Viikkoja jäljellä: 16
Seuraava steppi: viisumit

Tapahtui edellisissä jaksoissa: olemme lähdössä elokuussa Trans-Siperian junareitille kahden ystäväni kanssa. Käymme kuukauden aikana muun muassa Baikal-järvellä melomassa, Mongolian jurtissa nukkumassa ja Kiinan muurilla vaeltamassa. Tähän mennessä olemme suunnitelleet reitin sekä varanneet paluulennon ja jurttamajoituksen. Aloin myös opiskella venäjää, jotta takaisin maksimaalisen eloonjäämisprosentin.

—

Palaveerattiin Ellan ja Riian kanssa edellisen kerran joulukuussa, kun reissuun oli vielä kahdeksan kuukautta. Sanottiin oikein ääneen, että eihän tässä mikään hätä ole. Siitä asti meillä on ollut jatkuva olo, että reissuun on yhä edelleen yli puoli vuotta aikaa.

Muutama viikko sitten pidettiin palaveri, jonka alussa jokainen sanoi, ettei oikein ole mitään asiaa. Että kaikki on hienosti hallinnassa ja että olo on harvinaislaatuisen zen. Alettiin kuitenkin käydä asioita läpi, ja yhtäkkiä videopuhelu muuttui kahden tunnin paniikkipalaveriksi, koska tajuttiin reissun olevan jo neljän kuukauden päässä.

Meillä ei edelleenkään ollut vihiä siitä, miten saisimme Kiinan viisumit. Niihin vaaditaan Kiinan meno- ja paluuliput, eikä meillä tietenkään ole kuin se toinen. Ymmärrettiin odottamattomasti myös aikamme rajallisuus sekä se, että Pekingissä on vain muutama kapsulihotelli ja ne kaikki oli tietenkin buukattu aivan täyteen.

Videopuhelu oli yhtä päivittelyä, kauhistelua ja hysteeristä nauramista.

Heti palaverin jälkeen meilasin Kiinan konsulaattiin sekä muutamaan matkatoimistoon tästä viisumiasiasta. Saatiin ristiriitaisia vastauksia, mutta mikäli itse konsulaattiin on uskominen, viisumin saamisessa ei pitäisi olla ongelmaa. Kiinan viisumiin pitäisi riittää tarkka kirjallinen selvitys matkasuunnitelmista ja -ajankohdista sekä todisteet niistä lipuista ja majoituksista, joita sattuu olemaan. Olo olisi turvallisempi, jos voisimme hakea viisumeita jo nyt kaikessa rauhassa. Jostain ihmeellisestä syystä meillä on kuitenkin lupa virittää hakemukset tulille vasta kolme kuukautta ennen lähtöä.

Ella varasi meille Kiinan majoitukset: yksi yö Kiinan muurilla ja neljä Pekingissä. Emme suuntaa muurin turistirysään, vaan matkustamme syrjemmäs erään perheen luokse. Majoitukseen sisältyy kuljetus asemalta, ruuat, vaellus muurilla sekä opas, joka ei puhu englantia. Mielestäni aivan hyvä diili kolmellakymmenellä eurolla.

Itse olen ollut kiireinen venäjän opiskelija koko tämän ajan. Kolmen kuukauden opiskelun jälkeen osaan jo sanoa muun muassa “haluan nukkua töissä” ja “hevoseni ei ole artisti, vaan arkkitehti”. Tutustuin myös LinkedInin kautta kaverin kaveriin, joka on venäjää opiskellut amerikkalainen. Hän totesi, että minua pidetään junttina, jos menen Venäjälle enkä osaa kirjoittaa kaunoa.

Eilen sitten istuin kaksi tuntia katsomassa YouTube-tutoriaaleja kyrillisestä kaunokirjoituksesta. Niitä paperille vääntäessä tuntui kuin olisin ollut taas ala-asteella. Todellisuudessahan en tule matkan aikana kirjoittamaan venäjäksi yhtään mitään ja varsinkaan kaunoksi, mutta en halua olla juntti noin ylipäätään.

Tätä siis tapahtuu Siperiarintamalla. Odotan malttamattomana, että olisi toukokuu, jotta voisimme laittaa viisumihakemukset menemään ja varata junaliput välille Helsinki-Moskova. Sitten olisi vähän enemmän taas Siperian tuntua tässä pienessä sydämessä.

Edelliset Siperia kutsuu -postaussarjan julkaisut löydät täältä:

Siperia kutsuu
Yhdensuuntainen lentolippu
Opi uusi kieli nopeasti

– Essi