Mitä opin vaatelakkovuodesta?
Vaatelakkovuoteni päättyi 21.1.2023. Mitä vaatteidenostolakosta jäi käteen?
Vaatelakkovuoteni on nyt takana ja tarkoituksena on suunnata kaupoille heti kun ehdin ostamaan uusia rintaliivejä. Koska en ole aivan varma koostani lihomisen, laihtumisen, uusien joulukilojen ja kuntosalitreenin jälkeen, tarkoitus on käydä Helsingin keskustan Funky Ladyssa asiantuntijan mitattavana.
Mitään muuta en vaatelakkovuonna kaivannutkaan kuin uusia rintaliivejä. Tarpeita ei ole, jos vaatekaupoilla ei käy. Kaapeistani löytyi päällepantavaa hyvin koko vuodeksi. Surffailu trendien aallonharjalla ei enää huvittanut. Esimerkiksi jouluaattona päälleni päätyi kierrätettynä ostamani Ivana Helsingin Seppälälle suunnittelema viininpunainen samettimekko jo kolmatta joulua. Mekko on kietaisumallia, ja on mennyt päälleni niin 72 kiloisena kuin 58 kiloisena. Google tiesi Paola Suhosen suunnitelleen Seppälälle malliston vuonna 2011.
Vaatteidenostolakko synnytti minussa yleistä kulutuskriittisyyttä, ja niin vuoden aikana rahaa kuluikin etupäässä ruokaan, asumiseen ja kauneudenhoitoon. Jokainen kotiin tuleva esine kun on satsaus sen tulevaan säilyttämiseen. Jätin Me Naiset testivoittajat Ikean Vintersaga -joulupiparitkin ostamatta, koska näin jo sieluni silmin piparien metallisen säilytysrasian löytyvän jäämistöstäni, jahka minusta aika jättää. Puhumattakaan siitä, mitä kaikkea turhaa sälää olisin siellä Ikea-käynnillä ostanut.
En ole minimalisti, mutta olen optimoija. En pyri kapselivaatekaappiin (pidän liikaa vaihtelusta), mutta ajatus osan vaatteista varastoon siirtämisestä on jäänyt. Osa vaatteista lepää aina kun osa on käytössä. Jos jotain kotiimme kaipaisimme, olisi se lisää säilytystilaa. Eteiseen väliaikaisratkaisuksi sijoitettu musta vaaterekki pullistelee vaatteista, kaapit ovat täynnä eikä vaatehuoneeseen meinaa mahtua. Onneksi näillä talousnäkymillä emme kuitenkaan korona-aikaan sijoittaneet isompaan kotiin, toisin kuin moni muu, joka nyt kipuilee sähkön hintojen kanssa. Väliseiniä kuitenkin kaipaisin, loft-asunto on kuin iso yksiö, jonka ainut erillinen huone löytyy vessasta. Yritäpä siinä sitten tehdä yhdessä etätöitä puolison kanssa, kun molemmilla on pulinakokouksia. Vähemmästäkin kakofoniasta pää räjähtää.
Haluaisin vähentää tavaraa, mutta olen omistamaani materiaan liian kiintynyt. Olen kuitenkin saanut vaatelakkovuonna tavaran kierron miinusmerkkiseksi. Tammikuun alussa onnistuin kuitenkin käymään vaatekaappeja läpi, ja laittamaan tavaraa kiertoon ja tekstiilikeräykseen. Elämää helpottaa, ettei vaatteita enää ilmesty kotiin massoittain nettikaupoista. Olin pahasti koukussa vaateshoppailuun ennen vaatelakkovuottani. Etsin yhä uutta dopamiiniryöppyä ostamalla uutta joko kaupoista tai nettikaupoista. Kun sain vaatteet kotiini, eivät ne enää kiinnostaneetkaan minua, ja tavarat jäivät ostoskasseihin ja lähetyspusseihinsa viikkokausiksi vaatehuoneen lattialle ennen kuin sain ne laitettua paikoilleen. Niistä saatava rush kun oli jo saatu.
Tänä vuonna osallistun #viidenvaatteenvuosi haasteeseen (päätin tästä jo ennen kuin haaste somessa ilmestyi). Lasken tuohon viiteen vaatteeseen niin alusvaatteet, sukat kuin kenkäparitkin. Ihan vain siksi, koska pystyn. Sukkia ja alushousuja minulla on runsaasti, koska varauduin vaatelakkovuoteeni sitä ennen ostamalla uusia. Enkä ole vielä edes ottanut niitä kaikkia käyttöön! Kaapista löytyy yhä niin uusia pitsipöksyjä (se ei niin mukava vaihtoehto) ja on minulla vielä yksi korkkaamaton sukkapakettikin.
Haastan kaikki halukkaat mukaan kokeilemaan viiden vaatteen vuotta! Toivon ettei se vain johda kohdallani uuteen shoppailukierteeseen, koska kierrätysvaatteet ja second hand vaatemyymälät ovat haasteessa sallittuja. Tietysti toivon, että edelliseltä vuodelta opitut järkevät kulutustottumukset (tai niiden kieltäminen kokonaan) jatkuvat. Mutta olenhan ihminen, joten siksi erehtyväinen.
Aino Elina