Hei!

Kotoa alkaa joulutunnelmaakin löytyä. Olen leiponut valmistaikinasta pipareita tyttäreni kanssa, koristellut niitä vähän liian löysän pikeerin avulla ja ostanut/kaivanut kämpän täyteen kynttilöitä, joita en muista sytyttää. En ole mikään kotitaloussuorittaja missään mielessä, mutta nyt on ollut kiva tehdä edes jotain, kun jäämme jouluksi Lahteen.

Yritin miettiä tässä, olisiko minulla joulunpyhiin liittyen mitään seksikkäitä muistoja, mutta mieleen ei nouse yhtä ainoaa. Se johtuu varmaan siitä, että olen viettänyt paria poikkeusta lukuun ottamatta joulut lapsuudenkodissani, jonne myös molemmat siskoni perheineen useimmiten saapuvat.Ei ole ollut tilaa tai tilaisuutta irstailla missään, kun joka huone on täynnä ihmisiä. 🙂

Suurin ambitioni tänä vuonna on oikea joulukuusi, jonka aion hakea heti, kun paikallinen kauppamies ehtii paikalle. Minusta oikean kuusen tuoksu on lyömätön joulunrakentaja, mutta lapsuudenkodissani kuusi on jo kymmeniä vuosia ollut muovinen astmaatikkoperheenjäsenen vuoksi. Nyt olen sitten viikkoja valmistautunut puun tulemiseen – olen ostanut joulupallot, nauhat, valot ja jalan, ja pohtinut, minne kuusi pitäisi sijoittaa.

Ehkä siksi lupaamani pieni joulutarinakin kiertyy kuusen koristelun ympärille. Se kertoo Pinjasta, joka joutuu yllättäen kuusenkoristeluhommiin eksänsä parhaan ystävän kanssa. Homma käynnistyy nahkeasti, kun Pinja ja Lauri ovat aivan eri linjoilla koristeiden suhteen, mutta juuri samasta syystä tunnelma äkkiä kuumenee. 😀

Tarina on tosiaan alle parikymmentä A4-arkkia (n. 5000 sanaa) pitkä stoori ilman suurempia taustatarinoita, mutta jos kaipaa hetkeksi pois palaneiden pipareiden tai joulusiivouksen arjesta, tämä saattaa toimia. Novelli löytyy omastakin kaupasta hintaan 1,5 euroa (sis. alv), mutta myös Storytelistä ja toivottavasti mahdollisimman pian Nextorysta. Jälkimmäisessä oli eilen jokin tekninen häiriö, mutta novellin pitäisi päivittyä sinne tänään.

Koska tarina on lyhyt, myös teaser on aika lyhyt, eikä Lauri ehdi edes estradille. Toivottavasti siitä kumminkin saa mielikuvan, millaisesta stoorista on kysymys.

Tällaista tälla kertaa. Katsotaan saako joulutarina jatkoa. Kaikki muut tarinani löytyvät teosluettelolinkin takaa!

t. Lilith

PS. Omassa kaupassa on nyt myös kaikki omakustanteet ja ne löytyvät TÄÄLTÄ.

TEOSLUETTELO JUONIKUVAUKSINEEN JA KIRJAKAUPPALINKKEINEEN

___________________________________________________________________________

Joulukuusi

Päivä oli ollut pitkä ja masentava, enkä olisi enää jaksanut toimiston joulutyöryhmää. Joulutyöryhmä minua kuitenkin kutsui. Olin aina rakastanut joulua ja ilmoittautunut ryhmään heti, kun asia oli muutama viikko sitten tullut puheeksi. Kaikki muut markkinointitiimistä olivat näyttäneet tyytyväisiltä ja epäilin, että jos kukaan ei olisi ottanut hommaa vapaaehtoisesti, se olisi vyörytetty minulle joka tapauksessa. Kahdenkymmenenviiden vuoden iässä ja kahden vuoden työkokemuksellani olin markkinointitiimin nuorin ja uusin jäsen. Hanttihommat kuuluivat toimenkuvaan. 

