En ole varmastikaan ainut, joka on tuskaillut pakkasen ja kuivan huoneilman aiheuttaman ihon kiristymisen vuoksi.
Ihanaa, että kerrankin on kunnon talvi täällä etelässäkin! Miinuspuolia ovat vain lennähtelevät ja sähköiset hiukset sekä ihon kuivuminen. Lämpömittarin hivuttautuessa kohti uusia pakkasennätyksiä päädyin sijoittamaan pennoseni ihon kosteutukseen.
Ihan uusi suosikki on tämä CeraVen Moisturising Cream, jota käytän päästä varpaisiin suihkun jälkeen. Käy siis sekä kasvojen että kropan iholle. Plussaa, että tähän saa täyttöpakkauksia. Jos se kelpaa yli 2 kuukautiselle vauvalle, eiköhän se ole aika hyvää aikuisenkin iholle!
Suihkuun ostin loppuneen suihkuöljyn (L’Occitanen Almond Shower Oil) tilalle uuden. Halvempiakin varmaan löytyy, enkä ole varma, onko kyseessä paras tuote luokassaan, mutta pidän sen tuoksusta. Otan vinkkejä vastaan edullisemmista / paremmista!
Kasvoni puhdistan iltaisin ja töiden jälkeen puhdistusöljyllä, jotta iho ei kuivuisi liikaa. Nyt käytössä sekä Djusien Liquid Silk että Evolven Kalahari.
Ykkösvalinta kuivaan huoneilmaan on kuitenkin ilmankostutin. Edellisemme hajottua jouduimme ostamaan uuden, ja päädyimme kotimaiseen Ufox HK 2:een.
Seuraa lyhyt arvostelu käsivoiteista
Kundal Shea Butter & Macadamia Pure Hand Cream
Aika hyvä, mutta tuoksu (Cherry Blossom) on häiritsevä, joten tätä ei tule kovinkaan usein käytettyä. Miedommalla tuoksulla olisi ihan suosikki.
3/5
Body Shopin hamppukäsivoide
Tuttu ja turvallinen, käytän tätä läpi vuoden. Tähän kuivuuteen ja pakkaskeliin ei kuitenkaan pysty toimimaan täydellisesti.
3/5
La Roche-Posay Cicaplast Mains
Tämä palauttaa käsien ihon ihan kesäkuntoon, ei enää punaisuutta, ei kirvelyä. Paras käsivoide talvi-iholle!
5/5
Lopuksi: työrintamalla puhaltavat uudet tuulet, ja vuodenvaihteen muutosten myötä olen entistä kiireisempi. Tämän vuoksi blogi ei aina ilmesty tuttuun tapaan kerran viikossa.
Viiden vaatteen vuosi -haaste on edustanut minulle järjen ja arvojen liittoa: vähemmän ostamista, harkitumpia valintoja ja vastuullisempia tekstiilejä. Kuitenkin järjestyksessään kolmas haastevuosi suoraan sanoen ketutti.
”Kolmas viiden vaatteen vuosi onkin minun kohdallani tympääntymisen vuosi. Ei huvita, ja haaste tuntuu työläältä. Kyllästyin etten mahdu farkkuihini, ja lopulta ostin kahdet uudet farkut.”
Mitä ostin uutena
Vuoden aikana (minun kohdallani haaste päättyi 21.1.2026) ostin enemmän kuin viisi vaatetta. Ostoslistani näyttää tältä:
2 farkut
1 kevättakki
1 pellavamekko (Nakoa)
1 kiilakorkoiset kesäkengät (Ziosta)
2 kesämekko
1 farkkumekko
Balin matkalta: kesämekko, pellavasetti (paita + hame) sekä t-paita, jonka piti olla tuliaislahja Kimmolle, mutta oli vääränkokoinen.
Tämä mekko on uusi suosikkini!Viskoosimekko on mukava päällä..Andiatan mekko. Nämä kengät ostin Ziosta.Hääpäivänä kera Kimmon. Kevättakki ensimmäisiä kertoja päällä.Ja siis nämä farkut eivät enää mahdu päälle..
