Ladataan...
Essi Show

Tämä viikko on mennyt juhlahuuruissa. Ensin on valmisteltu, sitten juhlittu ja lopuksi toivuttu. Kaksin verroin. Keskiviikkona oli työpaikan pikkujoulut, jotka jääköön nyt pimentoon, ja seuraavana päivänä Suomen synttärit.

Pidettiin Antin luona itsenäisyyspäivän vastaanotto, jonka suunnittelu aloitettiin jo viikko sitten. Haluttiin panostaa kunnolla, olla olevinamme oikein hienoja. Siivottiin, järjesteltiin Antin koti tip top -kuntoon ja kaavailtiin menú. Tarjolla oli muun muassa saaristolaisleipää graavilohella, piparjuuri-porocrustadeja sekä piparinen glögijuustokakku.

Antti suunnitteli ohjelman ja valaistuksen, minä hoidin suurimmaksi osaksi ruokien valmistelun ja esillepanon. Kakun tein hyvissä ajoin keskellä yötä, crustadit pursotin valmiiksi vain noin viisitoista minuuttia ennen vieraiden saapumista. Juhlavalmisteluille voisi varata kaiken maailmassa olevan ajan, ja silti tulisi kiire. Onneksi saatiin kaikki valmiiksi juuri ennen kuin ovikelloralli alkoi.

Olin näistä juhlista extrainnoissani koska 1) hostattiin Antin kanssa ensimmäiset yhteiset juhlat, 2) saatiin pukeutua parhaimpiimme ja 3) tuntui ihanalta saada kämppä täyteen ystäviä. En ole aikaisemmin edes tajunnut, miten paljon nautinkaan juhlien järjestämisestä, mutta tottahan se on. Ei kai ole mikään ihme, että olen työpaikallakin (itse perustamani) Viihtyvyysryhmän aktiivi, ja kaikkien rientojen suunnittelu lasketaan aina minun kontolleni.

Ihana Laura ikuisti juhliemme tunnelman ja tarjoilun, kun itselläni oli niin into päällä, etten malttanut pysähtyä edes kuvaamaan. (Olin niin tohkeissani, että unohdin jopa sekavassa alkupuheessani toivottaa hyvät itsenäisyyspäivät..) Aika meni vilkkaasti, ja pidot olivat ohi epäilyttävän pian. Mutta kyllä vaan hyvät pidot olikin. Oli puhetta ja pupellusta, hyväntuulisia ja -tyylisiä ystäviä sekä tietenkin Sauli ja Jenni, jotka yhdellä seinustalla kättelivät Suomen kansaa.

Mutta vaikka kuinka myhäilen, että olipas meillä erihyvät juhlat, ei siitä ole meitä kiittäminen. Ilman kahta tärkeää tekijää ei olisi nimittäin ollut juhlia ollenkaan.

Kiitos kotimaalle ja kiitos ystäville.

- Essi

Kuvat Laura Manninen: KOTISIVUT / INSTAGRAM

Ps. Seuraa miuta Instagramissa

Ladataan...

Ladataan...
Essi Show

Tänä maanantaina olin sellainen, joka nukkui puoli tuntia herätyksen yli, kipitti täysiä toimistolle aamukahvit termarissa ja joka löysi työpöydältään armollisen TO DO -listan (kuva alla).


Tänä maanantaina olin myös sellainen, jollainen olen aina maanantaisin. Keräilen mielessäni viime viikon tärkeimmät tapahtumat yhteen ja lopuksi session jälkeen hyväksyn sen, että elämä menee eteenpäin ja että uusi viikko tuo taas paljon uusia juttuja, joita voin sitten ensi maanantaina mietiskellä.

Nyt päätin koota viime viikon tänne blogiin. Tässä 7 juttua, jotka tapahtui ja joihin olen tänään palannut.

