Ladataan...
Essi Show

Aikaisin herääminen - joillekin kärsimys, toisille viehätys. Itse kuulun tähän jälkimmäiseen lahkoon, ja minulta usein kysytäänkin "Miten saat itsesi ylös aamuisin?"

Tällä hetkellä kello on vähän yli viisi ja olen erittäin vakaasti hereillä. Yleensä nousen ihan ihmisten aikaan (siis kuuden pintaan), mutta tänään olen luvannut mennä ystävän luo aamupalalle puoli seitsemäksi. Täytyy kyllä myöntää, että tämä postaus on ollut suurpiirteisen valmiina jo aika pitkään, ja nopeana päähänpistona päätin julkaista tämän nyt.

Juuri tämä aamu tuntui hyvältä aamulta postata vinkkejä siihen, miten sinäkin voit nousta ylös aikaisemmin. The struggle is real, I know, ja helppohan minun on täällä aamuihmisenä huudella. Mutta siltikin luulen, että näillä vinkeillä saat apua heräämisongelmiisi.

1. Mieti ensin, miksi nouset.

Liukuvien työaikojen takia minun ei tarvitsisi erikseen herätä töihin, vaan saisin nukkua joka aamu niin pitkään, että uni kuluisi loppuun. Nousen silti aina arkisin kuudelta. Miksi?

Nautin rauhasta, kun maailma on niin hiljaa kuin minä annan sen olla. Kun nousen aikaisin, aamut ovat kiireettömiä, mutta tunnen silti päivän alkavan tehokkaasti. Lähtölaukaus määrittää pitkälle sen, miltä uusi aamu tuntuu ja mikä fiilis jää päälle koko päiväksi.

Saan päivän aikana enemmän aikaiseksi, kun olen herännyt ajoissa. Lisäksi pääsen lähtemään töistä ennen neljää, ja ehdin nähdä kavereita tai puuhailla omiani olematta liian myöhään liikkeellä. Nautin hirveästi siitä, että voin nähdä ystäviä ja silti olla alkuillasta jo takaisin kotona.

2. Mene nukkumaan aikaisemmin.

Joo, joo. Tyhjiin kulutettu neuvo, jossa kuitenkin piilee energisten aamujen alkupiste. Kahdeksan tuntia unta riittää hyvin, eli minulle optimaalinen sänkyyn kömpimisaika koittaa viimeistään kymmenen aikoihin. Henkilökohtaisesti rakastan käpertyä sänkyyn ajoissa. Tiedän, että pidempään valvoessa en kuitenkaan saisi mitään hyödyllistä aikaan, enkä lepäisi yhtä tehokkaasti kuin nukkuessa.

3. Mieti edellisenä iltana, monelta sinun tarvitsisi nousta, jos tekisit tavallisen aamurutiinisi. Laita sitten herätys tuntia aiemmaksi.

Esimerkiksi minun täytyisi herätä seitsemältä, että ehtisin kahdeksaksi töihin, siispä laitan herätyksen kuudeksi. Tähän sääntöön kiteytyy se, miksi aamut viehättävät minua.

Teen aamuisin tunnin jotain kivaa. Sellaista, mitä haluan tehdä, mutten koskaan iltaisin jaksa (tai ehdi). Mietin jo edellisenä iltana, millä tekemisellä haluan aloittaa seuraavan päivän. Yleensä olen rauhoittunut tunniksi kirjan tai päiväkirjan ääreen. Viimeisen viikon aikana olen kuitenkin inspiroitunut opiskelemaan venäjää, siispä olen aloittanut jokaisen aamuni kehittämällä kielipäätäni tunnin verran. Ja - tärkein viimeisenä - tällä aamurutiinilla saan juoda kiireettömät kahvit tekemisen lomassa.

Millainen olisi sinun hetkesi?

4. Kun sitten seuraavana aamuna isket torkun päälle ja alat vinhaa tahtia valua takaisin tiedottomuuteen, sano SEIS. Ei nyt ehkä ihan ääneen, mutta ajatuksissa.

