Lily

Halipula

Halipula
halipula

Haluaisin tumman ja tunnelmallisen kodin

Syksyllä sitä käpertyy kotiin. Tätä kirjoittaessani iltahämärässä sade ropisee ikkunaan ja ulkona on pimeää kuin porvarin omatunto. Haluaisin niin sisustaa tunnelmallisesti. Vähän miksata dark academia, japandi ja mid century modern -tyylejä.

Sininen sohva ja galleriaseinä.
Kuva tehty Canvan AI:llä.

Olin todella tyytyväinen siihen, kun pari vuotta sitten maalasimme eteisestä vähän seinää tummansiniseksi ja maalautimme säläkaapin, johon laittaa sisään tullessa tavarat, vihertävänsiniseksi (sävy on Uulan Versailles). (Muuten olisimme maalanneet varmaan itse, mutta kaappi vaati muutakin fiksausta). Eteisestä puuttuu vielä joku viimeinen silaus. Kaappi on aika pieni (niin pieni etteivät kissatkaan hypi sen päälle) ja mielestäni siihen kuuluisi joku pronssinen / kuparinen koriste. Plussaa jos esine olisi jo valmiiksi elaksoitunut (vai olisiko patina parempi suomenkielinen termi).

Kuvassa minä ja tummansininen seinä.
Eteisessä poseeraamassa jonkin aikaa maalauksen jälkeen.
Ryijy ja sängynpääty.
En nyt saanut edustavaa kuvaa eteisen kaapista otettua, mutta sängynpäätymme on maalattu samalla Uulan Versailles -sävyllä. Tarkoituksena on kiinnittää sen ylle vielä viime vuoden Habitaresta ostamani ryijy. (Tämä proggis on jostain syystä venynyt hieman 😉) Ryijy on Terttu Tomeron Katiska.

Siis en ole paljoa pystynyt itse valitsemaan huonekalujani, vaan minulla on aikuistuessani lapsuudenkodistani pois muuttaessa saadut perintöhuonekalut (noin 1700-luvulta oleva kirjoituslipasto, ja 1800-luvulta olevat buffetti ja peilikaappi). Lisäksi nappasin roskalavatuomion isältäni vanhempieni erossa saaneet tanskalaista 60-luvun designiä olevat tuolit. Puuseppämme Pyry huomasi niiden olevan Johannes Andersenin suunnittelemat. Ostimme niihin sopivan pöydän, joka paljastui sekin Andersenin suunnittelemaksi. Muuttaessani puolisoni kanssa yhteen vain lätkäisimme omistamamme huonekalut yhteen, ja sillä ollaan menty. (Vaikka vihaankin puolisoni perua olevaa tv-tasoa ja sen sivuhyllyjä (Ahti Taskisen Vitriini) – tällaisilla pikku hamstereilla ei pitäisi olla avohyllyjä ollenkaan, vaan ovelliset kaapit.)

Kuvassa ruokaryhmä ja tuolit sekä kissani Dottie ja Torsti.
Kuvassa Andersenin ruokaryhmä. Suojaan pöydän pintaa usein pöytäliinalla. Huomaa puolisoni kierrätyspussi, jonka virkaa tällä kertaa toimittaa hampurilaispaikan paperikassi. Tällainen kaaos meillä aina on.
50 tai 60-luvun designiä oleva senkki, jonka päällä on viherkasveja.
Ostimme tämän 50 tai 60-luvun senkin Torista. Alla oleviin Ikean koreihin mahtuvat kierrätykseen menevät, ja valkoinen laatikko on kissojen ruuille.

Miksi en sitten ole heittänyt kaikkia huonekaluja mäkeen ja aloittanut tyhjältä pohjalta? Koska en halua hävittää sukuni historiaa, toisaalta planeettamme on kantokyvyn äärirajoilla, ja esimerkiksi suomalaiset tarvitsisivat kuluttamiseensa noin neljä maapalloa. Lisäksi mielestäni huonekalujen pitäisi kestää sukupolvelta toiselle, huonekalu ei ole trendiesine eikä sisustusta pitäisi muuttaa aina uusiksi muodin perässä. Sisustusesineet sitten erikseen.

Antiikkinen kirjoituslipasto.
Äitini löysi tämän kirjoituslipaston hylättynä ja entisöitti sen minulle 16-vuotissyntymäpäiväkseni. Lukko pitäisi kiinnittää uudestaan, mutta se keikuttaisi luultavasti läppäriä, joten olen antanut sen olla.

Olemme asuneet jo 10 vuotta rouheassa loftissa itäisessä kantakaupungissa Helsingissä. Tänne muuttamisen jälkeen olemme ostaneet 3 kaappia ja yhden senkin, koska niin ihanan avara kuin loft onkin, säilytystilaa ei juuri ollut. Nyt haluaisin maalata asuntomme pitkän seinän joko tummanvihreäksi (ehkä jo liian suosittua) tai jollain sinisen sävyllä ja järjestää taulut uudelleen. Nyt ne vain roikkuvat miten sattuu koko seinän levyisessä taulukiskossa. Haaveena on sellainen gallery wall (galleriaseinä?), jossa taulut olisivat tarpeeksi ilmavasti, mutta kuitenkin mielenkiintoisesti teemoittain ripustetut.

Tekoälyllä luotu kuva galleriaseinästä ja mid century modern huonekaluista.
Kuva on luotu Canvan AI:llä.