Autoin työkaveria LinkedInin kanssa ja sain palkkioksi tortilloja ja viiniä. Jos kukaan tarvitsee henkilökohtaista somekoutsia, toimin ammattilaisena ruokapalkalla.

Tein blogille oman instagram-tilin (@essishowblog). Joku epäaktiivinen käyttäjä oli varastanut essishow’n, joten nyt tuolla nickin perässä roikkuu jonninjoutava ‘blog’.

Jouduin lähtemään Antille neljäksi päiväksi evakkoon, koska meillä oli kotona 15,8 astetta kylmää. Antin sohvalla oli toki kiva norkua, mutta ihan periaatteen vuoksi haluan tehdä statementin tästä vilupakoilusta.

Lauantaina mentiin Antin kanssa kavereiden tupareihin Lauttasaareen, jossa päästiin pelaamaan legendaarista Koronaa turnauksen merkeissä. En ole vuosiin muistanutkaan koko peliä, vaikka lapsena sitä tuli taottua mummolassa kyllästymiseen asti. No, tällä kertaa tuli täpärästi takkiin, mutta ainakin sain hetken puhkua nostalgista taisteluvimmaa.

Suunniteltiin torstaille hienostojuhlat itsenäisyyspäivän kunniaksi, enkä malta odottaa enää! Aiotaan pukeutua mekkoihin ja kauluspaitoihin, syödä cocktailpaloja ja kilistellä itsenäisen Suomen kunniaksi - mutta enempää en ainakaan etukäteen kerro, ettei juhlavieraille tule juonipaljastuksia.

Viikon päätteeksi käytiin ensimmäisen adventtisunnuntain messussa, mikä oli itselle yksi viikon kohokohdista. Syksy on ollut niin kiireinen ja uuvuttava, että yleensä sunnuntaisin olen jäänyt vain kotiin lepäämään kirkon sijaan. Nyt kun vuoden harmain kuukausi on ohi, aion kaivautua ylös peitteistäni ja ryhdistäytyä tämänkin suhteen.

Ja seitsemäntenä pakollinen Netflix-tunnustus: olen koukuttunut Siltaan, jonka äärellä olen kuluttanut kaiken joutavan ajan. Aloitin viikonloppuna jo kolmannen kauden. Eipä sekään varmaan kauaa kestä..

Siinä viime viikon kärkitapaukset kauniisti arkistoituna. Kuvia ei ole tuota tämän aamuista enempää, koska kamera nökötti kaiken aikaa koskemattomana. Innokasta uutta viikkoa!

- Essi

 

Ladataan...

Ladataan...
Essi Show

Viime viikonloppuna me täytettiin Antin kanssa kuusi kuukautta, ja näiden puolivuotissynttäreiden kunniaksi Antti järjesti miulle yllätysviikonlopun. Tosin tiesin, että oltiin menossa johonkin kylpylään. Mutta että mihin!

Se ei kuulemma ollut pitkän matkan päässä, ihan vain puoli tuntia ajoa Munkkivuoresta. Marttyroin kohtalokseni jo Flamingon. Ei siinäkään kai mitään vikaa ole, mutta ensimmäisenä tulee mieleen vain kirkuvat lapset, mikä on aika kaukana haaveissa siintäneestä rentoutumisviikonlopusta..

Ehdin lyhyen ajon aikana hihkua moneen otteeseen jännitystäni, mutta Anttia jännitti kyllä enemmän. Ei kuulemma tiennyt miksi, mutta jännittipä kuitenkin. Lyhyen ajon jälkeen saavuttiin ihanalle Kirkkonummen maalaistielle, joka lopulta tyssäsi Långvikin pihaan.

Ulkopuolelta kylpylä näytti neuvostoajan tukikohdalta, mutta sisällä oli ihan eri meininki. Saatiin huone merelle päin, saatiin ihanat jättijätti-kylpytakit ja saatiin täydelliset puitteet rentoutumiseen. Ensin hoidin tärkeät asiat alta pois, eli hotellihuoneessa telmimisen, sängyille kaatuilun ja Antin halailun. Kaiken tämän jälkeen paineltiin innostuspuuskissamme täysiä allasosastolle tohvelit viuhuen.