Olimme kokoontuneet suunnittelemaan koristeluja, pikkujouluja ja joululahjoja jo pari kertaa, mutta tänään siirtyisimme konkretiaan. Olin jo puoli päivää kiertänyt kunnossapidon Samulin kanssa asettelemassa kynttelikköjä ja joulutähtiä ikkunoille. Olimmepa saaneet kattoihin kauniit tekohavuköynnöksetkin, joihin olin jo aiemmin kiinnittänyt kultaisia ja punaisia palloja omalla ajallani. 

Olikohan se ollut se ärsyttävä asia, joka oli katkaissut kamelin selän ja saanut Paulin lähtemään? Meillä oli ollut juuri ennen eroamme riita samaisista köynnöksistä. Pauli olisi halunnut lähteä ulos viikonloppua viettämään, mutta minä olin mieluummin kyhnännyt joulukoristeiden parissa. 

Silmiäni kirvelsi taas, kun ajattelin neljän vuoden parisuhdetta, jolta olin odottanut niin paljon. Olimmehan me riidelleet, mutta en ollut osannut pitää sitä minään vakavana. Vielä sittenkin, kun Pauli oli viikko sitten pakannut kimpsunsa ja kampsunsa vuokrakaksiossamme, olin ollut epäuskoinen. 

Se kaikki oli tapahtunut niin nopeasti. En ollut ymmärtänyt, miten minusta yhtäkkiä oli tullut niin vastenmielinen tyttöystävä. Mies ei ollut halunnut keskustella tai neuvotella, ei mitään. Vasta päiviä myöhemmin mieleeni oli juolahtanut vaihtoehto. Ettei kyse ehkä ollutkaan vain siitä, että olin tylsä kotikissa.

Työskentelimme Paulin kanssa samassa firmassa, ja hän oli puhunut loppuajasta aika usein Teasta, joka oli talousosaston uusi assistentti. Vasta eilen olin tajunnut, että tuotekehityksen asiantuntijatehtävissä toimivalla ihmisellä ei yleensä ollut kauheasti tekemistä talousosaston kanssa. Minua odotti ehkä epämiellyttävä yllätys tulevissa pikkujouluissa. Ellei joku juoruilun haluinen kollega toisi sanaa jo aikaisemmin. 

Sanoin tekopirteästi heipat kotiin lähteville työkavereille ja mietin, kuka tulisi henkilöstöhallinnon Miisan tilalle. Hän oli sairastunut koronaan. Samuli tulisi pystyttämään kuusen halliin, mutta hän ei kuulunut varsinaiseen työryhmään, ja työryhmämme vetäjä Matleena lähtisi tänään jonkin privaattisyyn vuoksi ajoissa.

Käväisin vessassa, ja kun olin pesemässä käsiäni, vilkaisin kuvajaistani. Olin nätti tavalla, jota moni oli kutsunut naapurintyttömäiseksi. Ruskeat, suorat hiukset, jotka laskeutuivat olkapäille, ruskeat suuret silmät, melko täyteläinen suu. Vartalonikin oli ihan sopusuhtainen ja sopivan kurvikas. 

Tuijotin arvostelevasti peilikuvaani ja muistin parin ystäväni yllyttäneen minua lähtemään tänään radalle. Ehkä minun pitäisi tehdä niin. Kyllä minä lohduttajan itselleni löytäisin. Pieni yhden illan juttu saattaisi tehdä minulle hyvää, vaikka ne eivät koskaan aiemmin tapoihini olleet kuuluneetkaan.

Pelkkä ajatus sai peilin Pinjan silmät laajenemaan, ja mieleni teki nauraa itselleni. Paulinkin kanssa olin vetkutellut yli kuukauden, ennen kuin olin päästänyt hänet sänkyyni. Sama juttu sitä edellisen poikaystävän kanssa. 

Siinä olivatkin sitten seksikumppanini. Oli vaikea kuvitella, että repisin jostain yhtäkkiä rohkeutta heittäytyä merkityksettömään seksisuhteeseen. 

