Kirjoitin tiistaina Instagramiini kysymyksen: elämä, käsipohjaa tervassa?

Olin kärsinyt jo jonkun aikaa jaksamisongelmista. Yritin samalla pitää huolta, ettei se näy ulospäin. Työtehtäväni suoritin ajallaan ja harrastuksissa kävin ahkerasti. Priorisoin unta, terveellistä ruokavaliota ja liikuntaa. Ja silti minusta tuntui, etten pystyisi muuhun kuin sängyn pohjalla peittoburritona makaamiseen kissa kainalossa.

Olen ollut proteiinin syömisessä vähän turhankin varovainen, koska tiedän liian syödyn proteiinin päätyvän rehevöittämään vesistöjämme. Samalla kuitenkin treenaan ahkerasti, ja olen lisännyt treeniviikkoon nyt kaksi sykettä nostattavaa intervallituntia. Huvikseni googlasin proteiinin puutteen oireet, ja tämän MTV uutisten artikkelin mukaan kärsin niistä useammista. Vatsani turpoaa herkästi, olo on ollut matala ja väsynyt, kynnet katkeilevat ja olen jatkuvasti (makean)nälkäinen, vaikka en ole miinuskaloreilla.

En kuitenkaan googlediagnosoinut itseäni, vaan päätin seuraavaksi laskea ruuan makrot, eli kuinka paljon saan oikeasti ruuastani hiilihydraatteja, proteiinia ja rasvaa viikossa. Kokemusta en suosittele kenellekään, ruuan kirjaaminen ylös eri sovelluksiin lisää mahdollisuutta sairaalloiseen syömisen tarkkailuun, mihin olen taipuvainen. Itse käytin laskemiseen FatSecretin kalorilaskuria, mutta verkosta löytyy varmasti muitakin ilmaisia keinoja laskea makrot. Tulosteni mukaan saan ruuasta aivan liian vähän proteiinia, viikkotasolla puhuttiin useamman sadan gramman vajauksesta. Tämä saattaa johtua siitä, että syön nykyisin viikolla hyvin kasvispainotteisesti, enkä ole syönyt mitään ravintolisiä.

Hipsin siis tiistaina treenin jälkeen ostoksille, ja mukaan tarttui niin proteiinipatukoita kuin heraproteiinijauhe. No ainakin proteiinipatukat ovat parin patukan kokemuksella aivan kauheita. Työkaverini kuvaili niitä pahaksi, jäystettäväksi massaksi, missä hän on täysin oikeassa. Heraproteiinin olin kuullut olevan aivan kamalan makuista, niin valitsin näistä kuulemma vähiten kauheamman eli Puhdistamon heraproteiinin suklaan makuisena. Veteen sekoitettava jauhe on ihan ok, ja menee alas treenin jälkeisen päivällisen syömisen jälkeen. Lisien ansiosta proteiinin saanti nousi tarvittavalle tasolle.

Lisäksi en ole nyt sen jälkeen, kun otin proteiinilisät tiistaina käyttöön, syönyt ollenkaan karkkia! Minä, joka yleensä mussutan karkkia harva se päivä! Se makeanhimo on nyt aisoissa (vaikka siihen ei auta, että puolisoni tuo lähes joka kauppareissulta minulle tuomisena lempikarkkipussini.)

Tästä on nyt vähän aikaista sanoa mitään, kun olen syönyt proteiinilisiä nyt vasta viisi päivää, ja kohonnut mieliala saattaa johtua parin päivän lomasta, minkä otin loppuviikosta. Mutta ainakin nyt olen jaksanut yleisesti paremmin ja mieliala on ollut parempaan päin. Seuraan tilannetta ja päivitän tänne kuulumisia.

Aino Elina

Linkkikuva Unsplash.