Ei mikään ikäkriisi, vaan tyylikriisi

Oma pukeutumistyyli on jotenkin aivan hukassa. Osasyynä on pitkään kestänyt kotona työskentely, jolloin päälle päätyvät ne vaatekaapin kauheimmat rytkyt (kunhan yläosa on asiallinen).

Minä lempiverkkareissani.
Minä ensimmäisenä koronavuonna lempiverkkareissani. Valitettavasti pesin jo nämä samettiset lökärit pilalle, koska samettia ei saisi pestä. Asu Nanso.

Päätin siis aloittaa vaatekaapin siivouksella ja vaatteiden läpikäynnillä. Minulla on paljon kivoja vaatteita, jotka eivät vain koskaan päädy päälle, ja sitten sellaisia, joita en käytä koskaan. Liian pienet ja liian isot vaatteet siirsin varastoon odottamaan. Kaksi muovipussillista lahjoitin Fidalle, muutaman laitoin myyntiin Zadaassa ja yksi muovipussillinen vaatteita päätyi rikkinäisinä poltettavaan jätteeseen.

Vaatekaapin sisältö: sinistä, pilkkuja ja raitaa.
Vaatekaappini sisältö: sinistä, pilkkuja ja raitaa.

Koska en osta nyt vaatelakkovuonna uusia vaatteita, on tultava toimeen sillä, mitä löytyy omista kaapeista. Haaveilen käyväni vaatelakon loputtua värianalyysissä, vaikka suunnilleen jo tässä vaiheessa tiedän, mitkä sävyt minulle sopivat. Tosin siskoni tiesi kertoa, että ihon sävyn mukaan tehty analyysi ei pidä loppuikää kutinsa, koska iho tummuu vanhentuessa. Minua kiinnostaisi tietää teidän lukijoiden kokemuksia värianalyysistä, joten anna palaa kommenteissa!

Minä turbaani päässä.
Tämä ihana turbaani on jäänyt kaappiin, koska en osaa käyttää sitä. Turbaani Rubylea.

Vaatevalinnoissa puhutaan paljon ostamisesta niin sanottua ihanneminää varten. Oma ihanneminäni on nähtävästi kova tyyppi juoksemaan kokouksissa housupuku päällä. Näin siis vaikka todellisuudessa pukeudun töissä huomattavasti rennommin. Omistankin järkyttävät määrät farkkuja (osa mahtuu, osa ei), ja toisen mokoman mekkoja. Haluaisin olla tyylikäs, mutta koska olen mukavuudenhaluinen, puen päälle sen asukokonaisuuden, missä on helpointa olla. Housupuku päällä minulle tulee vain olo, että larppaan aikuisuutta. (But don’t we all?)

Minä mekossa.
Töissä housupuvun sijaan päälle päätyy mukava, joustava mekko tai farkut ja joku yläosa. Mekko muistaakseni henkkamaukalta.

Lisäksi jossain vaiheessa käynnissä olleen hippikauden (ja tämäkin menee nuoruuden opiskeluvuosiin) seurauksena kaapistani löytyy jonkin verran hippihenkisiä puseroita ja mekkoja. Näin siitä huolimatta, etten tunne oloani mukavaksi pitsit ja röyhelöt päällä.

Minä skoolaamassa ravintolassa sininen hippimekko päällä.
Tämä sinikuvioinen hippimekko päätyi kaapissani jo vuosia olleena päälle ensi kerran pari viikkoa sitten. Tämä on ostettu intianbasaarimaisesta liikkeestä Turusta.

Ja asusteet, niitä en handlaa ollenkaan. ”Poistuessasi kotoa, ota ensin vielä yksi asuste pois” -neuvo ei päde minuun ollenkaan, koska minulla ei ole sitä yhtäkään asustetta (ellei sitten Suuntoa lasketa – ja tosiaankin, eihän se mikään silmänilo ranteessa ole).

Minä viininpunaisessa mekossa.
Kuten kuvasta näkyy, en taida asustamista. Mekko on Voglian.

90-luvun kertaustyylistä ollaan vähitellen siirtymässä kohti nollaria. Korkeavyötäröisiin housuihin tässä välissä tottuneena en enää laita lantiomallisia farkkuja päälleni – napapaidasta nyt puhumattakaan. Ja onneksi keski-ikäisen pukeutumisrepertuaariin ne eivät kuulukaan.

Olen konmarini lukenut ja kapselipuvustoon perehtynyt, mutta ongelma on pikemminkin siinä, etten tiedä mitä kaapista valita pitoon ja mitä poistoon. Joten laitan pelkästään vääränkokoiset säilytykseen (koska en ole niin yltiöoptimistinen, että olettaisin aina painavani saman verran), ja jatkan painimista sen asian kanssa, mitä valitsen aamulla töihin päälle.

Minä kauluspaidassa ja kynähameessa.
Tiistaina kävin konttorilla, jolloin päälle päätyi tämä asukokonaisuus. Paita on By Piasin ja hame Elloksen.

Miten voi aikuinen nainen olla näin hukassa tyylinsä kanssa? Nuorena sentään olin tyylikäs – mitä tapahtui?

