My week: Pakko jaksaa painaa
Sunnuntai
Koko viikonloppu on kulunut akkuja ladaten. Aloitan uuden dekkarin lukemisen törmättyäni somessa sen jatko-osan suositukseen. Aloitan siis ykkösosasta, joka on Camilla Läckbergin ja Henrik Fexeuksen Mentalisti.
Kuuntelen kirjaa, joten samalla voi esimerkiksi siivota kotia ja laittaa kesävaatteita säilytykseen. Haen säilytyksestä flanellipyjamat – nyt on totisesti niiden aika.
Vaatehuone on kaaos, mutta nyt ainakin henkarirekki on nyt ajan tasalla.
Mietin siivotessani sitä, miten tuttavani tytär ei suostunut ottamaan kotoaan mitään huonekaluja muuttaessaan omilleen. Minä paitsi otin huonekaluja, ne ovat lähes kaikki vielä käytössä. Kyse on vanhoista puuhuonekaluista, joista vanhimmat ovat kotoisin 1800-luvulta. Joskus mietin uusien ostoa, mutta ei – en saisi mistään näin hyvin kulutusta kestäviä. Ja ei, minusta ei tunnu, että asun museossa. Yhtenäistä sisustustyyliä minulla ei kenties ole, mutta jos kotini olisi kuin Avotakan kuvissa, en viihtyisi siinä. Nämä vanhat huonekalut tekevät kodin minne tahansa muutankin.
Uni su-ma: 6,5 h
Maanantai
Viikon aloittaa palaverisuma, ja laskeskelen istuneeni työpäivän aikana yhteensä 5 tuntia etäpalavereissa. Vähempikin syö akkua.
Lyhyt yöuni näkyy siinä, että koko ajan tekisi mieli jotain makeaa, joten napostelen pitkin päivää ja pihistän puolisonkin herkkupiilosta.
Töiden jälkeen suuntaan parasympaattista hermostoa aktivoivaan, rauhoittavaan yinjoogaan.
Joogan jälkeen en enää jaksa tehdä mitään järkevää, selaan somea vähän aikaa, ostan itselleni ja ystävälleni Habitaren liput nettikaupasta ja menen nukkumaan.
Uni ma-ti: 8 h
Tiistai
Työpäivän jälkeen on tarkoitus käydä kampaamossa. Sovitan lempifarkkujani ja ne kyllä menevät päälle, mutta ovat tiukentuneet sitten viime näkemän! Argh! Tämä jos mikä ajaa minut – jälleen kerran – laskemaan kaloreita koko loppuviikon. Ja niin kuin luulin jo päässeeni siitä tavasta eroon!
Syytän Herkkuisaa eli kotimaista, vegaanista versiota Nutellasta. Oon muodostanut siihen epäterveen riippuvuussuhteen, mikä näkyy nyt muodoissani.
Kampaamossa hiusten latvoja lyhennetään ja hiukset sävytetään.
Piipahdan kampaajan jälkeen hakemassa syötävää ja apteekissa. Syötyäni teen vielä yhden työjutun.
Illalla katsomme HBO Maxin House of Dragonia ja puuskahdan puolisolleni: ”Miten tämä VOI olla näin tylsä! Milloin tämä muuttuu kiinnostavaksi?”
Samaan aikaan somessa: maa- ja metsätalousministeri Antti Kurvinen julkaisi Instagram-stoorin Saga Fursin turkishuutokaupasta ja ihmiset älähtivät.
Turkishuutokauppayhtiö Saga Fursin osakkeenomistaja, maa- ja metsätalousministeri Antti Kurvinen fiilistelemässä veronmaksajien rahoilla tuotettua turhaketta tänään alkaneessa huutokaupassa. pic.twitter.com/ixfa6KuhLV
— Tiina Vuolle (@tiinaadasofia) September 6, 2022
Ministerin ei tule osallistua päätöksentekoon, jossa jaetaan suoraa rahallista tukea ministerin omistamalle yritykselle. Tämä ei näytä hyvältä.
— Otto Meri (@OttoMeri) September 7, 2022
”Minä riipun sinun olkapäilläsi tapettuna. Minä pelkään kun lähestyt pihdit kädessä.
Minä istun ja odotan sinun häkissäsi… Minulla on ahdasta. Minä kärsin.” – Eeva Kilpi, Animalia (1987) https://t.co/ly78ohHf4U— Jenni Haukio (@JenniHaukio) September 7, 2022
Uni ti-ke: 9 h
Keskiviikko
Tämä viikko on töissä ollut yhtä matalalentoa. Kaiken lisäksi nokka vuotaa aamulla, joten jään etätöihin. Päivän aikana oireet vähän pahenevat, joten perun tämän ja huomisen päivän iltamenoni.
Bootcamp oli siirretty tällä viikolla keskiviikolle, ja tuntuu tosi kurjalta, etten pääse treenaamaan. Tästä nuhasta tämä jatkuva väsymys luultavasti johtuu. Toivon, että tokenen lauantaille, koska silloin olimme aikoneet mennä kaverini kanssa Habitareen.
Samaan aikaan somessa: Animalian Suomessa vetämä EU-kansalaisaloite turkistarhauksen kieltämiseksi on saanut lyhyessä ajassa 10 000 ääntä Suomesta lisää Kurvisen ansiosta. Linkki Fur free Europe -kansalaisaloitteeseen löytyy tästä.