Olin odottanut jonkinsorttista vilinäkylpylää, jossa vesi ryöppyää niiden kirkuvien pikkulasten toimesta piilolinsseihin ja nieluun menee vettä jatkuvalla loopilla, kun joku on alituiseen tönimässä. Yllätysloma olikin todellinen yllätys, sillä allasosastolla oli vain kolme pientä allasta: kaksi poreilevaa ja yksi hyinen, johon jotkut harhaluuloissaan laskeutuivat ja tulivat irvistellen asappina takaisin ylös. Lisäksi oli iso urheilijoiden uima-allas, johon meillä ei ollut menemistä.

Siitä hetkestä lähtien elämä oli aika luksusta. Ostettiin allasbaarista drinkit ja laskeuduttiin porealtaaseen, jossa kuuma vesi ja poreet hieroivat lihakset täyteen rentouteensa. Stressi huuhtoutui kylpyveden kautta viemäriin ja aika katosi ympäriltä. Pitkän nautinnon jälkeen haettiin vielä toiset juomat, asettauduttiin lepotuoliin pehmopalttoissamme ja juteltiin elämästä ihan vieretysten.

Kun olimme dipanneet itsemme vielä kerran altaaseen, suuntasimme saunaosastolle. Sieltä löydettiin höyrysauna (jonka tuoksu toi Antille mieleen kurkuman) ja infrapunasauna, jossa pystyi katsomaan telkkaria. Kun oltiin saatu tarpeeksemme Jaajo Linnonmaasta, kokeiltiin kaikki suihkut läpi. Tämä touhu alkaa vähitellen kuulostaa lasten hommilta, mutta tokihan ne suihkut oli testattava, kun jokainen oli erilainen. Ylitse muiden nousi sumusuihku, jossa olo oli kuin sademetsässä.

Päätettiin päivä tunnelmalliseen illalliseen kylpylähotellin ravintolassa, joka oli valaistu hennosti takkatulin ja kynttilöin. Taustalla kuului hiljainen musiikki. Karitsan entrecôtet ja kevyesti paahdetut lohet näyttivät ihanilta vadeillaan ja maistuivat vielä ihanammilta. Tarjoilija kantoi vielä jälkiruoaksi juustoja ja suklaaherkkua.

Kaiken rentoutushoidon ja laaturuoan jälkeen uni tuli vilkkaasti, varsinkin kun sai käpertyä onnellisena puhtaisiin hotellilakanoihin. Erityisesti hotellien tyynyt on ihan superluksusta. En tiedä, saako niin pehmeitä tyynyjä itse ostettua mistään, mutta kyllä vaan kelpasi nukkua.

Herätyskello soi aamukahdeksalta.

Antti ei aluksi arvostanut kellon kalkatusta. Tuona sunnuntaiaamuna oli kuitenkin paljon tärkeämpiä asioita tehtävänä kuin nukkuminen. Piti pukea ihana kylpynuttu päälle ja solahtaa poreisiin katselemaan valkenevaa aamua. Altailla oli muutama muu meidän lisäksi, mutta saatiin suurimmaksi osaksi olla aivan kahdestaan toisessa porealtaassa. Siitä näki merelle, jonka takaa aurinko teki kultaista esiintuloaan.

Täydellinen hetki. Porealtaassa rakkaan kainalossa, aivan hiljaista ympärillä ja kultainen valo pilvissä, verhoissa ja poreilevalla vedenpinnalla. Ihan kuin aamu olisi tullut ihan vain sitä hetkeä varten. Uskalsin jopa ropeltaa puhelimen esiin ja ottaa näkymästä kuvan, jotta muistaisin tuon hetken aina vaan.