Tässä vaiheessa uni ei enää hyödytä, vaan torkku kannattaa käyttää ajatteluun - silmät auki. Itse en koskaan torkuta, vaan minulla on joka ikinen aamu kaksi herätystä: yleensä ensimmäinen klo 5.50 ja toinen klo 6.00.

Tämä kymmenen minuuttia on tarkoitettu silmittelyyn. Se tarkoittaa lempeää heräilyä ympäristöä tarkkaillen ja uutta aamua silmäillen. Siis ihan konkreettisesti. Kuuntelen kymmenen minuuttia hiljaisuutta ja katson yöpöydällä hengailevaa vesilasia, lakanan pintaa, annan katseen kiertää huoneessa ja ajattelen. Lähinnä tulevaa päivää tai satunnaisia mieleen juolahtavia juttuja. Kun sitten toinen herätys soi, olen jo niin hereillä kuin ihminen voi aamukuudelta olla.

5. Kun nouset ylös, avaa ikkuna ja anna kylmän talvi-ilman tulla kylään. Pistä samaan syssyyn Spotifysta joku valmis rauhallinen lista soimaan, jotta pääset paremmin irti väsyneestä horroksesta. Hetken tuuletuksen jälkeen petaa sänky, ettet vahingossakaan kompastuisi ja sattumalta kaatuisi takaisin lakanoiden väliin.

(Jos itse jättäisin sängyn tässä vaiheessa petaamatta, en luultavasti petaisi sitä koko päivänä. Kun sitten illalla palaisin kotiin, odottaisi vastassa myttyinen sänky. Not nice.)

6. Juo heti herättyäsi lasillinen kylmää vettä. Tämä virkistää kehoa ja mieltä sekä huuhtoo unen suusta pois. Pese myös kasvot hyisellä vedellä.

7. Hoida ensin kaikki pakolliset asiat alta pois, esimerkiksi laittautuminen, vaatteiden valinta ja laukun pakkaaminen.

Vasta tämän jälkeen pysähdy tekemään tunniksi sitä, mistä nautit. Pystyt keskittymään kunnolla, kun tiedät kaiken olevan valmiina lähdön hetkeä varten. Vaikka tämä tunnin ylimääräinen aamutoimi ei kuulostaisi wörtiltä, kannattaa oikeasti kokeilla. Päivä on ihan eri, kun saa aloittaa sen kiireen ja velvollisuuksien sijaan hemmottelulla.

8. Tee hätäratkaisusta poikkeus.

Silloin tällöin minulle tulee aamu, kun olen nukkunut liian vähän, oikeasti väsyttää ja on pakko nousta. Skippaan tunnin aamuextran ja siltikin joudun turvautumaan erikoistaktiikkaan itseni ylös kampeamiseksi. Haron puhelimen käteeni, avaan YouTuben ja kirjoitan hakuun jotakin seuraavan kaltaista: "My 5am morning routine" tai "Productive morning routine" tai "Why I wake up early". Katson yhden satunnaisesti valitun videon, ja edes hieman inspiroituneena saan tarpeeksi pontta noustakseni ylös. Yleensä en tosin avaa somea aamuisin ollenkaan, sillä en halua heti olla täyttämässä freesiä pääkoppaa somejutuilla.

Tuo toimii minulla nousemisen motivaattorina, mutta sinulle se saattaa olla jokin eri (luultavasti kiire). Pyri tekemään siitä poikkeus, jolle et anna tilaa vain tottumuksesta.

9. Pidä kiinni kellonajasta. Kun olet päättänyt itsellesi sopivan kellonlyömän, pyri aina arkisin nousemaan silloin, vaikka jonakin aamuna sinulla ei olisikaan menoja. Kun heräät jatkuvasti samaan aikaan, kroppasi tottuu uuteen tapaan pikkuhiljaa. Viikonloppuina voi nukkua pidempään, mutta silloinkaan ei kannattaisi sotkea unirytmiä nukkumalla kovin montaa tuntia arkisen heräämisajan yli.