Erinomaisia uutisia: Eurooppalaiseen Fur Free Europe -kansalaisaloitteeseen on tullut maa- ja metsätalousministeri Antti Kurvisen turkishuutokauppavierailun jälkeen niin paljon uusia nimiä, että 50 000 allekirjoituksen raja meni rikki! pic.twitter.com/wXMgy6EJ8b
— Animalia (@animaliary) September 7, 2022
En ymmärrä väitettä turkiksen ekologisuudesta. Käsittelyaineidensa vuoksi (jotka estävät turkiksen lahoamista käytettäessä) turkis ei ole ekologinen valinta, vaan se hävitetään sekajätteessä. Puhumattakaan tietysti eläimille aiheutettavasti kärsimyksestä.
Taannoin äitini jäämistöstä kukaan lapsista ei halunnut hänen minkkiturkkiaan. Lopulta lahjoitimme sen sisareni ystävän äidille.
Nykyään oikein kukaan ei enää käytä turkkia. Sen sijaan turkiksia näkyy somisteena toppatakkien hupuissa ja pipojen tupsuissa. Molemmissa toppatakeissani on tämmöinen tekoturkis”somiste”. Tosin pari vuotta sitten uutisoitiin, että vaatevalmistajien alihankkijoiden oli halvempi ostaa aitoa turkista kuin tekoturkista, joten tietääkö siitä lopulta, mitä ne oikein ovat. Ajattelin kuitenkin käyttää takkini loppuun, toinen on 7 vuotta vanha ja toisen ostoaikaa en enää edes muista. Vastuullisin vaate kun löytyy omasta kaapista.
Uni ke-to: 10 h
Torstai
Perun vielä perjantainkin treenin. Työpäivän kruunaa iltapäivän kolmen tunnin kokous, jonka jälkeen olen aivan lopussa.
Stressin pahentama IBS vaivaa ja olen riippuvainen Laxogasin, Imodiumin ja ViSiblinin kolmiyhteydestä. Onneksi on etätyötä.
Torstaina vietetään kansainvälistä lukutaitopäivää, mutta lukutunti menee minulta ohi. Otan sen sitten kiinni illalla lukien aloittamaani dekkaria.
Samaan aikaan muualla: Kuningatar Elisabet kuolee, ja nähtävästi häntä ei saa nyt enää kritisoida kuoleman tehdessä hänestä pyhimyksen.
Britit: heittävät läppää kuningattaren kuolemasta, analysoivat tapahtuman poliittista merkitystä
Suomalaiset kun kommentoi henkilöön menemättä monarkiaa monarkian vahvimman symbolin kuoltua: eikö mikään ole enää pyhää 😭
— Pinja Vuorinen (@pinjavuorinen) September 8, 2022
Uni to-pe: 6.30 h
Perjantai
Koko työviikko on ollut yhtä ad hoc häsläämistä ja työmuistini on todella kuormittunut. Saunavuorolla muistan yhden tekemättömän työasian, jonka teen saunan jälkeen illalla. Josko nyt olisi viikko pulkassa.
Aloitamme puolison kanssa katsomaan Netflixistä Sandmania, ja sehän toimii.
Olen lukenut lähes kaikki vuoteen 1993 mennessä ilmestyneet Sandmanit juuri tuona vuonna vierailtuani vaihto-oppilasperheeni sukulaisen luona, joka harrasti sarjakuvia. Tuo viikko menikin sitten etupäässä lukiessa sarjakuvia. (No okei, kävimme kyllä läpi myös Floridan nähtävyydet).
Uni pe-la: 8 h
Lauantai
Lauantaina vietetään kansainvälistä itsemurhien ehkäisypäivää. Halaus jokaiselle, jolla on vaikeaa tai jonka läheinen kipuilee, tai ei enää ole täällä, koska ei enää jaksanut. Apua on saatavilla, älä jää yksin.
Teen aamulla koronatestin, joka on negatiivinen. Näemme ystäväni kanssa Habitaressa heti kun se aukeaa. Jotenkin koko messut ovat ihan meh. Yritän etsiä materiaaleja tulevaisuudessa siintävään kylppäriremonttiimme (säästöprojektini) ja uutta valaisinta ruokapöydän ylle, mutta sopivia ei oikein tunnu löytyvän. Iso hallitila on liian steriili, että sinne saisi oikeasti laitettua tuotteita houkuttelevasti esille. Sen sijaan sohvia näkyy silmänkantamattomiin ja sänkyjä. Saan enemmän kiksejä elämääni kiertämällä Ikean.
Jotain hyvin suunniteltuja messuosastoja hallista kuitenkin löytyy. Lisäksi antikvariaattipuoli on huomattavasti kiinnostavampi kuin muu näyttely. Löydän sieltä ryijyn, johon ihastun. Otan myyjään yhteyttä, ja sovin noudon sunnuntaille.
Tässä vielä muutama tunnelmakuva messuilta:
Kiitos kun jaksoit lukea tänne asti. Tämä viikko oli kyllä yhtä tarpomista – toivottavasti ensi viikko on helpompi!
Aino Elina