Tarkistin, että korallinpunaisen paitani napit olivat kiinni ja lyhyt punaruskearuudullinen hameeni puhdas ja sitten lähdin kohti pari kerrosta alempana olevaa hallia. Työskentelin elintarvikkeita valmistavassa parintuhannen henkilön firmassa, jonka henkilöstöstä suurin osa oli Järvenpään tuotantolaitoksella. Helsingin pääkonttorissa väkeä oli vain parisataa, mutta joulun järjestäminen vei silti aikaa. Lähinnä siksi, että asiasta innostuneita ihmisiä oli vain pari, joilla heilläkin oli varsinaiset työtehtävänsä hoidettavanaan.

-No niin. Ei muuta kuin koristelemaan, kuulin Samulin äänen sanovan reippaasti, kun laskeuduin portaita.

Minut nähdessään viisikymppinen kunnossapitopäällikkö heilautti kättään ja huikkasi:

-Pinja! Mä toin kaikki koristelaatikot, mitkä löysin. 

-Okei, kiva, vastasin ja vilkaisin ympärilleni. 

Pääkonttori sijaitsi Helsingin keskustan liepeillä kauniissa, 1950-luvulta peräisin olevassa rakennuksessa. Ensimmäisen kerroksen tiloista suuren osan vei mahtava halli. Sitä kautta kuljettiin ruokalaan, hienompiin neuvotteluhuoneisiin tai vaikkapa läntisen siiven hisseille. Se oli myös kaikkien firman juhlien itseoikeutettu päänäyttämö. 

Suuri ja erehdyttävän aidon näköinen tekokuusi kohosi useiden metrien korkeuteen keskellä kauniisti kuvioitua kivilattiaa. Se näytti upealta nurkissa kohoavien pylväiden, peräseinän korkeiden ikkunoiden ja seinille ripustettujen suurten maalausten ympäröimänä. Näin neuroottisuudestaan kuuluisan Matleenan raahaavan kuusen juurella nököttävää suurta, joulupukille tarkoitettua nojatuolia vähän eri asentoon ja huikkasin hänelle:

-Jätä se tuoli rauhaan. Ei se joulupukki siinä istu kuin maksimissaan puoli tuntia. 

Pelkäämiini pikkujouluihin oli enää pari päivää ja niihin kuului aina joulupukkiohjelmaa lahjoineen, arvontoineen ja joululauluineen. Matleena kääntyi minua kohti ja touhotti: 

-Samuli oli vaan työntäny tän vähän liian lähelle kuusta. Mä testaan huomenna jonku kans, miltä tää näyttää kuvissa. 

Hän osoitti lukuisia koristelaatikoita ja jatkoi:

-Tosi ihanaa, että sä pystyt jäämään tekeen tätä. Samuli hakee yli jääneet koristeet pois aamulla. Ohjaa sitten Lauria. Tän pitää näyttää tyylikkäältä.

Oloni romahti äkkiä entistä masentuneemmaksi. Talossa saattoi ehkä olla toinenkin Lauri, mutta minun tuurillani Matleena takuulla puhui Laurista, joka oli Paulin hyvä ystävä. Matleena yritti aina houkutella joulutyöryhmään mukaan jonkun miehenkin, ja vasta tuotekehitystiimin vetäjäksi valittu Lauri oli juuri sopiva uhri. Jos hän paikkaisi Miisaa, näyttäisi siltä, että esimiesportaastakin osallistuttiin järjestelyihin.

Onneksi sentään Pauli ei ollut tulossa, yritin lohduttaa itseäni. Lauri ei vain ollut paljon parempi vaihtoehto. Hän oli aina saanut oloni hiukan epämukavaksi. Aivan kuin hän olisi nähnyt lävitseni ja asioita, joita en olisi halunnut kenenkään tietävän. 

Hei pitkästä aikaa!

Syksy on ollut pitkä, pimeä ja hankala, mutta ainakin toistaiseksi näyttää, että asiat ovat lutviutumaan päin (koputtaa puuta). Siitä taitaa olla merkkinä, että kirjoittaminenkin on alkanut joten kuten taas sujumaan. En nyt ihan täyttä vauhtia naputtele, mutta naputtelen kuitenkin.

