Hei!

Kartanon villit seksikuviot ovat nyt saatavina sekä ääni- että e-kirjana. Tarinan pari ekaa lukuahan löytyy täältä blogistanikin. Siinä varakas suomalainen perhe valmistautuu tyttärensä häihin unkarilaisessa kartanossa, johon työntekijäksi saapuu juuri ikävän eron kokenut Inkeri. Hän ihastuu ensi silmäyksellä juhlien sulhaseen Ilkkaan, mutta kun hänelle selviää, kuka Ilkka on, hän yrittää urhoollisesti räpistellä vastaan ja lohduttautua lukuisten kartanossa majoittuvien miesten sylissä. Ilkka puolestaan jahtaa Inkeriä asemastaan piittaamatta ja vähitellen Inkerin alkaa olla yhä vaikeampaa pitää itseään kurissa.

Juuri ennen juhannusta sitten ilmestyy myös Piispa (linkki ekaan lukuun) jos uskonnon ja seksin suhdetta pohtiva stoori kiinnostaa. Sen verran tosin varoitan, että mitään alttarilla naimista tai sakastissa panemista tarina ei sisällä. Vaikka tarinoideni käänteet ovat puhdasta viihdettä ja usein kaukana tosielämästä, en vain millään pysty kuvittelemaan aidosti uskossa olevaa ihmistä, joka haluaisi alkaa nussimaan keskellä kirkkoa. En, vaikka tällaisia tarinoita ainakin englanninkielisessä erotiikasta löytyykin. Ehkä kyseessä on oman pääni sisäinen ongelma: en kykenisi kunnioittamaan pappia saati piispaa, joka katsoisi tieten tahtoen tarpeelliseksi tahrata pyhätön, joka on niin keskeinen osa hänen elämäänsä ja ajatusmaailmaansa. Muutoin kuitenkin uskon hengenmiehen olevan ihminen siinä missä muutkin, joten miksei komea ja nuori piispa hanskaisi seksisuhteita siinä missä muutkin ihmiset – vaikka se ehkä tuottaisikin katumuksensekaisia tunteita.

Juhannusviikon kunniaksi ajattelin jakaa vähän muistoja, jotka omassa elämässäni herättivät aluksi katumuksensekaisia tunteita. Ne liittyvät aikaan ennen avioeroani ja sopimukseen avoimesta liitosta.

Liittoni loppu ei tullut mitenkään äkillisesti tai dramaattisesti, vaan siihen liittyi paljon asioita, joita en ala tässä avaamaan. Sen verran kuitenkin voin sanoa,että minulla ja miehelläni oli molemmilla terveyskriisimme ja kun kauan toivottu tyttäremme syntyi, hänkin tietysti muutti arkea itsekkääseen kaksineloon tottuneen pariskunnan elämässä.

Tilanne ajautui vuosien saatossa siihen, että seksielämä lopahti täysin. En ollut itsekään jatkuvasti halukas, mutta lopulta se olin minä, joka aina tartuin fyysisen läheisyyden loppumiseen.Ehkä seksi oli minulle tärkeämpää.

Voisi ehkä kuvitella, että tällaisia tarinoita tahkoava muija olisi jokin armoton seksimaanikko, mutta fyysinen läheisyys on minulle paljon muutakin kuin seksiä. Halaamista, suukottelua, pieniä keskusteluja ja yhdessä hulluttelua. Kaikkea edellämainittua liitossamme oli paljon, kunnes se alkoi jäädä väsymyksen, sairauden ja riitojen jalkoihin.

Lopulta olin jo niin turhautunut, että ehdotin miehelleni avointa liittoa – sitä että voisimme molemmat käydä luvan kanssa vieraissa. Olin kypsytellyt asiaa kauan, mutta kun mieheni suostui tuumaan, saatoin olla sillä hetkellä järkyttyneempi kuin hän. Jollain tasolla olin toivonut, että hän sanoisi ei. Että hän ehdottaisi pariterapiaa, jota jo sitäkin olin ehdottanut. Kun mieheni myöntyi tällaiseen suhteeseen, se tuntui siltä, ettei hän välittänyt minusta.

Pohdin asioita aikani, kunnes päätin alkaa toteuttaa itseäni. Löysin useita kumppaneita eri kanavia pitkin ja parhaimmillaan minulla oli muistaakseni viisi rakastajaa, joita tapasin harvakseltaan. Miehet olivat kaikki hekin perheellisiä ja naimisissa, joten viidenkään miehen kanssa säätäminen ei ollut erityisen vaikeaa. Kenelläkään ei olisi ollut aikaa juosta hotelleissa tai mökeillä jatkuvasti.

