Hei ja hyvää uutta vuotta!

Alun perin ajattelin julkaista kolmannen novellin välipäivinä, mutta rakas tätini kuoli äkillisesti aatonaattona ja se lamaannutti hyvin palanneen kiinnostuksen kirjoittamiseen. Vanhempani ovat jo iäkkäitä hekin ja lähdin heti joulun jälkeen pohjoiseen hoitamaan asioita. Vähät arkipäivät täyttyivät siten surusta ja myös erilaisista yhteydenotoista viranomaisiin.

Olin kyllä jo kirjoitellut viimeisintä pikku tarinaa aika pitkälle, joten nyt se on sitten Storytelissä, Nextoryssa ja omassa kaupassa. 

Ottaen huomioon miten kovasti viimeisten parin vuoden sisään tällaista minusta varsin viatonta viihdettä on piiloteltu lukuaikapalveluissa, oli aika hienoa, että tätini joka oli kahdeksankymppinen, ei silmäänsä räpäyttänyt, kun kuuli kirjallisuudenlajistani. Hän kuunteli ja luki haastatteluni, näytteitä teksteistä ja nauroi kaikelle makeasti. Ennen kaikkea hän kannusti minua ja ihmetteli satunnaista paheksuntaa ja halveksuntaa.

Olen kotoisin pieneltä paikkakunnalta Meri-Lapista ja niitä perukoita muistetaan usein mainita vanhoillisiksi. En myöskään ole mistään boheemista taiteilijaperheestä, jossa on perushuttua ilmaista itseään miten tahtoo. Tulen ihan tavallisesta duunariympäristöstä. Silti sekä vanhempani ja nyt edesmennyt tätini ovat suhtautuneet kirjoittamisiini varsin mutkattomasti. Siitä olen tosi iloinen ja ylpeä.

Vähitellen palaan tästä keskeneräiseen tarinaan ja toivon, että tälle vuodelle olisi luvassa vähemmän ikäviä yllätyksiä. En osaa sanoa, milloin uusi stoori on valmis, mutta aika pitkällä minä jo olen. Siinä sankarin viittaa kantaa Petoksen vähemmän sankarillinen Ludwik, joka on vuosien mittaan saanut elämänsä kuntoon ja perustanut menestyvän kukkakauppaketjun. Hän ihastuu pahanpäiväisesti häitään valmistelevaan Oliviaan, mutta asioita mutkistaa paitsi Olivian häät myös hänen rikolliset sukulaisensa. 😀

Sellaista tällä kertaa. Toivotan kaikille valoisia päiviä ja ihanaa uutta vuotta.

Lilith

ps. Meinasi ihan maistiainen unohtua. Korjataan asia näin pari tuntia myöhässä! 🙂

________________________________

Venyttelin nautinnollisesti ylellisissä harmaissa silkkilakanoissa ja kuulin suihkun kohinan loppuvan. Pikkujouluista oli kulunut useampi viikko, ja minä tunsin itseni melkoisen hemmotelluksi. Vielä kuukautta aiemmin en olisi ikinä uskonut, että ajautuisin suhteeseen Juhan, firmamme toimitusjohtajan kanssa.

Pikkujouluista oli ollut muodostumassa jo valtava pettymys, kun Lauri, josta olin ehtinyt haaveilla aivan liikaa, oli ilmestynyt paikalle itävaltalaisen tyttöystävänsä kanssa. Olin heittäytynyt kiihkeään seksiin Juhan kanssa ja joka päivä toivoin, että se olisi ainut kiihkeä muistoni pikkujouluista. Valitettavasti vain olin retkahtanut myös Lauriin, joka oli käsitellyt minua henkeäsalpaavan nautinnollisesti tyttöystävästään huolimatta. Vaikka olin kehottanut Lauria viestittämään, jos hän haluaisi lisää, sellaista ei ollut tapahtunut. Se kieltämättä kaiveli minua yhä ja vei hohtoa vanhemman, vaikutusvaltaisen miehen rakastajattarena olemisesta. 