Ennen kuin siirryn muisteloimaan, täräytän väliin pienen mainostuokion: joku kyseli aiemmin Petosta omaan kauppaan ja siksi ilmoitan täten, että kaikki omakustanteet ovat nyt omassa kaupassa, jonne pääsee TÄSTÄ (Holvin verkkokauppa ja juonikuvaukset).  Jos siis Velka, Juhlat, Petos, Tähti tai Haaksirikko kiinnostelevat, kauppaan pääsee aiemman linkin takaa ja ensimmäiset luvut löytyvät klikkaamalla kirjan nimeä.

Kun maailma on taas valaistunut, havahduin huomaamaan, että alkaa olla pikkujouluaika. Sen kunniaksi aloin kirjoittaa lyhyttä tarinaa Pinjasta, joka parisuhteensa päätyttyä korjailee sydäntään ja itsetuntoaan jouluisissa merkeissä. Suunnittelin kunnianhimoisesti ainakin paria novellia, mutta en nyt lupaa vielä muuta kuin yhden Storyteliin ja Nextoryyn. Ehkä omaan kauppaankin, jos saan hinnan asetettua sopivan alas – verkkokaupassa kun on minimihinta, jota alemmas ei voi mennä.

Huomasin muuten ihmeissäni, että tarinoissani joululla ei ole ollut suuren suurta painoarvoa, vaikka minusta se on ihanaa aikaa. Vain Hotwife – reunalla -stoorissa ja Pajassa juhlitaan pikkujouluja, ja vain Paja ja Velka päättyvät jouluaattoon. Siten päätin nyt korjata asian. Pinjan tie kuumaan seksiin vie joulukuusen koristelun kautta. 🙂

Aloin miettiä, olenko itse repäissyt mitenkään rohkeasti tai tyhmästi missään pikkujouluissa tai joulutapahtumassa, mutta ensi alkuun mieleeni ei tullut mitään. Ehkä siksi, että olen aina vältellyt työpaikkaromansseja olivatpa ne miten pikaisia tahansa. Sehän ei tarkoita, ettenkö olisi ollut ihastunut työtovereihin ja ollut valmis retkahtamaan pieneen kähmintään ja suutelointiin. Minun kokemani pikkujoulut vain eivät ole tuoneet suurta tilaisuutta mihinkään.

Sitten muistin sentään pari hauskaa juhlaa – ja kai niitä rohkeiksikin saattaa kutsua. Tosin eri syistä.

Kun olin sinkku ja alta kolmekymppinen lähdimme sisareni ja yhteisen ystävän kanssa vakiobaariimme Kaarle XII:nteen. Meillä ei ollut mitään tietoa hauskoista pikkujouluista, sillä sellaisia eivät työnantajamme olleet järjestämässä. Pienessä nousuhumalassa päätin korjata asian. Uhosin löytäväni meille pikkujoulujuhlat ja -seuralaiset vielä samana iltana.

Heti baariin päästyämme kävin tuumasta toimeen. Sillä aikaa, kun siskoni ja ystäväni nauroivat baaritiskillä, minä kävin miespuolisten asiakkaiden kimppuun. Pari yritystä kaatui siihen, että jututtamillani miehillä oli tyttöystävät. Tai ehkä siihen, että pikkujoulut umpioudon ja aavistuksen hyökkäävän naisihmisen kanssa eivät kiinnostaneet.

Sitten minua onnisti. Törmäsin kahteen nuoreen mieheen, joilta heti ensimmäiseksi kysyin, joko heillä oli pikkujoulut tiedossa. Kun ei ollut, täräytin rinta rottingilla, että minä kyllä pystyisin sellaiset järkkäämään, jos he vain antaisivat osoitteen ja puhelinnumeron. Miehet hörähtelivät huvittuneina, mutta ilmoittivat, että ajatus ei kuulostanut hassummalta.

