Loppuvuoden tunnelmia
Heissan ja mukavaa joulukuun 22. päivää 🙂
Taas on hetki vierähtänyt viimeisimmästä kirjoituksesta. Tässä reilun kuukauden aikana on tapahtunut paljon ja silti kovin vähän, joten ajattelin ajan olevan oikea pikaiselle kuulumisten vaihtamiselle. Aluksi on todettava, että tuntuu hullulta jouluaaton olevan kahden yön päässä – mihin tämä vuosi on oikein vierähtänyt?
Aloitetaan kuulumisten vaihto vaikka sillä isoimmalla uutisella, joka tulee heijastumaan todennäköisesti huomattavimmin myös aktiivisuuteeni täällä blogin puolella. Vaikka kirjoituksia ei tänne ole syksyn aikana tullut juuri raapusteltua, ei tämä tarkoita ettenkö olisi lainkaan kirjoittanut. Ilokseni voin nimittäin ilmoittaa, että operaatio nimeltä opinnäytetyö on aivan viime metreillä ja odottelee ainoastaan toimeksiantajan virallisia kommentteja. Sen jälkeen onkin aika päästää irti tuosta 100 sivuisesta mestariteoksesta! Olettaisin, että opinnäytetyön palauttaminen tarkoittaa täällä blogin puolella kirjoitusten lisääntymistä, toki ei ehkä aivan heti, mutta pikku hiljaa. Tosin on pakko myöntää – tuntuu oudolta päästää irti työstä, jota on työstänyt viimeiset 8 kuukautta ja etenkin syksy on ollut hektistä aikaa niin viimeisten kurssien kuin opinnäytetyön kirjoittamisen kanssa. Mutta pian se on ohi, huh huh.
Opinnäytetyön lähestyvästä palautuksesta toiseen juhlan aiheeseen. Täytin joulukuun 12. päivänä 29 vuotta. Siinä missä opinnäytetyön palauttaminen tuntuu hullulta, niin vieläkin hullummalta tuntuu ajatus siitä, että vuoden päästä aloitan elämässäni uuden vuosikymmenen. Jos nyt aivan rehellisiä ollaan, niin hienoinen ikäkriisi on nostamassa (ja nostanut) päätään, vaikka todellisuudessa tiedän aikaa vielä olevan. Tai no, eihän kukaan koskaan tiedä kuinka paljon aikaa on oikeasti jäljellä. Mutta yritetään nyt ajatella positiivisen kautta. Kuitenkin vuosikymmenenä kolmosella alkava luku tuntuu jotenkin todella erilaiselta. Etenkin koska tunnen menettäneeni kahdenkympin ajastani kaksi vuotta. Kahden vuoden menettäminen ei tietenkään ole 100% totta ja hieman dramaattisesti todettu, mutta siltä se välillä tuntuu. En halua valehdella asiasta, sillä tiedän monen muun jakavan fiilikseni ikään katsomatta. Ja tähän pitäisi varmaan kirjoittaa, että tiedän maailmassa olevan ihmisiä joilla asiat ovat huonommin, mutta nyt en jaksa tähän veneeseen taas hypätä.
Yllä olevista fiiliksistä koskien ikäkriisiä tulen suurella todennäköisyydellä kirjoittamaan oman postauksen, vaikka siitä onkin jo kertaalleen tullut kirjoitettua tänä vuonna. Sanottavaa on yhä. Tällaiset tuntemukset ovat monisyisiä enkä millään saisi niitä tähän tiivistettyä järkevästi. Palataan tähän siis vielä.
Muutoin kuukauden ajan olen viettänyt jopa suhteellisen normaalia elämää. Käynyt elokuvissa kahdesti, istunut iltaa ystäväpariskunnan luona, käynyt ravintolassa syömässä, ulkoillut, viettänyt pikkujouluja pienellä työporukalla, treenannut salilla jaksamiseni mukaan, kuluttanut suoratoistopalveluita ja näin päin pois. Ja tulihan sitä pyörähdettyä joulumarkkinoilla. Jouluna suunnitelmissani on viettää aikaa perheen kanssa, eli ihan perinteisiä suunnitelmia senkin saralla. Tosin on pakko myöntää, että tämän hetkinen maailmantilanne ahdistaa. Monellakin eri tapaa. Koska tilanne varmaankin ahdistaa monia muitakin siellä ruudun toisella puolella niin rajataan tämä aihe kuitenkin postauksen ulkopuolelle eikä ahdistuta nyt enempää.
Mutta mitä tulevaisuudessa on odotettavissa? Blogin näkökulmasta suurella todennäköisyydellä aktiivisempaa postaustahtia. Mitään muuta en tässä kohtaa osaa sanoa. Olen jopa oppinut elämään suhteellisen hyvin hetkessä, jotain hyvää tässä poikkeuksellisessa maailmantilanteessakin.
Tämä oli tällainen pikainen kuulumisten päivittäminen. Nyt toivotan teille kaikille leppoisaa joulun aikaa ja uutta vuotta <3 Palataan asiaan myöhemmin, virkeämmillä aivoilla 🙂
xx Krista
Nyt soi: Sabrina Carpenter – Skinny Dipping (Acoustic)
Lue myös:
3 x ajatuksia herättävää podcastia
Luovuuden puutetta ja muutama vinkki (TV-sarjat, kirjat, biisit)
Ikäkriisi vai sittenkin aikakriisi?
Aivan ihania kuvia – ja tunnelmia!
Oli kiva bongata Turku, oma asuinkaupunkini.
Ihanaa joulua!
Minna
Voi kiitos Minna, Turussa on hyvä olla 🙂
Ihanaa joulua sinnekin suuntaan!