Saako nainen rupsahtaa rauhassa?

Viikko sitten jaettiin Grammyt jenkeissä. Pääpuheenaiheeksi tapahtumasta nousi palkintojen, esitysten ja puheiden sijaan popin kuningatar Madonnan muuttunut ulkonäkö.

Ah, Madonna. We go way back. Jo esiteininä seinälläni riippui Madonnan juliste, koska pidin hänen musiikistaan ja asenteestaan. Desperately Seeking Susan -leffa tuli katsottua monta kertaa VHS-nauhalta ystävien kanssa ja ihailtua sekä Madonnan tyyliä (se takki olisi ihana vieläkin) että no fucks given asennetta. In bed with Madonna dokkarikin tuli katsottua useampaan kertaan.

Nainen ei tietenkään saa nyky-yhteiskunnassa vanhentua. Ei varsinkaan, jos sattuu olemaan musiikki-ikoni. Kun nainen ikääntyy, tulee hänen tehdä se ”mahdollisimman luonnollisesti”, eli toimenpiteitä saa toki tehdä, mutta ne eivät saa missään nimessä näkyä ulospäin, kirjoittaa Jessica DeFino kauneuden uutiskirjeessään The Unpublishable.

Tämä on osa ulkonäkötyötä, jota naisilta odotetaan. Plussaa, jos ulkonäkötyö häivytetään eli esimerkiksi meikataan ja otetaan fillereitä ja botoxia niin, ettei se näy.

Madonnalta on viimeisimmän esiintymisen perusteella tehty DeFinon mukaan (toimenpide jota esteettiset kirurgit eivät oikein suosittele, mutta joka on nyt todella suosittu) eli alaleuasta sivuilta rasvanpoisto (buccal fat removal), poskipäitä ja huulia on korostettu ja kulmakarvat on vaalennettu. Tietysti Madonnalla on satojen miljoonien omaisuutensa ansiosta rahaa näihin toimenpiteisiin ja halua tehdä ne. Ne eivät vain vastaa ”luonnollista kauneuskäsitystä”, eli tällä hetkellä voimassa olevaa kauneuden ideaalia.

Kuvassa annetaan pistoshoitoa huuliin.

Me kaikki vanhenemme. Se, että Madonna ei suostu vanhenemaan ilman että tekee sille näkyvästi jotain, sotii joidenkin käsityksiä vastaan. Aikaisempina vuosikymmeninä olivat esillä sekä Madonnan isot käsivarren lihakset (liian isot naisellisiksi(?)), että hänen käsiensä vanheneminen eri tahtiin kasvojen kanssa (ikä näkyi kuulemma kämmenselissä). Pitäisikö hänen vain linnoittautua kotiinsa, koska hän on ”hyi, vanha”, kuten takavuosien elokuvatähti Greta Garbo teki?

Kuva kauniista, laittautuneesta naisesta, joka vastaa nykyistä kauneusihannetta.

Kauniisti ikääntyminen ei ole vaivatonta, vaan vaatii aikaa, rahaa ja panostusta. Osalla on tähän enemmän pelimerkkejä käytettävänä kuin toisilla. Madonna syytti reaktioita ulkonäköönsä ikäsyrjinnäksi ja naisvihaksi. Totta varmaan tämäkin. Enemmänkin tulisi miettiä sitä, miksi nyky-yhteiskunta vaatii meiltä niin paljon ulkonäkötyötä – minkä ikäisenä tahansa – jonka tulisi kuitenkin pysyä salassa. Meitä ei todellakaan kannusteta rupsahtamaan rauhassa, vaan tämä salainen ulkonäkötyö jatkuu hautaan saakka.

Ja miksi sen teemme? Kyse ei ole vain siitä, että kelpaisimme jollekin toiselle ihmiselle, vaan kyse on isommasta asiasta: lopulta siitä, että tämä yhteiskunta hyväksyy meidät. Ei sellaisena kuin olemme, vaan työn ja tuskan jälkeen.

”te naitte pienen blondin

jolla ei ole liian lyhyt eikä liian pitkä tukka

joka ei ole liian laiha eikä liian lihava

joka on säädyllisellä tavalla seksikäs

ei varsinkaan älykäs vitsikäs rivo hauska

eikä varsinkaan miehekäs”

(Ote Marjo Isopahkalan runosta Teille kaikille paskapäille)

Aino Elina

Kuvat Unsplash.

Puheenaiheet Ajattelin tänään Syvällistä Tasa-arvo

Kerran shoppailuholisti, aina shoppailuholisti?