Olin kuitenkin varsin käytännöllinen ihminen, ja se puoli minusta oli vakuutellut minulle alusta asti, että olisi huomattavasti järkevämpää panostaa Juhaan. Oli turha haikailla Laurin perään, joka ei näyttänyt olevan kiinnostunut edes seksisuhteesta saati mistään vakavammasta. Juha oli fiksu, hyvännäköinen ja varakas ja hän oli antanut minulle jo joululahjaksi kalliin nahkalaukun ja vielä kalliimpia alusvaatteita. Hän oli selvästi ihastunut minuun, vaikka häpesikin suhdettamme ikäeromme vuoksi. Minua miehen häpeily vain kiihotti ja se teki seksistä entistä parempaa. Siinä oli aluillaan olevalle suhteelle jo monta plussaa. 

Tämä oli toinen kerta, kun mies oli tuonut minut kotiinsa Töölöön. Juhan ex-vaimo oli saanut erossa omakotitalon, ja mies oli ostanut itselleen suuren kerrostaloasunnon 1960-luvulla rakennetusta talosta. Asunnossa kaikki oli modernia valkoista ja mustaa lukuunottamatta värikkäitä suuria maalauksia seinillä, ja minä olin tutustunut jo tärkeimpiin kalusteisiin huolella. 

Eilen illalla Juha oli nainut minua mustalla nahkasohvalla ja päivällisen jälkeen ruokapöydällä. Töissä hän kutsui minut milloin mihinkin, missä kukaan ei voinut meitä nähdä. Vanhassa konttorissa oli tyhjiä huoneita, siivouskomeroita ja varastoja, joista en edes tiennyt, ja niissä Juha otti minut kerta toisensa jälkeen nautinnosta huohottaen. 

Tänään mies oli lähdössä käymään ex-vaimonsa luona, sillä hänen lapsensa ja lapsenlapsensa kokoontuisivat sinne uuttavuotta viettämään. Minä en tiennyt, mitä tekisin. Minut oli kutsuttu bileisiin, joissa törmäisin entiseen poikaystävääni ja ehkä Lauriinkin ja toisaalta tyttöporukkaan, joka suuntaisi myöhemmin Kansalaistorille. Todennäköisesti valitsisin pelkurin tien ja tyttöporukan, vaikka toisissa bileissä olisi parikin hyvää ystävääni.

Puhelimeni yöpöydällä piippasi ja luin hajamielisesti viestin. Sitten aivoni heräsivät ja nielaisin. Viesti oli Laurilta, jonka numerosta ei ollut kuulunut viikkoihin mitään. 

Mikä sun lempiväri on?

Millainen kysymys se muka oli? Se ei kuulostanut salaiselta hauskalta, jota olin miehelle ehdottanut, kun oli käynyt ilmi, että hänellä oli tyttöystävä ja mukavan avoin suhde. Sydämeni rynnisti silti jo täyttä vauhtia rinnassani, enkä pystynyt pitämään yllä pinnisteltyä närkästystä. Kysymys oli yksinkertainen ja siihen oli helppo vastata. Vaikka tietenkään minun ei pitäisi. Ainakaan heti. Sormeni jättivät aivojeni käskyn huomiotta ja naputtelivat vastauksen. 

Punainen. 

Sain vastaukseksi uuden kysymyksen.

Lempielokuva?

Minulla oli monta lempielokuvaa, ja minun olisi pitänyt kysyä Laurilta, mihin ihmeeseen hän kysymyksillään tähtäsi. Sen sijaan valitsin yhden ehdottoman suosikin ja naputtelin tottelevaisesti:

Happy-Go-Lucky (Mike Leigh)

Vastaus tuli taas nopeasti ja se järkytti minua.

Ei Vera Drake?

Oliko Lauri nähnyt Vera Draken? Kaikki eivät todellakaan tienneet Leigh’n elokuvia. Korvissani suhisi ja vatsassani kiemursi ihanasti, mutta kun kuulin lähestyvät askeleet, painoin puhelimen nopeasti äänettömälle ja melkein nakkasin sen yöpöydälle. 

TEOSLUETTELO – JUONIKUVAUKSET JA LINKIT KAUPPAAN

Hei!

