Homma hanskassa ja hanskat hukassa – tuntemuksia viikolta

Viime viikko loppui ”valitusvirteen”, tämä viikonloppu alkaa syvällä hengityksellä sisään ja ulos.

Johan oli viikko.

Tässä kohtaa voisin taas kirjoittaa, että viikossa ei ollut oikeastaan mitään ihmeellistä. Mutta eihän se nyt ihan noin ole. Mitään maailmaa mullistavaa, isoa muutosta ei tapahtunut. Emme ostaneet uutta asuntoa, muuttaneet, saaneet lapsia, aloittaneet uutta koulua tai mitä kaikkia tällaisia mullistuksia nyt onkaan. Mutta sanotaanko vaikka näin, että viime viikonloppuna kadonnut ääni keikautti tämän viikon aikataulut täysin uuteen uskoon. Juuri mikään ei mennyt kuten alunperin ajattelin. Tässä kohtaa voisin kyseenalaistaa, että menevätkö asiat koskaan olettamusten mukaisesti ja kirjoittaa pitkän postauksen tästä aiheesta. Tänään ei kuitenkaan ole sen aika.

Tyydyn nyt vain toteamaan – joskus homma on hanskassa ja hanskat hallussa. Joskus taas hanskat ovat aivan hukassa. Ja tämä viikko oli ehdottomasti jälkimmäinen 😀

Tiedättekö sen tunteen, kun olette ajatelleet että okei – viikko menee näin ja kaikki on aikataulutettu oppikirjan mukaan. Olet valmis tulevaan viikkoon, hyppäämään kehään ja voittamaan viikon haasteet. Mutta sitten asia X tapahtuu ja dominoefekti lähtee liikkeelle. Hetken sitä yrittää nostella paloja, kunnes toteaa että parempi vain koittaa juosta palojen perässä kohti maaliviivaa ja antaa olla. Stressi vaihtuu loppusuoralla hysteerisen naurun ja epätoivon välimaastoon. Maaliviivan saavuttaessa ei voi kuin tuulettaa, nostaa kädet ilmaan ja todeta ”huh hei, selvittiinhän sitä”. Ja sen jälkeen ehkä kaatua maahan x-asennossa ja hengitellä syvään…

Itselläni on tänään tuollainen X-asennossa oleva olo. Mutta selvisin viikosta ja äänikin palautui keskiviikkona normaaliksi.

Ehkä suurin syy äänen lähdön ohella, miksi viikko tähän asti meni miten meni, oli puhtaasti urheilun tippuminen pois aikatauluista. Puolikuntoisena ei liikuta – ei siinä ole mitään järkeä. Vaikka välillä rajoja onkin haastava hahmottaa. No mutta jälleen kerran tuli todistettua, miten liikkumattomuus nostaa omat stressitasoni aivan uusiin sfääreihin. Kun en pääse urheilemaan käyvät aivoni ylikierroksilla, enkä pysty päästämään stressistä irti. Tosin alkuviikosta kävin lainaamassa taas pari uutta kirjaa – lukeminen rauhoittaa hieman eri tavalla kuin urheilu. Ei fyysisellä, mutta psyykkisellä tasolla. Kunhan vain saa pakotettua itsensä kirjan äärelle.

Tänään uskaltauduin terveen olon inspiroimana tekemään 30 minuutin treenin salille kiireisen päivän päätteeksi. Kerrankin en asettanut itselleni mitään tavoitteita, ajattelin vain kevyesti tunnustella fiilistä ja kuunnella omaa kroppaa. Okei, asetin itselleni tavoitteen – älä ole itsellesi ankara, äläkä vaadi itseltäsi liikoja. Pidä tahti, liikkeet, painot ja koko treeni maltillisena. Älä yritä liikaa.

Ja jälleen kerran treenin jälkeen mieleni rauhoittui ja kroppa rentoutui. Liikunta on loistavaa lääkettä keholle, mutta henkilökohtaisesti koen sen olevan vielä parempaa lääkettä mielelle. Liikunnan merkitys itselläni mielenterveyteen ja hyvinvointiin on valtava. Tietenkään en voi kieltää ettenkö liikkuisi edes osittain ulkonäköön liittyvistä syistä – onhan se kiva huomata muutosta ja vaatteet istuvat mukavammin päälle. Mutta eniten liikunta vaikuttaa mieleeni ja siihen miten näen maailman. Tämä korreloi puhtaasti stressitason laskemisen kanssa – kun mieli on rauhallinen, saavat myös asiat niille oikeat mittasuhteet.

******************

Tällaisia ajatuksia tällä kertaa – halusin vain tulla höpisemään tänne ilman suurempia suunnitelmia. Toivottavasti pysyitte tekstin perässä haha.

Mitenkäs teillä on viikko mennyt? Oliko hanskat hallussa vai yhtä hukassa? 🙂 

Nyt vetäydyn tuttuun tapaan sohvalle ja otan iisisti. Nauttikaa viikonlopusta tyypit <3

xx Krista

Lue myös: 
Miten pysyä aktiivisena kaamoksen keskellä?
Kun seinät kaatuvat päälle lähde ulos
5 x harrastelijan vinkkiä, miten liikunnasta tulee (ja tuli) rutiini