Lopulta oli pakko lähteä altailta, että ehdittiin palauttaa huone ajoissa ja päästiin sitten rauhassa syömään aamubrunssia. Parasta aamubrunssia ikinä. En jaksa edes aloittaa, mitä kaikkea siellä oli, koska siellä oli aivan kaikkea. Meidän suosikki oli shottipöytä, josta vedettiin kitusiin ainakin neljätoista terveysshottiannosta. Ja Långvikin oma kahvi, joka oli niin pehmeää, että se oikein hiveli.

Aivan kaiken syömisessä kesti tovi, mutta tuo tovi oli kaiken viipyilyn arvoinen.

Edellisessä postauksessa kirjoitin marraskuumasennuksesta, mutta tuona viikonloppuna siitä ei ollut jäljellä rahtustakaan. Pimeys ei haitannut, koska se loi tunnelmaa. Kylmyys ei päässyt ihon alle, sillä rentouttavat poreet ja pehmeät peitteet pitivät sen loitolla. Eikä siinä ehtinyt potea Suomen synkkää syksyäkään, koska oli poikaystävä, jota rakastaa ja onni, jossa marinoitua.

- Essi

BLOGLOVIN'

Ladataan...

Ladataan...
Essi Show

 

Ihaninta on ylös noustua kipittää hampaiden pesulle, sieltä keittiöön rucola-paahtisten tekoon ja sieltä olkkarin sohvalle. Avata läppäri ja olla töissä kymmenessä minuutissa heräämisen jälkeen. Sellaista elämää on eletty nyt tämä viikko.

Toisaalta ihaninta ei ole nousta alilämpöisenä ja kurkku kind of kipuisena. Olen jo viisi päivää elänyt terveys-uhanalaisena ihmislajikkeena, jonka kroppa ei osaa päättää ollako kipeänä vai eikö olla. (Jostain syystä Word herjaa sanaa terveys-uhanalainen, i wonder why.)

Viikonloppuna käytiin Antin kanssa Kouvolassa ja Lappeenrannassa isänpäiväriennoissa, maanantaina menin Fredalle kakkubuffetiin (supernamia) ja tiistaina skypeteltiin Ellan ja Riian kanssa Siperia-asioista. Tehtiin reittisuunnitelma loppuun, katseltiin hostelleja ja jurttia sekä ihmeteltiin budjettia. Ja tietenkin hypetettiin kuinka jännittävää ja ihanaa kaikki on.

Vaan eipä tässä aivan kaikki ihanaa ole. Kuulin termistä marraskuumasennus kolme vuotta sitten ystävältäni, joka diagnosoi sen itselleen aina marraskuisin (ja joskus myös maaliskuisin). Aiempina vuosina asia ei ole itseäni koskettanut, mutta nyt. Nyt on ihan eri homma. Minusta on tullut marraskuumasennuksen ambassador.

 

 

Yleensä viikot taittuu vimmattua iloa kipinöiden, vaan nyt tuo viikkokaudet kestänyt sumutihku on ujuttanut näihinkin luihin lamaannusta. Lisäksi vielä tämä kurja terveysriesa, joka ei ota tullakseen eikä varsinkaan lähteäkseen. Olen täysin kypsä tähän marraskuuhun. Yritän tehdä vilkkaammin töitä, yritän nukkua aikaisemmin ja myöhempään, yritän juoda C-vitamiinipillereitä tuplaverroin ja yritän pitää villasukkia vieläkin tiiviimmin jaloissa, mutta lamaannus on ja pysyy.

Kokeilin äsken siivota huoneeni ennennäkemättömään kuntoon, jos se piristäisi. Nyt täällä on niin siistiä, että pönötän tässä sängyn reunalla läppäri sylissä enkä tohdi koskea mihinkään.

Mikä neuvoksi? Tähän asti paras ehdotus on ollut Manchego-juusto. Ehkä painetaan sillä ensi kuuhun asti.

- Essi

 

Kuvat: Laura Manninen

Ladataan...

Pages