Onhan sekin myönnettävä - tämän kaiken glorifioinnin jälkeen - että aikaisissa aamuissa on omat miinuksensa. Olen rutiinien orja, ja vaikka joku yö menisinkin tavallista myöhempään unille, nousen silti samaan aikaan. Vaikka ei olisi mitään pakotetta. Ei pidemmän päälle kovin terveellistä, mutta onneksi näitä poikkeuksia on melko harvoin.

Olen myös monesti ärsyttävän pirteä saapuessani töihin. On ollut aamuja, joina toimistolla voihkitaan “ei taas”, kun hihkun muille tervehdyksiä (esim. "tervetuloa töihin!"). Eräänäkin aamuna työkaveri tokaisi: “Essi vois alkaa pitää aamunavauksia, kun energiaa irtoaa aina tolkutta. Paitsi ei maanantaisin. Sillon saattais lennellä tavaroita.”

Toivottavasti näistä vinkeistä oli teille jotain apua!

- Essi

 

Ladataan...

Ladataan...
Essi Show

Viikkoja jäljellä: 28

Ostettu: 1 kpl lentolippu

Kuka muistaa Siperia kutsuu -kirjoituksen, jonka postasin pari kuukautta takaperin? Haave Trans-Siperian junamatkasta oli silloin vain ääneen sanottu idean taimi, jota nyt on kasteltu monta kuukautta yhdessätuumin. Muutama päivä sitten siirryimme ideasta toteutukseen, eikä reissua enää voi peruuttaa.

Ostimme nimittäin viikonloppuna yhdensuuntaiset lentoliput. Kuinka jännittävää olisikaan sanoa, että se on menolippu ja että katsellaan fiiliksen mukaan, milloin palataan. Melkein yhtä jännittävää on kuitenkin se, että tiketti on paluulento Pekingistä kotiin. (Kun kerroin kaverille, että se lippu on takaisin kotiin, vastaus kuului: “Essi has no home. Essi’s home is all over the world.” Mikä on tietenkin totta, kun oikein alkaa asiaa miettiä.)

Tämä kaikki tarkoittaa siis sitä, että Pekingiin on päästävä jotenkin muuten kuin lentäen. Se tie kulkee rautaisten kiskojen päällä, halki Siperian kauneuden ja Mongolian aavikoiden. Ensin kiidämme yöjunalla Moskovaan, josta jatkamme päivän päätteeksi kohti Siperiaa. Ensimmäinen stoppi on Ural-vuorten Yekaterinburg, toisena Irkutsk. Suunnitelmana on keplotella itsemme Baikal-järvellä sijaitsevalle Olkhonin saarelle muutamaksi yöksi.

Baikalin jälkeen jatkamme Ulan-Uden kautta Mongoliaan, jossa majoitumme neljä yötä perinteisissä jurtissa. Siellä ei ole sähköä, nettiä tai juoksevaa vettä. Vain ratsastusta, ruokailua ja rauhoittumista. (Kuinka innoissaan voi ihminen olla!) Luin jo ala-asteikäisenä ihmeellisestä Mongoliasta, ja nyt vihdoin ikuinen reissuhaaveeni toteutuu. Olen lietsonut Mongolia-kuumetta parin viimeisen kuukauden aikana katsomalla värikkäitä jurttasisustuksia ja lukemalla älyttömiä matkakertomuksia. Best.

Mongoliaan asti matkasuunnittelu on onnistunut hyvin, mutta Ulan Batorista Pekingiin pääsy on osoittautunut haasteeksi budjettimatkailijoille. Juna Mongolian pääkaupungista Kiinan vastaavaan maksaa 200 euroa. Se ei tietenkään olisi ongelma, jos tögrökkien lätkiminen lipputiskiin ei tuottaisi sydämen tuskaa. Mutta koska meille aika ei ole rahaa, vaan raha on rahaa, päätimme ottaa hieman hitaamman reitin Ulan Batorista Pekingiin.