En muista, mitkä miesten oikeat nimet olivat, mutta minulle he ovat jääneet mieleen Heksana ja Leksana. Kutsuin siskoni ja ystäväni miesten kanssa yhteiseen neuvonpitoon ja kas vain – vähän ajan päästä meillä oli suunnitelma. Tapaisimme Heksan luona Helsingin keskustassa, minä hankkisin syötävät ja miehet tarjoaisivat juomat.

Kun h-hetki oli koittamassa, olin jo viestitellyt Heksan kanssa päiväkausia. Tein suureen boolimaljaan itsetehtyä perunasalaattia, ostin läjän nakkipaketteja, vaikka kyseessä ei ollutkaan uusi vuosi ja suuntasimme bussilla Espoosta kohti oikeaa osoitetta. Meidän oli tarkoitus vaihtaa raitiovaunuun ja siksi haahuilimme ympäriinsä pysäkkiä etsien. Liikennettä oli vähän, ja samalla kun hihitimme pikkujouluille täysin tuntemattomien ihmisten kanssa, ajauduimme kuljeskelemaan keskellä tietä.

Emme huomanneet poliisiautoa, ennen kuin se oli vieressämme. Olin varma, että saisimme nuhteet ja ehkä jopa sakot liikenteen vaarantamisesta, mutta autosta nousikin tuttu mies. Hän oli koulukaverini, joka oli muuttanut pienestä pohjoisesta kaupungista etelään kuten minäkin. Parin minuutin kuulumisten vaihdon jälkeen poliisituttuni käski meidän hypätä kyytiin. Saimme siis kuljetuksen Heksan luo poliisiautossa.

Bileet itsessään eivät olleet päätä huimaavan hauskat. Rupattelimme kyllä vapautuneesti, kittasimme viiniä ja minä tutustuin syvällisesti Heksan nielurisoihin. Pelasimme Trivial Pursuitia ja taisimme vähän tanssahdellakin. Puolen yön jälkeen siskoni miespuolinen kaveri ilmaantui paikalle kuin tyhjästä ja bileet loppuivat siihen, kun hän humalapäissään selitti olevansa kovempi jätkä kuin Heksa ja Leksa. Tai jotain sinne päin.

Minä liftasin kotiin, sisareni lähti kovan jätkän matkaan ja ystävämme taisi soittaa on-off-suhteelleen. Tapasin Heksan vielä myöhemmin, mutta suhde ei lähtenyt lentoon. Ehkä siksi, että Heksan suudelmat ovat jääneet mieleeni harvinaisen märkinä.

Toinen muistoni liittyy kaksikymmentä vuotta myöhempiin tapahtumiin. Olin juuri eronnut ja muuttanut työn perässä toiselle paikkakunnalle. Minulla oli verkot vetämässä useammilla deittisivuilla ja -sovelluksissa ja elin melkoisen villiä elämää. Tapailin useampaa eri miestä ja viestittelin vielä useamman kanssa. Kuten olen tainnut aiemmin jo kertoa, siihen aikaan hain vain ja ainoastaan varattua seuraa.

Juuri ennen työpaikan glögijuhlaa sain viestin mieheltä, joka asui samalla pienehköllä paikkakunnalla, kuin missä työpaikkani oli. Parin viestin jälkeen tajusin, että tunsin hänet. Hän oli kollega, jota olin jo parikin kertaa himokkaasti katsellut.

Kirjoitin miehelle reippaasti, että taisin tietää, kuka hän oli ja myös, että ymmärtäisin kyllä, jos hän ei haluaisi jatkaa viestittelyä. Siinä kohtaa paljastin itsestänikin sen verran, että henkilöllisyyteni tuli hänelle selväksi. Mies ei perääntynyt ja sovimme, että juttelisimme asioista kasvotusten.

Sitä emme kuitenkaan ehtineet tehdä, ennen kuin glögijuhla tuli vastaan. Niinpä minua jännitti aika lailla, kun juhlat alkoivat. Mies ei työskennellyt samassa rakennuksessa kuin minä, joten ei ollut itsestäänselvää, että tapaisimme.