Minut on ottanut valtaansa jouluhössötys, vaikken mikään hössöttäjä olekaan. Hankin jotain puoli metriä isomman kuusen kuin oli tarkoitus, ängin sen tytön kanssa täyteen kultaisia nauhoja ja punaisia/kultaisia palloja juuri niin kuin Pinja Joulukuusessakin aikoi ja nyt on alkanut armoton kokkailu/leipominen.

Olen todennut, että pääsen mukaan joulufiiliksiin selvästi paremmin, kun olen kotona touhuamassa, ja päätinkin tässä, että nyt on erään aikakauden loppu. Olen aina tähän asti pyrkinyt käymään lapsuudenkodissani joulun aikaan, mutta näin viisikymppisenä on kiva jo tehdä oma joulu. Jatkossa matkailu siirtyy siis välipäiviin varsinkin, kun yksi sisaristani reissaa pohjoiseen joka vuosi joka tapauksessa, eikä vanhempieni tarvitse viettää joulua kahden.

Kirjoittaminenkin on ainakin jossain määrin taas alkanut sujua ja tuottaa mielihyvää. Ajattelin ja pelkäsin jo, etten kirjoita enää ikinä, kun makasin sohvalla raskaan syksyn lannistamana viikko- ja kuukausitolkulla. Onneksi niin ei käynyt, ja onneksi tyttäreni voi jo paremmin. On ollut oikeastaan vähän höynähtänyt olo, kun yhtäkkiä jokainen päivä ei ole ikäviä yllätyksiä, ponnistelua ja surua täynnä. Aivan kuin olisi päässyt jonkin rajan yli valoisampaan maailmaan, ja silmiä vähän häikäisisi.

Kun ainakin toistaiseksi on siirrytty voiton puolelle, on siis viihteenkin kirjoittaminen taas maittanut. Nyt sitten kirjoitin tuhmaa jatkoa Joulukuuselle. 🙂 Jos jouluinen erotiikka (ja pinnan alla kupliva romanssi) kiinnostaa, alta voi käydä hankkimassa novellin omaan lukemistoonsa. Storyteliin ja Nextoryynkin tarina on tulossa näinä päivinä.

JOULUJUHLA – NOVELLI (1,50 EUR SIS. ALV)

Nyt lähden ihmettelemään, onko juustokakku hyytynyt ja pyöräytän huomenna sienipiirakan. Tänä vuonna meillä ei syödä kinkkua, koska se ei vuosiin ole minulle oikein maittanut. Niinpä ostin hirven ulkofileetä ja teen jouluksi sen kanssa konjakkikastiketta ja valkosipuliperunoita. Lisäksi ostin vähän hetken mielijohteesta kyyhkyä. Saas nähdä miten sen kanssa sitten käy.

Ohessa vielä tavalliseen tapaan teosluettelo niille, jotka haluavat tutustua tarinoihin ja lopuksi pieni maistiainen Joulujuhlastakin. Siinä ei paljon mitään ehdi tapahtumaan, mutta ainakin siitä selviää tapahtumien ympäristö ja se, mikä ainakin osittain saa Pinjan vähän tolaltaan. 😀 Kaiken kaikkiaan tämä on astetta tuhmempi osa!

Hyvää joulunalusaikaa toivotellen

Lilith

TEOSLUETTELO JUONIKUVAUKSINEEN JA KIRJAKAUPPALINKKEINEEN

JOULUJUHLA

*****

Kun tuli aika lähteä työpaikan pikkujouluhin, olin niin hermostunut, että polveni löivät loukkua. Pikkujoulut sinänsä eivät yleensä liikuttaneet minua suuntaan tai toiseen. Muistoni parilta edellisvuodeltakin olivat melkoisen vaatimattomia. Vähän humalaista tanssia ja hölmöjä juttuja työkavereiden kesken. Siinä kaikki. 