Löysin joltakin (luotettavalta) blogisivustolta vinkkejä edulliseen matkaan. Tekstin innoittamana olemme päättäneet heittäytyä next level -seikkailijoiksi. Matkaamme ensin junalla Kiinan rajalle, ylitämme rajan muutaman euron taksilla ja toisella puolella jatkamme matkaa bussikyydillä. Jos jollain on omakohtaista kokemusta (mitä epäilen) tai toisen käden tietoa aiheesta (mitä myöskin epäilen), kertokaa ihmeessä onko tämä paras vaihtoehto, jos haluaa tehdä lompakkoystävällisen reissun.

Olen lentolipun ostamisen jälkeen jumittunut ihanaan Siperiakuplaan, josta käsin on kiva ihmetellä tulevan kesän reissua. Ja muut voivat sitten kuplan ulkopuolelta ihmetellä Siperiahöyryjä, joita silloin tällöin karkailee ilmoille. En kyllä tiedä, kuka näitä jaksaa enää edes ihmetellä. Ehkä päätän tämän kirjoituksen ystäväni sanoihin:

"But yeeeah I won't say you are a hulttio because I'm already used to it. No plan of yours can surprise me anymore. I've heard it all."

- Essi

Lue myös Siperia kutsuu -postaussarjan ensimmäinen osa.

 

Ladataan...

Ladataan...
Essi Show

Olen täynnä kauniita auringonnousuja, joissa aurinko ei nouse ollenkaan. Olen täynnä tulta, joka kiehuu takassa ja kiuaskivien alla. Täynnä lunta, joka pyrkii kengänliepeistä sisään ja istuu hirsimökin pihalla odottamassa, että yölliset saunojat tulisivat kierimään. Ja kyllähän me tultiin.

Muonio on ollut jo kolmena peräkkäisenä vuotena must go -paikka. Ensimmäisellä kerralla lensin talviseen pohjolaan, toisella kertaa kuljin kesäisen taivaan alla peukalokyydein perille. Joka kerta reissu on ollut akkuja tyhjentävä, mutta samalla pitkälle kantava voimavara.

Olen viettänyt Muoniossa fanaattisen isänmaallisia Suomi-hetkiä. Niitä, joissa uhkun kotimaan loppumatonta rakkautta ja ajattelen, etten koskaan lähde pois. Kun patikoidaan Lapin huipulle uimaan hyisessä tunturilammessa, kun hypitään kanootista keskellä suurta järveä ja nukahdetaan kerrossängyksi laitettuihin riippumattoihin. Kun ihastellaan joutsenia talvimaisemassa, ihmetellään tykkylunta ja haastatellaan poroja, jotka eivät puhu takaisin.

Tällä reissuilla minut pysäytti Keimiötunturin huippu, jolle kiivettiin lumikengillä. Maailma oli niin kaunis, että kukaan ei usko. Puolella porukasta oli ongelmia lumikenkien, polvien tai nilkkojen kanssa, mutta ainakin omasta puolestani kenkäily oli silti matkan helmi. Ei kai tätä tarvitse enempää selitellä, kun kuvat huutavat kilpaa kunniaa.

Toinen suuren tunteen hetki tapahtui moottorikelkan tangossa, kun painelin Ainon perässä jäällä yli satasta. Oli pikipimeää, lumipyry iski vasten ajolaseja ja mielessä oli Ainon isän juuri kertomat tarinat siitä, kuinka kelkkailijoita kuolee vuosittain. Mutta kun painoin kaasua, mietin vain: “No, tässä ollaan jo. Ja tämä on ihanaa.”

Kelkkailun lisäksi pulkkailu olisi yhtä hyvin voinut saattaa meidät sairaalaan. Pulkkamäki ei ehkä kuulosta kovin hurjalta aktiviteetilta, mutta mäki ei ollut mikä tahansa viiden metrin liuku. Kun Oloksen laskettelukeskus oli sulkenut hissinsä siltä päivää, kivuttiin reiteille laskemaan. Aluksi otettiin maltillisesti, mutta tilanne äityi melko nopeasti siihen, että kiivettiin melkein tunturin huipulle asti.

