5.9.2020 kristamaria

Onnen hetkiä ja paluu perusasioiden äärelle

Elokuu kääntyi syyskuuksi – tuntuu hullulta, että vuotta 2020 on takana jo kokonaiset 8 kuukautta. Enää neljä kuukautta jäljellä ja on aika kääntää sivu 2021. Paljon on tapahtunut, mutta silti todella vähän. Useiden unelmat menivät jäihin itsestä riippumattomista syistä, odottamaan parempaa huomista. Voin itsekin myöntää, että tämä vuosi ei todellakaan ole ollut sellainen mitä povasin uutena vuotena. Myös osa omista haaveistani siirtyi aikaan x ja ainoastaan, noh, aika näyttää milloin on niiden aika toteutua. Tai eihän sitä tiedä, ehkä niiden ei ollut edes tarkoitus käydä toteen. Mutta sen näkee sitten.

Vaikka vuosi on ollut suoraan sanottuna tähän asti äärimmäisen turhauttava, on näihin kahdeksaan kuukauteen kuitenkin mahtunut myös paljon iloa, onnea ja auringon pilkahduksia. Vuoden 2020 aikana olen vahvasti palannut perusasioiden äärelle. Olen jopa hakeutunut takaisin niiden asioiden äärelle joista lapsena nautin. Olettaisin, että kyseinen on edes osittain psykologinen puolustuskeino kaaosta vastaan, kaipuu tuttuun ja turvalliseen. Mutta mitä sitten – jos kyseiset asiat tekevät yhä onnelliseksi, miksi et tekisi niitä yhä jos sydämesi sitä halajaa?

Yksi tällaisista ”paluu lapsuuteen” hetkistä oli, kun viime viikon sunnuntaina ostin vihdoin, pitkän pohdinnan jälkeen pianon – tai no siis koskettimet. Noin 17 vuoden tauon jälkeen tuntui uskomattomalta, miten sormien lihasmuisti yhä hakeutui oikeille koskettimille katsoessani nuotteja edessäni. Tietysti aluksi hieman kankeasti, mutta löysivät kuitenkin. Eniten minua ilahdutti tunne siitä, miten vaivuin samanlaiseen flow-tilaan kuin kirjoittaessani. Flow-tila on mielestäni yksi kauneimmista mielen ihmeistä, jonka ihminen voi saavuttaa. Silloin tuntuu kuin kaikki ympäriltä katoaisi, murheet vaipuvat taka-alalle. On vain se hetki ja sen tunteet.

Muita ilon, onnen ja auringon pilkahduksia ovat muun muassa olleet:

… syyskuun mukanaan tuomat, syksyiset tuoksut. Sateen jälkeinen raikas ilma, viileät aamut ja illat. Tuulessakin on jotain virkistävää kuuman kesän jälkeen. Syksy on ehdottomasti lempi vuodenaikani, siinä on vain sitä jotain. Ennen suosikkini oli talvi, mutta kyseinen on menettänyt 1.sijansa ilmaston lämpenemisen ja vähäisen lumen takia.

… 2. hääpäivä ja rakas herra aviomies (muutenkin kuin hääpäivänä). Kävimme Turussa Ravintola Karussa syömässä ja ai että – heidän menunsa oli aivan uskomaton.

… YAMK-opintojen alkaminen ja ehkä vielä enemmän herra aviomiehen into hänen omien opintojensa alkamisesta. On mahtavaa nähdä toisen innostus. Alla kuvat omista fiiliksistäni ensimmäisen päivän jälkeen, Instagramin tarinoista napattu (huom. vitsi vitsi ;))

… ylimääräinen makuuhuoneemme on saanut vihdoin käyttötarkoituksen. Kyseinen on nyt työ- ja mediahuone.

… kävelyt ulkona, musiikkia kuunnellen. Yleensä kuuntelen podcasteja kävelyillä, mutta nyt on ollut sellainen ”musiikki-fiilis”. Olen kuunnellut muun muassa Netflixin Lucifer-sarjan soundtrackia. Siinä on jotain vanhan ajan charmia.

… tv-sarjoista puheen ollen – The Bold Typen viimeisimmän kauden toinen osa on saapunut Yle Areenaan!!

… Whitney Simmonsin Alive Appin lataaminen ja treenaaminen kyseisen ohjelmalla. Kuntosalilla treenaamisen on tullut taas aivan uutta twistiä!

… fyssarin kidutuspenkissä muutaman viikon ajan – kyllä muuten lihasjumit aukesivat. Nyt keho voikin paremmin ja salitreeni on tosiaan palannut arkeen.

… lounastauolla haettava kasvisruoka. Olen täysin sekasyöjä, mutta olen pyrkinyt lisäämään kasvisruokia arkeeni ja olenkin siinä hyvin onnistunut. Rootskitchen on edelleen paras lounaspaikka!