Osallistun #viidenvaatteenvuosi haasteeseen. Ongelmana on vain se, että second hand -ostoksia ei ole rajoitettu siinä mitenkään. Joten tammikuussa vaatelakkovuoden päättyessä palasin pahoihin tapoihini – tällä kertaa ostaen käytettyjä vaatteita.

Nainen kantaa vaatekasseja.
Shop till you drop? Kuva Unsplash.

Vaatelakkovuoden päättyessä kävin Funky Ladyssa ostamassa kahdet uudet t-paitarintaliivit, yhdet beessit ja yhdet mustat uutena. Näille oli oikeasti käyttöä, ja suunnittelin ostosta pitkään, koska olen käyttänyt suurimman osan rintaliiveistäni jo ihan loppuun. Näin ollen saan ostaa vielä kolme vaatekappaletta tänä vuonna uutena. Haluaisin ostaa uudet kengät kuntosalitreenejä varten, mutta vanhat, yli kymmenen vuotta vanhat popot voisivat vielä kestää ainakin tämän vuoden, joten ehkä niille ei ole vielä akuuttia tarvetta.

Ennen tilasin leijonanosan vaatteistani Zalandon sovelluksesta, joten onko kumma, että nyt valitsin taas sovelluksen: tällä kertaa käytettyjen vaatteiden kauppapaikan Zadaan. Minulla on ollut Zadaassa oma tili nyt useamman vuoden. Kävin myös kaverini kanssa kiertämässä Helsingin keskustan second hand myymälöitä.

Roban Fidan sisäänkäynti.
Kävimme mm. Roban Fidassa ja Fredan Uffissa.

Tarvitsin töitä varten siistejä paitapuseroita, joista toisen tilasin Zadaasta ja toisen ostin Roban Fidasta. Miinusta Zadaassa siitä, ettei materiaalista synny mitään käsitystä – Zadaasta tilaamani vihreä paitapusero on sievä malliltaan, mutta auttamattoman huonoa ja karheaa materiaalia. Fidasta ostettu 80-luvun pusero puolestaan kestää varmaan seuraavat 50 vuotta, koska sekin on valitettavasti tekokuitua.

Vihreä paitapusero pitkin mansetein.
Pusero on kivan mallinen, mutta materiaali ei tunnu kivalta päällä.

Somesta huomasin sen, että parempia materiaaleja, kuten silkkiä löytyy etenkin Töölöntorin kupeessa olevista kierrätysmyymälöistä. Joten sinne seuraavaksi!

Vihertävä pusero kultaiselta 80-luvulta.
Mitkä vibat: 80-luvun uuden aallon pop-bändi vai Mrs Doubtfire – isä sisäkkönä?

Zadaasta ostin myös urheilutrikoosetin, johon olin ostoksistani tyytyväisin, se on ihan uutta vastaavassa kunnossa.

Fredan Uffista ostin ison, lämpimän villapaidan, jota aion käyttää mustien legginsien kanssa esim. töissä. Fredan Uffilla onkin todella hyvä valikoima villavaatteita! Zadaasta ostin myös siistin lippiksen kesän kävelymatkoja varten. Nykyinen lippikseni kun on melko karmeassa kunnossa. Edullisimman ostokseni tein Redin Kierrätyskeskuksesta, maksoin puuvillaisesta pikkuruudullisesta paitapuserosta vain 3 euroa.

Summa summarum: olen ostanut kuin viimeistä päivää, nyt kun ostorajoituksia second hand -tuotteille ei ole. Tarvitsen jonkinlaista rajoittamista, joten päätin, etten saa ostaa mitään vaatteita enkä asusteita edes käytettyinä parillisina kuukausina.

Vihreä treenisetti: legginsit ja pitkähihainen napapaita.
Ostos, johon olen tyytyväisin, ja jolle tulee todella käyttöä: Gymsharkin treenitrikoot. Nähtävästi vihreä väri on nyt voimakkaasti esillä, vaikka se ei ollut suunnitelmissa!

Financial Timeskin kirjoitti viiden vaatteen vuosi -haasteesta. Suositushan on berliiniläiseltä ajatushautomolta Hot or Cool Institutelta. FT:n jutussa tökki se, että vaikka toimittaja julistikin ostavansa vuodessa vain viisi vaatetta uutena, ja neljä käytettynä, hän kuitenkin suositteli jutun lopussa vaatteita ostettavaksi ostoslistallaan linkkien kera. Vaatteiden shoppailun – niin uuden tavaran kuin kierrätetyn – pitäisi olla erityistapaus, eikä mitään universaali oikeus!

Ja nyt minun täytyy vain noudattaa omaa neuvoani 😉

Aino Elina

Kuvat Unsplash ja oma arkisto.

Muoti Kirppislöydöt Ostokset Trendit