Nyt elämäntilanteeni oli kuitenkin heittänyt häränpyllyä parin viime viikon sisällä. Neljän vuoden jälkeen avopuolisoni Pauli oli yllättäen ja yksipuolisesti päättänyt, että suhteemme ei toiminut. Olin ollut kuin puulla päähän lyöty, mutta asiat olivat muuttuneet entistä surrealistisemmiksi. Vain muutamaa päivää aiemmin olin koristellut työpaikan suuren hallin kuusta Paulin ystävän Laurin kanssa ja jotenkin – en vieläkään tajunnut miten – tilanne oli ajautunut seksiin nojatuolissa. Ja millaiseen seksiin. Sen jälkeen olin ripustellut palloja kuuseen pää autuaallisen tyhjänä kaikesta muusta paitsi orgasmeista, jotka olivat tuhonneet aivotoimintani kuin atomipommi. 

Siinä oli riittävästi syytä hermostumiseen minun kaltaiselleni naiselle varsinkin, kun me kaikki kolme työskentelimme samassa firmassa. Jo pelkkä Paulin kohtaaminen olisi jännittänyt, mutta nyt sain jännittää salaisen yhden illan juttunikin ilmestymistä juhliin.

Toisin kuin olin salaa haaveillut, uusintaerää ei ollut tullut. Olimme koristelleet kuusen jutellen niitä näitä työkuvioista, ja sen jälkeen Lauri oli saatellut minut ystävällisesti mutta vaiteliaasti bussipysäkille. Hän oli tarjonnut kyytiäkin, mutta kun mies oli vaikuttanut niin etäiseltä, olin päättänyt mennä bussilla. Olin vakuutellut itselleni, että se oli johtunut minusta itsestäni. Olin ottanut puheeksi Paulin ja vastikään päättyneen suhteemme, ja mies oli luvannut, että pitäisimme vain hauskaa. 

Pari päivää olin malttanut odottaa, mutta kun Laurista ei ollut kuulunut mitään, olin etsinyt yrityksen Intranetistä hänen numeronsa ja lähettänyt viestin. Olin yrittänyt muotoilla jotain jännittävää ja seksikästä, mutta loppujen lopuksi olin päätynyt pelkkään Hei, mitä kuuluu? -tervehdykseen. Se oli hävettänyt minua. Olisin toivonut, että minussa olisi ollut naista laittamaan jotain todella rohkeaa. Kuten Hei, panisitko minua alakerran siivouskomerossa puolen tunnin päästä?

Olin saanut vastauksen melkein heti, mutta se oli ollut melkoisen lannistava. Ihan hyvää, vähän kiirettä, Lauri oli vastannut. Ei mitään muuta. Olin sinnitellyt taas päivän ja laatinut sitten uuden viestin. Kävelin tänään ruokalaan. Me tehtiin hyvää työtä kuusen kans. En olis osannu arvata, että sininen ja punainen sopii niin hyvin yhteen. 

Minua oli hävettänyt entistä enemmän. Se jos mikä oli tikusta asiaa -viesti. Laurin vastaus oli ollut entistä lannistavampi. Joo, se näyttää kyllä hyvältä. 

Viestin saatuani olin viimein ottanut itseäni niskasta kiinni. Jos Lauri halusi pitää etäisyyttä tai vaikka odottaa vain pikkujouluja, se sopi minulle. Olin tuntenut hänet jo vuosia, enkä ikinä aiemmin ollut haikaillut hänen peräänsä. Olin vasta eronnut ja kaipasin vain itsetuntoni kohentamista. Maailmassa oli muitakin miehiä. 

Sellaisilla mantroilla olin valmistautunut iltaan. Samojen mantrojen ansiosta olin myös ylittänyt itseni rohkeudessa, mitä tuli pikkujoulupukeutumiseen. Vielä töistä päästyäni olin ollut aikeissa vetää päälleni mustan puuvillamekon, jossa oli pitkät hihat ja polveen ulottuva helma. Sitten olin päättänyt toisin. 

Olin matkustanut Helsingin keskustaan, pyörinyt lukemattomissa kaupoissa ja törmännyt lopulta upeaan kirkkaanpunaiseen luomukseen. Siinä oli syvääkin syvempi v-kaula-aukko, spagettiolkaimet ja niin lyhyt helma, että saisin varoa stay-upieni kanssa. Selkäpuolta ei peittänyt kuin pari seksikästä nauhaa ja kangaskappale, joka liimautui takamukseeni kuin toinen iho.