Voitte uskoa, ettei sellaista pulkkamäkeä ole joka tyttö nähnyt. Rinne oli jyrkkä ja lumi kovaa. Hotellin valot näkyivät kaukana alhaalla. Asetettiin pulkat vierekkäin kilpalaskua varten. Jäin heti lähdössä jälkeen, mutta tilanne muuttui kavereiden kaatuessa jonnekin mäen puoliväliin. Kiidin ohi miettien, että ainoa keino säilyä eheänä on pitää lujasti kiinni ja toivoa, ettei matkalle osu töyssyjä. No, osui pari, mutta pulkka ei sinkoutunut kumoon. Kun pian huomasin olevani yhä elossa ja kun kaverit laskivat lumisina mutta kokonaisina perästä, oli hyvä hetki mennä kotakahvilaan kuumille kaakaoille.

Eilinen meni kamalassa univajeessa takaisin etelään ajaessa. Nyt olen omassa sängyssäni ja puhkun lapintäyteisyyttä. En kylläkään kovin tarmokkaasti, vaan sellaisella uneliaalla kaamospuhinalla. Taitaa olla aika pistää läppäri kiinni ja vajota lakanoihin uneksimaan revontulen pöllyisiä unia.

 

- Essi

 

Ladataan...

Ladataan...
Essi Show

Joulu meni idässä Kouvola-Lappeenranta-Imatra -väliä tempoessa. Iskin tähän postaukseen hehkuvimpia kuvia joulusta, joka oli suloinen ja valoisa. Erityisesti ilahdutti lumipeitteiset puut, jotka olivat niin kauniita, että huomasin yhtenäkin päivänä vain seisoneeni lenkillä kymmenen minuuttia tuijottamassa lumisateista kuusirivistöä.

Toissa päivänä saavuin idästä takaisin Helsinkiin, koska eilen tapahtui asia, jota on odotettu puoli vuotta. Tultiin uuden vuoden viettoon Muonioon!

Kun ennen joulua kerroin työkaverille lomasuunnitelmista, sain vastaukseksi:

Everyone: *travels south*
Essi: *travels north*

No, niin pääsi taas käymään. Muonio vain aina oudosti kutsuu, ja siihen kutsuun on vastattava. Tai siis ystäväni Aino kutsuu, ja me Antin, Joelin, Joonaksen ja Viivin kanssa ajettiin täysiä 16 tuntia Lappiin.

Tein töitä puolet matkasta, toisen puolen popitin muiden kanssa biisejä menemään. Torkahdeltiin aktiivisesti ja tanssittiin Kalinkan tahtiin keskiyöllä Lapin erämaatiellä, koska jalat oli verryteltävä.

Vihdoin sitten yön pimeinä tunteina saavuttiin suloisten ohjeiden mukaan Ainon perheen mökille. Ajettiin Muonion keskustasta pelkästään Ainon ääniviestien perusteella. Ohjeet menivät lyhykäisyydessään näin: vasemmmalla olevan mustan kyltin kohdalta käännytte oikealle, seitsemän postilaatikon jälkeen vasemmalle ja olette perillä, kun näette lyhdyn. Löydettiin ihme kyllä perille.

Nyt on luminen lappiaamu täynnä kaikkea mitä Lapissa nyt on. Mökin vieressä kohoaa Pallastunturi, rannassa huilii Jerisjärvi kylmän peittonsa alla ja me poristamme aamukahveilla lämpöä tähän maisemaan.

Suunnitelmana on olla niin kuin aikaa ei olisikaan. Saatamme käydä kelkkailemassa jäällä ja huiputtamassa tunturi lumikengin, tai sitten emme. Muoniossa kun on sellainen tyyli, että kaikki tapahtuu vähän kuin yllättäen. Kaikkea voi suunnitella, mutta kukaan ei sitten lopulta etukäteen tiedä, mitä tulee tapahtumaan.

Sellainen sopii tähän hetkeen. 

- Essi

Ladataan...

Pages