No niin, taikasauvan heilautuksella jouluvalot muuttuivat kausivaloiksi – ja niitähän voi pitää pitkälle kevääseen, eikös?

Tänä vuonna panostimme, ja otimme joulukuusen kotiintuonnilla ja poishaulla. Kuusi vietiin pois omassa pussissaan, joka kätevästi ehkäisi neulasten leviämistä ympäri kämppää.

Muutoin tämä päivä on sujunut sohvannurkassa lukien. Luin juuri Lucia Berlinin viimeisen novellikokoelman loppuun. Kotiinpaluu (2020) on kokoelma novelleja ja kirjeitä, jotka kertovat Lucian elämästä eri kodeissaan ensin vanhempiensa, sukulaistensa ja myöhemmin eri kumppaniensa kanssa. Viimeinen novelleista jäi kesken Lucian kuollessa, mikä jäi todella vaivamaan mieltäni. Tuntuu kuin olisin jättänyt jäähyväiset vanhalle ystävälle.

Elinaikanaan Lucia julkaisi vain 76 novellia muitten töidensä ohessa. Maineeseen hän nousi vasta postuumisti parhaiden novelliensa kokoelmalla, joka julkaistiin Suomessa kahdessa osassa: Siivoojan käsikirja ja muita kertomuksia (2017) ja Siivoojan käsikirja 2: Tanssia ruusuilla ja muita kertomuksia (2018). Teokset ovat autofiktiota: teoksissa esiintyy kirjailijan oloinen päähenkilö, mutta tapahtumien todenmukaisuudesta ei ole takeita.

Novelli on sisällön tiivistämisen mestarilaji, ja mieluiten luenkin lyhyitä novelleja. Tyylilaji voi oikeastaan olla mitä tahansa.

Seuraavana lukupinossa odottaa Caitlin Moranin: Näin minusta tuli tyttö. Toivottavasti keskittymiskykyä riittää, ja jaksan tänä vuonna lukea enemmän kuin viime vuonna. Älykellonkin mukaan palaudun parhaiten lukemalla – välillä jopa paremmin kuin nukkumalla!

Aino Elina