Eli toisin sanoen epäonnistuin haasteessa jälleen kerran.
Vaatteet ovat kehoa, ei keho vaatetta varten
Kuten tiedät, jos olet jo seurannut minua jonkin aikaa, treenaan tavoitteellisesti. Enkä tee sitä ulkonäön vuoksi vaan toimintakyvyn. Sen seurauksena vaatekokoni on muuttunut S:stä L:ään. Vaikka selkäni on viime elokuusta kaventunut 42 sentistä tämänhetkiseen 38 senttiin, hartiani eivät ole kaventuneet. Hauikset eivät pienene. Reidet ja pakarat ovat kasvaneet.
Alempi kuva otettu selästäni elokuussa ja ylempi tällä viikolla.
Moni yläosa ei enää mene päälle, eikä suurin osa housuistani mahdu jalkaan.
Kävin alkuvuodesta painia itseni kanssa: pitäisikö minun sittenkin tarkkailla enemmän syömisiäni? Tiedän vastauksen, koska kokeilin. Se oli kurjaa. Tulin siihen tulokseen, etten aio pienentää kehoani enkä elämääni.
Vaikka en ole enää massakaudella ja kehoni tiivistyy hitaasti, muutos on niin vähittäistä, etten sitä arjessa huomaa. Se näkyy vain mittanauhassa.
Hyvästi valmis vaatekaappi
Tämä oikeasti sapettaa. Olin nimittäin ennen massakautta saanut koottua vaatekaapin, jonka ajattelin kestävän loppuelämän. Harkittu ja toimiva. Sellainen, jota viiden vaatteen haaste tukee. Tilanne on nyt se, että joudun rakentamaan toimivan vaatekaapin uudelleen. En huvin vuoksi vaan siksi, että kehoni on muuttunut pysyvästi.
Valitettavasti tämäkään takki ei mene enää päälle.
Valitsen kuitenkin lihaskasvun mieluummin kuin haurastumisen. Vanhetessa naisten lihasmassa vähenee, erityisesti vaihdevuosissa. Minulle lihas ei ole pelkkä estetiikkaprojekti vaan vakuutus tulevaisuuteen. Haluan pystyä vanhuksena nousemaan ylös, jos kaadun. Lisäksi haluan selvitä kaatumisesta mahdollisimman vähin vammoin. Jos se tarkoittaa, etten mahdu vanhoihin farkkuihini tällä hetkellä, se on hinta, jonka olen valmis maksamaan toimivasta kehosta vanhuudessa.
Entä vastuullinen muoti?
Aloittaessani nyt viiden vaatteen haasteen neljännen vuoden alkaa haaste tuntua ristiriitaiselta. Pienet, vastuulliset vaatebrändit kamppailevat olemassaolostaan, kun vastuulliset kuluttajat ostavat yhä vähemmän. Temuttajia ei tässä haasteessa näy.
Onko viiden vaatteen vuoden lopputulos se, ettei kotimaisia eettisiä vaatemerkkejä tai kauppapaikkoja enää ole? Oikeasti en tiedä vastausta ja koen tämän kanssa ristiriitaa. Tästä oli jo keskustelua Instagramin puolella, mikä linkitetty tähän. Aku Varamäki vastasikin tähän haasteen puolesta, mutta stoorilla, joten en saanut sitä linkitettyä. Molemmilla näkökannoilla on puolensa.
Tämä arkistokuva otettu silloin kun vihkisormus mahtui vielä sormeen.
Vaikka haasteessa onkin ongelmia (ja välillä omalla kohdallani täyttä kyllästymistä), aion jatkaa. Haluan rajoittaa kulutustani, ja tehdä tiliä blogissani hankinnoistani.
Vahva keho aikana, jolloin naisia vaaditaan taas pienentämään itseään (skinnytok ja ozempic) on aidosti feministinen kannanotto.