Ei kulunut varmaan puolta tuntia enempää, kun mies ilmestyi seurueeseen, jossa sillä hetkellä juttelin. Minulla on näin aikuisiällä ollut aina melko pragmaattinen asenne seksiin, ja olen heittäytynyt suhteisiin sellaistenkin miesten kanssa, jotka eivät vatsanpohjaa ole aina kutittaneet (silti seksi on voinut olla huomattavan tyydyttävää :)). Tämä mies oli kuitenkin sitä lajia, että hän sai sukat pyörimään jaloissani. Tumma, hyvinhoidettu parta, tummat silmät, leveät hartiat. Muistan, kuinka oloni oli kuin aladobilla, kun mietin, tekisikö hän aloitetta.

Hän teki. Jonkin ajan kuluttua hän ehdotti, voisimmeko siirtyä työhuoneeseeni, koska hänellä oli jotain asiaa minulle. Teeskentelin hallittua ja viileää, vaikka olin jo pelkästä tilanteesta kiihottunut ja lähdin mies vanavedessäni työhuoneeseen.

Siellä ei tapahtunut mitään sopimatonta, mutta ajatukseni muuttuivat entistä sopimattomammiksi. Mies puhui työpaikan harrastustoiminnasta, jossa hän oli aktiivinen ja ajatuksistaan kehittää sitä, mutta vannon, että puhuimme jotain aivan muuta ilman sanoja. Ilma oli niin paksua, että sitä olisi voinut leikata veitsellä, reisieni välissä kuumotti ja käteni vapisivat. Mies katseli minua päästä varpaaseen samalla, kun puhui jostain hiton jalkapallosta ja minä yritin aukaista suuni edes pari kertaa,etten olisi vaikuttanut aivan aivokuolleelta.

Kuten sanottua sinä iltana ei tapahtunut mitään, mutta sain mieheltä viestin vielä myöhemmin illalla. Hän pääsisi vierailulle seuraavana iltana. Tapaaminen oli ihana. Kuten deittipolitiikkaani kuului, mies oli naimisissaoleva perheellinen mies. Hänen tapauksessaan seksielämä vaimon kanssa oli kuihtunut naisen sairauden takia. Näin hän ainakin minulle kertoi. Lupasin pyhästi, etten koskaan aiheuttaisi hänelle mitään ongelmia ja siihen keskustelumme taisi loppuakin, kun kävimme toistemme kimppuun.

Seksi oli upeaa. Hän oli hellä ja kovaotteinen yhtä aikaa – yhdistelmä josta tykkään aivan erityisesti, ja jälkeen päin keskustelu kulki helposti peiton alla. Kun hän lähti, olin melkein haluton päästämään häntä pois.

Emme tavanneet kuin pari kertaa privaatisti, koska mies poti kovia tunnontuskia tekemistensä suhteen ja ehkä myös siksi, että hän oli asemassa, jossa salasuhteen paljastuminen olisi aiheuttanut hänelle vaikeuksia. Seikkailuni hänen kanssa on kuitenkin lähinnä kuumaa pikkujouluseikkailua, mitä olen kokenut.

Tänä vuonna, kuten jo tavaksi on käynyt, en vietä pikkujouluja. Saan kuitenkin erilaisen ja ilahduttavan joulun, sillä jäämme tyttäreni kanssa tällä kertaa etelään ja voin päättää jouluruoista ja -koristeluista ihan itse. Tilasin lihakaupasta jo hirvenfileetä ja metsäkyyhkyjä, sillä en ole mikään joulukinkun ystävä. Mikä parasta, saan ensimmäistä kertaa vuosiin (vuosikymmeniin?) oikean kuusen olohuoneeseen pönöttämään. Mihin tässä pikkujouluja tarvitsee?

Nyt siirryn taas fantasioimaan kuumasta joulukuusen koristelusta. Jos joku muukin kaipaa fantasiaa tähän pimeään aikaan, alla on taas teosluettelo, josta pääsee ilmaisiin ensimmäisiin lukuihin ja kirjakaupoille. Hyvää pikkujouluaikaa!

t. Lilith

TEOSLUETTELO – LILITHIN TARINAT