Vilkaisin kelloa ja sitten peiliä. Kaulassani oli kaunis kultainen riipus, korvissani saman sävyiset renkaat ja pähkinänruskea tukkani kiilsi huolellisesta föönauksesta ja lakkakerroksista. Oli aika tilata taksi, ennen kuin jänistäisin. 

Automatka ei kestänyt varttia pidempään. Kun saavuin pääkonttorin ovelle, törmäsin Matleenaan, joka oli viestintäpäällikkömme ja myös joulutyöryhmän vetäjä. 

-Aivan ihana se kuusi, hän ihasteli ja jatkoi jotain illan ohjelmasta.

Minua harmitti jo koko kuusi ja varsinkin, millaisia mielikuvia se toi mieleeni, ja peräännyin keskustelusta heti kun mahdollista. Valitettavasti vain joulukuusi oli heti edessäni, kun nousin pari porrasta halliin. 

Se näytti upealta. Puu oli täynnä syvän punaisia ja tummansinisiä palloja, kultaista nauhaa ja samanvärisiä tähtiä, eivätkä edes räikeän vihreät ja keltaiset joulunauhat buffetpöydässä ja ikkunoissa pystyneet vähentämään sen loistoa. Vilkaisin punaista nojatuolia, johon joulupukki kohta asettuisi ja tunsin punan kohisevan poskilleni. 

Seksi nojatuolissa oli ollut niin tuhmaa. Tuhmaa, kiihkeää ja kärsimätöntä. Minusta oli tuntunut, että Lauri oli halunnut minua aivan yhtä paljon kuin minä häntä ja…

Huokaisin tympääntyneenä itseeni. Hain todennäköisesti vain huomiota tultuani jätetyksi, siinä kaikki. Oli totta, että joulukuusen koristelun yhteydessä olin ymmärtänyt, että olin tuntenut vetoa Lauriin jo vuosia, mutta eihän se tarkoittanut mitään. Oli paljonkin ihmisiä, joita kohtaan saattoi tuntea vetoa. 

Salissa oli jo paljon väkeä, ja ajelehdin muiden mukana kohti seisovaa pöytää. Vilkuilin kaikkialle ympärilleni, mutta en nähnyt Paulia tai Lauria. Lastasin lautaselleni kanaa ja salaattia, savulohimoussella ja mädillä päällystettyjä pieniä leipäsiä ja samalla jatkoin ympäristön haravoimista katseellani. Näin pomoni Tainan valkoisessa kotelomekossa miehensä kanssa, kollegani Helin ja Matleenan juttelemassa vähän matkan päässä. Kauempana oli toimitusjohtajamme Juha ja myyntijohtaja Sini. Suuntasin yhteen tilan seinämille asetelluista korkeista pöydistä syömään ja rupattelin muutaman tutun kanssa, kun viimein huomasin Paulin vaalean pään. 

Edessäni oli nyt se, mitä olin kauhulla odottanut. Mies nauroi pikkuiseen, metallinsiniseen mekkoon pukeutuneelle talousassistentille, Tealle. Hän veti naista niin tuttavallisesti kohti ruokapöytää, että tiesin epäilysteni osuneen oikeaan. Kaikkien tylyjen kuukausien ja tekosyiden jälkeen Tea taisi olla todellinen syy eroomme. 

Suuttumus ja nöyryytys kuohahtivat päässäni kuin kuohuviini, joka kupli lasissani, ja tarkkailin pariskunnan etenemistä kohti minua ja pöytiä. Pauli huomasi minut vasta, kun oli kahminut lautasensa täyteen. Odotin hänen väistävän ja häipyvän kauemmas, mutta sen sijaan hän harppoi suoraan kohti. 

-Moi, mulla onki sulle asiaa, mies ilmoitti viattoman touhukkaasti.

Hän ei ollut koskaan ollut mikään tilannetajun mestari.