Kerran shoppailuholisti, aina shoppailuholisti?
Osallistun #viidenvaatteenvuosi haasteeseen. Ongelmana on vain se, että second hand -ostoksia ei ole rajoitettu siinä mitenkään. Joten tammikuussa vaatelakkovuoden päättyessä palasin pahoihin tapoihini – tällä kertaa ostaen käytettyjä vaatteita.
Vaatelakkovuoden päättyessä kävin Funky Ladyssa ostamassa kahdet uudet t-paitarintaliivit, yhdet beessit ja yhdet mustat uutena. Näille oli oikeasti käyttöä, ja suunnittelin ostosta pitkään, koska olen käyttänyt suurimman osan rintaliiveistäni jo ihan loppuun. Näin ollen saan ostaa vielä kolme vaatekappaletta tänä vuonna uutena. Haluaisin ostaa uudet kengät kuntosalitreenejä varten, mutta vanhat, yli kymmenen vuotta vanhat popot voisivat vielä kestää ainakin tämän vuoden, joten ehkä niille ei ole vielä akuuttia tarvetta.
Ennen tilasin leijonanosan vaatteistani Zalandon sovelluksesta, joten onko kumma, että nyt valitsin taas sovelluksen: tällä kertaa käytettyjen vaatteiden kauppapaikan Zadaan. Minulla on ollut Zadaassa oma tili nyt useamman vuoden. Kävin myös kaverini kanssa kiertämässä Helsingin keskustan second hand myymälöitä.
Tarvitsin töitä varten siistejä paitapuseroita, joista toisen tilasin Zadaasta ja toisen ostin Roban Fidasta. Miinusta Zadaassa siitä, ettei materiaalista synny mitään käsitystä – Zadaasta tilaamani vihreä paitapusero on sievä malliltaan, mutta auttamattoman huonoa ja karheaa materiaalia. Fidasta ostettu 80-luvun pusero puolestaan kestää varmaan seuraavat 50 vuotta, koska sekin on valitettavasti tekokuitua.
Somesta huomasin sen, että parempia materiaaleja, kuten silkkiä löytyy etenkin Töölöntorin kupeessa olevista kierrätysmyymälöistä. Joten sinne seuraavaksi!
Zadaasta ostin myös urheilutrikoosetin, johon olin ostoksistani tyytyväisin, se on ihan uutta vastaavassa kunnossa.
Fredan Uffista ostin ison, lämpimän villapaidan, jota aion käyttää mustien legginsien kanssa esim. töissä. Fredan Uffilla onkin todella hyvä valikoima villavaatteita! Zadaasta ostin myös siistin lippiksen kesän kävelymatkoja varten. Nykyinen lippikseni kun on melko karmeassa kunnossa. Edullisimman ostokseni tein Redin Kierrätyskeskuksesta, maksoin puuvillaisesta pikkuruudullisesta paitapuserosta vain 3 euroa.
Summa summarum: olen ostanut kuin viimeistä päivää, nyt kun ostorajoituksia second hand -tuotteille ei ole. Tarvitsen jonkinlaista rajoittamista, joten päätin, etten saa ostaa mitään vaatteita enkä asusteita edes käytettyinä parillisina kuukausina.
Financial Timeskin kirjoitti viiden vaatteen vuosi -haasteesta. Suositushan on berliiniläiseltä ajatushautomolta Hot or Cool Institutelta. FT:n jutussa tökki se, että vaikka toimittaja julistikin ostavansa vuodessa vain viisi vaatetta uutena, ja neljä käytettynä, hän kuitenkin suositteli jutun lopussa vaatteita ostettavaksi ostoslistallaan linkkien kera. Vaatteiden shoppailun – niin uuden tavaran kuin kierrätetyn – pitäisi olla erityistapaus, eikä mitään universaali oikeus!
Ja nyt minun täytyy vain noudattaa omaa neuvoani 😉
Aino Elina
Kuvat Unsplash ja oma arkisto.
En kyllä kutsuisi tuota vielä ”holismiksi”,
ihan maltilliselta kuulostaa 🙂 Itselleni olen myös asettanut samantyyppiset rajat kirppariostoksiini, mutta en ole halukas luopumaan siitä täysin, sillä niin paljon se kuitenkin ilahduttaa.
Ja kaikki mikä elämässä ilahduttaa, on arvokasta. Ugh. 🙂
Joo, vaatemäärä tuntui vain ylenpalttiselta siihen verrattuna etten vuoteen ostanut mitään vaatteita ja asusteita. Mutta kyllähän se on toisaalta sitä löytämisen iloa, kun second hand löydöistä kaivaa ne sopivat. Mietin tässä, että ehkä kuitenkin joudun ostamaan tässä kuussa vielä nastakengät, jos kierrätettynä löydän. Kävelyillä olisi kiva käydä, mutta tällä hetkellä omistamani remmeillä jalkineisiin kiinnitettävät irtonastapohjalliset ovat todella huonot, enkä niitä ole käyttänyt lähes ollenkaan.