Minä poseeraamassa meren äärellä mokkatakki päällä.
Jotenkin en osaa enää yhdistellä vaatteita ollenkaan. Mustat legginsit eivät tottavie sovi tämän asun kanssa ja muutenkin tämä on ihan fashion disaster ja trainwreck. Takki Topshop, ostettu ehkä kolme vuotta sitten.

Onko vaatekriiseily sinulle tuttu juttu, vai onko tyylisi jo löytynyt?

Tällä hetkellä luvun alla on Anniina Nurmen Rakastan ja vihaan vaatteita. Kirjassa on paljon samaa kuin muista aiheesta viime aikoina lukemissani teoksissa. Kansainvälinen massavaatetuotanto on sekä ekologisesti kestämätöntä että polkee työntekijöiden oikeuksia. Tästä valaistuneena ajattelin vaatelakkoni loppuessa ostaa kierrätysvaatteita tai mahdollisimman eettisesti tuotettuja vaatteita. Yhden farkkuparin tuottamiseen kun kuluu se 10 000 litraa vettä, mikä vastaa yhden ihmisen noin 17 vuoden juomavesiä, eli enköhän minä ole jo uudet farkkuni ostanut. Seuraavaksi lukuvuoroon tästä aiheesta pääsee Rinna Saramäen Hyvänmielen vaatekaappi, jonka joitakin vuosia sitten jo luin. Lukusuosituksia otetaan mielellään vastaan!

Aino Elina

PS: Asutko Helsingissä itäisessä kantakaupungissa, kiinnostaisiko ohjattu salitreeni? Get Fit Bootcamp Elixia Redissä kaipaa lisää osallistujia. Tämä ei ole maksettu mainos, vaan minulla on oma lehmä ojassa – olisin itse osallistumassa, mutta ryhmä toteutuu ainoastaan, jos minimissään kolme osallistuu.

Muoti Ajattelin tänään Päivän tyyli Trendit

Mikä mahtaa olla sisustuksessa in?

Kävin eilen Naantalin asuntomessuilla. Käyn läpi, mitkä sisustustrendit näyttävät nyt olevan asuntomessujen mielestä pinnalla. Asuntomessut ovat auki vielä viikon.

Eilen heräsin kukonlaulun aikaan, ja matkasin bussilla rautatieasemalle, missä hyppäsin ystäväni kanssa Turkuun menevään junaan. Turusta matka jatkoi Föli-bussilla Naantaliin (vuorot 6 ja 7), eli kaikkiaan matkaan meni julkisilla noin kolme tuntia yhteen suuntaan, miinus liikennevälineiden odottamiseen käytetty aika. Turun busseissa voi maksaa lähimaksulla, eikä Föli sovellusta tarvitse sitä varten ladata puhelimeen. Hyppäsimme kyytiin linja-autoasemalta, mutta bussiin kannattaa hypätä jo keskustan pysäkeiltä, koska linja-autoasemalta kyytiin hypätessämme bussi oli aivan täynnä, ja jouduimme seisomaan alkumatkasta.

Olin varautunut reissuun mukavilla kengillä ja vesipullolla. Yhteensä askeleita päivän aikana kertyi yli kymmenentuhatta. Asuntomessut ei ole esteetön, ja esimerkiksi nousuja ja portaita on paljon, mikä kannattaa huomioida, jos seurueessa on vanhempia ihmisiä tai lapsia. Kohteisiin ei saa mennä sisään lastenvaunujen kanssa. Jonottamiseen kannattaa varautua.

Naantalin asuntomessuilla näkymää naapureihin yhden kohteen terassilta.
Näkymää Villa Aallon etuterassilta naapureille päin. Tuolit ja lyhdyt ovat Cello Bali  ja Cello Boho -merkkiset, joita myy K-Rauta.

Asuntomessualue sijaitsi kauniissa harjumaisemassa Luonnonmaan saarella. Vaikka talot olikin rakennettu suhteellisen lähelle, avautui kohteista takaa avara maisema ilman näköyhteyttä naapureihin. Suurimmalla osalla pihoista oli metsäinen kunttapohja, eikä nurmikkoalueita juurikaan näkynyt. Messualueelle oli yhteen kohtaan kylvetty kukkapelto, mikä houkutteli hyönteisiä.

Maisema talon takapihalta näyttää kangasmetsää.
Takapihalla ei naapureiden läheisyys ahdista – näitä kun ei näy! Näkymä Honka Haikusta.
Kukkapelto.
Pelasta pörriäinen! Tämä kukkameri houkutteli monenlaisia pörriäisiä, kuten kimalaisia ja perhosia. Takana alueen lasten leikkipaikka.

