Todellakin ne treenikerrat merkitsevät eniten, kun raahaudut vastentahtoisesti salille.

SV: painopuhe.

Kotona kirjassa -blogin Ranjan julkaisi kesällä kirjoituksen siitä, miten ylläpitää treenimotivaatiota. Vastaan nyt tässä blogikirjoituksessa hänen esittämäänsä kysymykseen, eli mikä minua motivoi liikkumaan.

Minulla on hyvin samanlainen tausta: lapsena harrastin ratsastusta, mutta teini-iässä harrastus jäi. Nuorempana olin todella hoikka, mutta kaikki muuttui 30 täytettyäni, ja en enää voinutkaan syödä ihan mitä tahansa.

Olen liikkunut säännöllisesti noin vuodesta 2012, aluksi minua ajoi liikkumaan ulkonäkö. Ramppasin vatsa-peppu-reisi-jumpissa, body pumpissa ja spinningissä sekä vaa’alla. Jossain vaiheessa ostin pdf-version Kayla Itsinesin bikini body guidesta, joka oli kiertoharjoittelua aikaa vastaan.

En kuitenkaan pystynyt ylläpitämään tätä elämäntyyliä pitkäaikaisesti, koska en syönyt tarpeeksi, ja tunsin itseni jatkuvasti väsyneeksi. Joten välillä harjoitteluun tuli taukoja, jolloin sitten söinkin enemmän.

Sitten löysin itseni takaisin salilta, mutta kyllästyneenä entiseen päätin kokeilla crossfitia. Mutta se ei oikein ollut minun juttuni, pidin enemmän amrap-harjoittelusta kuin punttien nostelusta.

Ensimmäisen koronavuoden aikana liikuin todella paljon kontrolloidakseni pandemian aiheuttamaa ahdistusta. Kävin pitkillä kävelylenkeillä ja löysin Chloe Tingin ilmaiset ohjelmat, suorittaen aika monta hänen haastettaan. Tässä vaiheessa aloin muistuttamaan kuivan kesän oravaa.

Luin, että vaihdevuosi-ikäisen naisen pitäisi tehdä punttitreeniä osteoporoosiriskin noustessa ja lihasten vähetessä, joten päätin panostaa punttitreeniin, ja otin harjoitteluun avuksi PT:n palvelut. Ensimmäisen vuoden punttitreenien jälkeen päätin aloittaa massakauden, jotta lihas oikeasti kasvaisi, ja onhan se kasvanut. Vaatekokoni kasvoi yläosista S-koosta aina L-kokoon asti, koska selkäni leveni ja hauis kasvoi. Siinä missä treeniin aiemmin ajoivat esteettiset syyt (lue: laihuus), nyt treenaan, että jaksan töissä ja vapaa-ajalla ja siksi, että alaselkäni ei enää ole aina kipeä. Tässä iässä (täytän tänä vuonna 49) treenaan vanhuuden kehoani varten. Että pystyn asumaan kotona niin kauan kuin mahdollista selviten siivouksesta ja kaupassa käynnistä itse ilman rollaattoria. Yksi proosallinen tavoite on päästä vielä vanhanakin ylös vessanpytyltä, koska läheisellä vanhuksella on siinä(kin) oikeita ongelmia.

Treenimotivaatiooni löysin uuden kulman luettuani Atomic Habits -kirjan. James Clearin mukaan tapa säilyy parhaiten, jos asennoidut itse olevasi sellainen ihminen, jonka elämässä tapa X on olennainen osa, osa sinua. Eli et ajattele treenaavasi vaan olevasi urheilija tms. Ja niin punttipirkko syntyi, ja on jo osa persoonaani.

Pitkällä tähtäimellä minua siis motivoi liikkumaan vaivaton vanhuus, lyhyellä tähtäimellä se, että nostamani puntit kasvavat.

Välillä pohdin, pitäisikö crossfitille antaa vielä mahdollisuus kerta viikkoon, mutta tällä hetkellä salini tarjoaa jo hiit-tunteja, joilla pystyn saamaan saman treenin jälkeisen euforian kuin amrap-tunneilla.

Aino Elina