Tätä varten tarvitsisin kuitenkin lisää tauluja, joten pitänee suunnata osto ja myyntiliikkeeseen. Tällä hetkellä massia ei ole tarpeeksi ostaa nykytaidetta. Suomen taiteilijaseuran Kaapelitehtaalla järjestettävissä näyttelyissä aina jotain jää kaihertamaan mieleen, että tuo, tuo on täydellinen teos minun kotiini. Mutta valitettavasti budjetti ei anna periksi. Ehkä pitäisi käydä ahkerammin taideopiskelijoiden myyntinäyttelyissä, sieltä ostin joitakin vuosia sitten yhden tussityön harjoitelman sopuhintaan. Lisäksi pitänee tsekata taidelainaamo.

Aino Elina

Kuvat oma arkisto ja Canvan AI.

Avainsanat: ,
Koti Sisustus
halipula

Luonnollisen kaunis?

Ulkonäkö on sosiaalinen konstruktio, sanotaan. Nyky-yhteiskunta vaatii meiltä ulkonäkötyötä, jonka tulisi kuitenkin pysyä salassa: ”I woke up like this”. Tavoitteena on olla luonnonkaunis, mutta monikaan ei saavuta sitä tasoa, mihin haluaa tähdätä ilman työtä, rahaa, mahdollisesti kipua ja raadantaa.

Hesari kirjoitti perjantaina 29-vuotiaasta naisesta, joka käyttää 5000 € vuodessa ulkonäköönsä. Rutiiniin kuuluvat niin geelikynnet, kulmakarvojen fiksaus, Botox-pistokset, ripsihuollot, sokeroinnit ja suihkurusketus.

”Naisena koen, että uskottavuuttani määritellään osin ulkoisten tekijöiden perusteella, ja sosiaaliset tilanteet ovat helpompia, tuloksellisempia ja mukavampia, kun huolehdin ulkonäöstäni”, nainen toteaa jutussa.

Nuoren naisen kuva.
Kauneusihanteet ovat jatkuvassa muutoksessa. Kuva Unsplash.

Nainen suostui haastatteluun kuulemma, koska ulkonäköön panostaminen on aiheena kummallinen tabu: lähes kaikki tekevät sitä, mutta siitä ei haluta puhua. En voisi olla hänen kanssaan enempää samaa mieltä. Ulkonäön ylläpidon tarkoitus on näyttää hyvältä, mutta tarpeeksi luonnolliselta.

Mikä sitten on tarpeeksi luonnollista? On kenties myöhemmän debatin aihe, kuuluvatko oikeastaan suihkurusketus ja tekoripset luonnolliseen lookiin. Ainakin rusketuksesta kun on kyse, jos jollakin on syvä rusketus, on siihen kaksi vaihtoehtoa: joko omistat jahdin tai asut veneen alla. Joten oikeastaan turvallisempaa olisi pitää itsensä kalpeana, niin ainakaan kukaan ei epäilisi elämänhallintaongelmia 😉Oikeasti rikkailla kun on tapana pukeutua välillä vähän miten sattuu – muistuu mieleen sattumus, missä tuttavalle ei meinattu myydä supermarketin kalatiskillä lohta: tämä kun vaikutti habitukseltaan liian köyhältä. Ulkonäkönormit ovat kuitenkin yleensä tiukemmat naisille kuin miehille.

Xoxo:n sushit.
Lohi, tuo nykyajan luksustuote.

Mielestäni 5000 € vuodessa ulkonäköön ei edes ole paljoa, jos siihen laskee ihan kaiken, minun tapauksessani kaikki kasvojenhoitotuotteet, pesuaineet, shampoot, kampaamokäynnit, kosmetologikäynnit, PT-sessiot (sillä kyllä urheiluni on kunnon säilyttämisen vanhetessa lisäksi ainakin osaksi myös ulkonäköurheilua, treenaan näyttääkseni sporttiselta).

Samalla kuitenkin säästän hamassa tulevaisuudessa siintävään kylppäriremonttiin, joka toteutetaan sitten kun massia on tarpeeksi ja hinnat ovat kohdallaan. Ja sen jälkeen alan säästämään rahastoihin. Tämän takia minun mielestäni olikin irvokasta, että uusin Me Naiset otsikoi juttunsa meikkipussin luottotuotteista: ”11 ideaa sijoitussalkkuun” – kirjoittaisivat nyt oikeasti sijoittamisesta.

Kuva lehden sivusta.
Kuva Me Naiset -lehden artikkelista.

Naiset nyt yleensäkin tuppaavat olemaan miehiä köyhempiä niin huonomman palkkauksen, ulkonäkötyön kuin kotiin panostamisen vuoksi. Ja jos ulkonäkönsä ja kotinsa eteen ei tee mitään, on ”päästänyt itsensä rupsahtamaan(!)” ja kodinhoidossa ”uusavuton”. Puhumattakaan kaikesta siitä palkattomasta työstä, jota naiset tekevät kotona pitäen talouden pyörät rullaamassa. Yleisesti onkin voimassa tuplastandardi, jossa naisia arvioidaan eri lailla kuin miehiä samasta käyttäytymisestä.

Damned if you don’t and damned if you do.

Aino Elina

Avainsanat: , ,
Kauneus Ajattelin tänään Tasa-arvo