Vastuullisuus ei ollut asuntomessuilla isossa osassa kohteita esillä, ehkä tämä on otettu jotenkin huomioon kohteiden rakennusvaiheessa ja sisustusvalinnoissa, mutta random messukävijälle tämä ei käy ilmi, eikä kohteissa esimerkiksi näkynyt aurinkopaneeleita tai muita ratkaisuja. Joka talon kohdalla oli kerrottu sen energialuokka. Lisäksi messujen äänentoistolaitteista kuului jonkin yrityksen vastuullisuusmainos, ja that’s it. Vain yksi käymistämme kohteista oli sisustettu kierrätyshuonekaluin, ja se olikin iloinen väriläiskä muutoin neutraalin värisissä kohteissa.

Kuva kierrätyshuonekaluin toteutetusta sisustuksesta.
That 60’s feeling. Kohteena Palokärki erottui edukseen kierrätyshuonekalujen käytöllä.
Kukkapenkki ja sohva.
Toivon, että seuraavissa asuntomessuilla kierrätyshuonekaluilla sisustaminen on yleisempää.

Marmori aitona tai feikkinä on nyt iso juttu, ja näkyi niin keittiöissä tasoina ja seininä kuin kylpyhuoneissa.

Terrazzotaso keittiössä.
Tulikiven Calacatta Arni terrazzotaso yhdistää marmorinpaloja hartsiin.
Marmorimaista laattaa suihkussa.
Lounatuulen Tiirassa pesutiloissa oli marmorimaista Villeroy & Bochin laattaa.

Kapean suorakaiteen muotoiset laatat asennetaan nyt pystyyn – näistä oli esimerkkejä todella monissa kohteissa. Moniin wc-tiloihin oli lisätty yksi valopiste lisää roikkuvana valaisimena käsienpesutason sivussa. Tätä näkyi todella paljon. Joko laatat ovat suorakaiteenmuotoisia, tai sitten vessojen ja märkätilojen seinissä käytetään isoja laattoja kivimäistä tai marmorimaista materiaalia.

vessa.
Villa Aallossa pystylaattaa twistillä. Kaikki wc-tilan tuotteet löytyvät K-raudasta.
Yksityiskohta kodinhoitohuoneesta.
Pystylaatoitus for the win! Tässä yksityiskohta Kastelli Kultarannan kodinhoitohuoneesta.

Moni sauna oli sisustettu palkkimaisilla lauteilla, tämä oli toinen kuuma trendi. Monessa talossa oli poreallas, joista suosituin oli terassiin ulos upotettu malli. Monessa kohteessa oli puukomposiittiallas käsienpesuun, jota nyt saa nähtävästi myös kiiltävällä pinnoituksella.

Sauna.
Palkkimaiset saunanlauteet ovat nyt kovasti pinnalla. Huomaa myös kohteissa eri huoneissa käytössä ollut pystyrimoitus.

Hanoissa suosittuja olivat messingin ja kullan sävyt, joihin yhdisteltiin mattavihreää ja puun sävyä esimerkiksi puurimotuksin.

Kylpyhuone.
Messingin värinen hana ja pinnoitettu puukomposiittiallas. Huomaa myös roikkuvat valaisimet!
Kylppäri.
Mustat wc-kalusteet yhdistyvät messinkiseen hanaan.
Kodinhoitohuone.
Hanoja näkyi myös mustana ja tämä harvinainen valkoinen. Tasona on Tulikiven Calacatta Arni, ja altaana Woodion puukomposiittiallas.

Lähes joka paikassa oli samanlainen aurinkolepotuoli.

Lepotuoli auringonottoon.
Tämä aurinkotuoli löytyi useasta kohteesta.

Asuntoja kiertäessä kaikkialla oli läsnä boutiquehotellityyli. Nähtävästi tulevat asukkaat säilyttävät vaatteensa joko eteisen kaapistoissa tai vaatehuoneissa, muutoin tavaroiden säilytystilaa ei (tietysti pois lukien keittiön kaapit) juuri ollut. Osassa makuuhuoneita ei ollut edes säilytyskaappeja. Herää kysymys, missä ihmiset oikein pitävät sitten tavaroitaan, koska nykyään kaikilla (jotka siis eivät ole innostuneet minimalismista) on paljon tavaraa.

Makuuhuone.
Vihreä oli toistuva korostusväri messukohteista. Huoneen sisustus löytyy Cobellosta.
Makuuhuone.
Vihreää sen olla pitää!

Työpöydät ovat nyt todella vähäisellä säilytystilalla varustettuja. Päivän päätteeksi saat korkeintaan koneesi pöydän säilytyslaatikkoon piiloon, paperit ja muu työhuoneen sälä ei oikein mahdu mihinkään. Monen työpöydän ylle oli ripustettu abstrakti taulu, jota ihailla, jos työn lomassa ajatus harhailee.

Työhuone.
Okei, mutta mihin laitan kaiken pikkusälän?
Työhuone.
Tästäkään työpöydästä ei löydy paljoa säilytystilaa.
Työhuone.
Nähtävästi täällä ylimääräiset tavarat voi säilyttää vitriinissä. Työpöytä Asko ja tuoli sekä vitriini Jyskistä. Kirjahylly löytyi vain yhdestä kohteesta.

Kiitos vielä ystävälleni seurasta, vietimme tosi kivan päivän!

Aino Elina

Koti Sisustus Museot ja näyttelyt Trendit