Retrospektiivi, eli mitäs kaikkea täällä pals..blogissa onkaan tapahtunut.

29.3.2011 avasin oman pals…blogin (koskahan opin pois tuosta termistä palsta) Lilyyn.

Tervetuloa, Lilyn negatiivisin palsta on avattu. Jos olen yhtään oma itseni, jokainen kirjoitus on toistaan epäileväisempi, pessimistisempi, pahaa ennustavampi ja kaukana positiivisesta.

Silloinen elämäntilanteeni oli yksinkertaisesti sanottua epätoivoinen ja epäonninen. Olin yksin, enkä millään halunnut olla yksin. Mutta se onni, se ei ollut myötä. Nettideittailin enemmän tai vähemmän hyvällä tuurilla. 

Sitten kaipailtiin lirkutteluvinkkejä. Niitä tulikin ihan hyvin! Ja sain paljon vertaistukea muilta sosiaalisissa tilanteissa jäätyviltä ihmisiltä.

Vittuilun kun tekee hyvällä ja itseluottamusta huokuvalla sarkasmilla niin eihän siitä voi olla tykkäämättä. – Vieras Mies 

Mutta toteutus, siitä sitten en tiiä toimiko se kuitenkaan. 

Sitten tulivat ne treffit. Ne mitkä vähän jännittivät, mutta jotka olivat tosihyvättreffit. Treffien jälkeen mentiin uudelleen treffeille. Ja taas uusille. Ja sitten päädyttiin ihmettelemään parisuhdeasioita. Romantiikkaa oli sekä arkena että erityisluonteisesti. Ja sitten oli niitä vähän vähemmän romantillisia hetkiä. Mutta ne nyt johtivat sitten tämmöiseen, ne romantilliset ja epäromantilliset jutut:

Että tällasta täällä. Tosin ennen häimistä pitää vielä jotain organisointia harrastaa. Kuten vaikka koittaa ottaa joku järkevämpi kuva minusta ja parhausihmisestä.

Mutta voin ihan tosissaan suositella kaikille sitä maailman parasta iskureplaa: ”Voitaisko me vähän pussailla?” Se toimii.