ajamista. Autolla ajaminen ja kortin hankkiminen ei ole niin sanotusti koskaan resonoinut yhtikäs millään tavalla itseäni. Tämä tarkoittaa siis sitä että kun kuskini nukahtaa rattiin + kallo halkeaa ja olemme keskellä Latvian erämaata, lähden apostolinkyydillä pimpottamaan paikallisen babushkan ovikelloa ja pyytämään apua. (Vitsit sikseen), pyrimme aina olemaan sen verran lähellä sivistystä että ihmisiä on vähintäänkin suhteellisen lähellä. Olen myös sanonut kuskilleni monesti että jos hän ajaa kolarin, ajaa sitten niin että kuollaan molemmat. En aijo jäädä siinä vaiheessa yksinäni tien reunalle peukaloitani pyörittelemään. 🤔😇

Mutta tosiasia siis on se, että itse tulen koko reissun ajan istumaan pelkääjänpaikalla, kannustamaan matkakumppaniani ja hieromaan hänen kaasujalkaansa. (Todennäköisesti en), hullu ukko kun on eikä välitä hieronnasta (ja asuu hierojan kanssa). 🤌 Kolmas asia on että minulla on himojuomarin rakko ja käyn melkein joka yö vessassa. Tulevaisuudessa tämä siis tarkoittaa pilkkopimeään metsään hyppäämistä ties minkä latvialaisen babushkan raatelemaksi… Mutta tämäkin ongelma näytti tähän mennessä olevan vain Suomessa, kun rannoilla ja parkkipaikoilla ei vessoja ollut. Katsotaan mitä tulevaisuus tuo tullessaan. Paitsi ei sinne huussiinkaan meneminen pilkkopimeässä houkuttele. 🤔 …Onneksi on läjä taskulamppuja ja pinkki barbenheimer -puukko. 👍 Siinä oli varmaan tämän hetken top 3 pelkoni: iso paha työkkäri, kumppanin haaverit ja pissahätä. Noin muuten ei matkustelu jännitä, olen sitä aina halunnut tehdä ja haaveillut nomadin elämästä ympäri maailman. Useasti myös näen kaihoisia unia joissa matkustelen tai oleskelen ulkomailla. Minussa on myös dokumenttikuvaajan vikaa, joten en malta odottaa että päästään Virosta pois syvemmälle törkyiseen Eurooppaan. Tällä hetkellä ollaan yötä jo melkein Latvian rajalla, Luhasoon leirialueella. Nämä patikointireittien parkkikset ovat hyviä nukkumispaikkoja koska näistä löytyy melko takuuvarmasti aina vessat ja roskikset. 😁 Nyt ei ole ympäristöstä erityisesti tietoa koska kun tänne saavuttiin ulkona oli jo pilkkopimeää. Mutta huomenna siis ylittyy Latvian raja, ja laitan varmasti lisää kuvia mitä Tartosta tarttui mukaan. Internetiä jaan tällä hetkellä puhelimesta. Datankäyttö on rajaton ja tämä jakaminen toimii erittäin hyvin.
Peace out✌️!!