Mieheni varmaan arvaili menojani, vaikka en koskaan ilmoittanutkaan meneväni treffeille jonkun kanssa. Hän oli itse toivonut, ettei hänen tarvitsisi tietää, ja koska vietin tuolloin varsin sosiaalista eämää, valheita ei ollut vaikeaa sujauttaa normaalielämän sekaan. Seksi rakastajieni kanssa oli parhaimmillaan huikean nautinnollista fyysisesti, mutta kehenkään mieheen en ihastunut mitenkään suuresti saati rakastunut. Se johtui todennäköisesti siitä, että olin jo investoinut tunnetasolla mieheeni ja rakastin häntä yhä – vaikeuksista huolimatta.

Tie eroon vei vielä kuukausia ja vuosia, eikä se ollut avoimen liiton syytä. En katunut enää sen jälkeen, kun huomasin pystyväni nauttimaan seksistä muiden miesten kanssa. Pääsin panemaan parvekkeella, erään miehen kotona, luonnossa, ikkunaa vasten hotellihuoneessa. Ne olivat upeita seikkailuja.

Jotain kuitenkin opin itsestäni, kun ero sitten tuli eteen ja oli aika alkaa toipua siitä. Niin kummalliselta kuin se saattaa tuntuakin, lopetin yksi kerrallaan suhteet rakastajiini. Ilman, että mitään olisi tapahtunut suhteessa näihin miehiin. Olen miettinyt sitä, olivatko suhteet jokin avioliiton jatke. Jokin tapa purkaa turhaumia ja suuttumusta, jota ratkaisemattomat ristiriidat aiheuttivat.

En tiedä varmasti vieläkään. Mutta sen tiedän, etten enää halua avointa liittoa, vaikka se olisi miten houkuttelevaksi kuorrutettu. Se sopi minulle aikanaan hetken aikaa ja se sopii varmasti monille ihmisille – myös joillekin tarinoideni hahmoille – , mutta sen ei tarvitse sopia enää minulle.

Monogaamisen suhteen joidenkin ihmisten mielestä rajoittava ilmapiiri sopii itselleni varmaankin siksi, että olen ihmisenä vähän rajaton. Valmis kokeilemaan kaikkea, utelias, uhkarohkea, halukas katsomaan asioita monilta eri kanteilta.Juuri ne rajat, jotka toisia ahdistavat, ovat tuntuneet itsestäni lopulta turvallisilta – siitäkin huolimatta, että kyseessä ehkä on patriarkaalisen yhteiskunnan normi. Uskon siihen, että ihminen on kiinni historiassa enemmän kuin osaa myöntääkään, ja että aika ja menneisyys ovat osa jokaista ihmistä tavalla tai toisella. Kaikki eivät ole uudisraivaajia ja sain huomata, että tässä asiassa olen vanhanaikainen. En häpeile myöntää sitäkään, että olen lopulta arvostanut kovasti sitä, että mieheni ovat olleet käytännönläheisempiä ja varovaisempia kuin minä itse ja pitäneet minua ikään kuin vähän ”kurissa”. Ei mitenkään väkivaltaisesti tai oikeuksia polkemalla vaan ihan kertomalla omista odotuksistaan ja toiveistaan ja osoittamalla sitoutumistaan.

Ex-aviomieheni oli myös elämäni suuri rakkaus ja saattaa olla, että koska en ole mitään vastaavaa tunnetasolla kohdannut, en vuosien jälkeenkään halua sitoutua kehenkään uuteen. On helpompaa elää seksisuhteita, joilla saa fyysisen tyydytyksen ja vain haaveilla parisuhteesta.

Ehkä osatekijä on myös ikäni. Lähes viisikymppisenä olen huomattavasti tasapainoisempi ja itsevarmempi ja tiedän, mitä haluan ja mitä en. Ja se mitä en varmasti halua, on parisuhde vain siksi, että minulla olisi joku.

Ennemmin elelen itsekseni ja nyrpistelen tylsinä pitämilleni deittiprofiileille. Kyllä se uusi rakkaus tulee jos on tullakseen. Ja jos ei tule, ainakaan minun ei tarvitse yrittää miellyttää ihmistä, jota kohtaan en tunne mitään todellista. Sellaistakin tuntuu ihmisille tapahtuvan aika usein parisuhdemaailmassa.