Ylikulutamme maapallon luonnonvaroja, ja sen täytyy loppua

Maailman ylikulutuspäivää vietettiin torstaina 28.7. Tämän mukaan tarvitsisimme 1,75 maapalloa, jotta kaikki kulutuksemme saataisiin katettua. Suomalaiset viettivät omaa ylikulutuspäiväänsä jo 31.3., ja suomalaisille ei riittäisi edes 3 maapalloa.

Ylikulutuspäivänä tulee ajatelleeksi omia kulutustottumuksiaan. Yritän syödä enemmän kasvisruokaa ja kokonaan vegaanisesti. Syömällä eläimiä puolet vähemmän, siirtäisimme ylikulutuspäivää 17 päivää eteenpäin. Vähentämällä ruuan haaskausta, siirtäisimme ylikulutuspäivää 13 päivällä.

Pöydällä on tarjolla kupeissa eri kasvisruokaa.
Jos siirtyisimme kasvispainotteiseen ruokavalioon, vaikuttaisimme muun muassa eläinten hyvinvointiin, eroosioon ja ilmastonmuutokseen. Kuva Unsplash.

Kasvisruoka olisi monin tavoin fiksu valinta: Eläinten tuottaminen ruuaksi lisää myös metsien tuhoamista laidunmaaksi sekä metaanipäästöjä. Suomen ylikulutuspäivään on ymmärtääkseni laskettu vain maan rajojen sisäpuolella tapahtuvat päästöt, eikä esimerkiksi halvemman työvoiman maissa tuotettua ruokaa ja hyödykkeitä, joita suomalaiset ostavat. Esimerkiksi OECD:n mukaan suomalaisten hiilidioksidipäästöistä suunnilleen puolet tuotetaan maan rajojen ulkopuolella.

Suomessa ylikulutus puolestaan aiheuttaa esimerkiksi metsäluonnon köyhtymistä, kalakantojen uhanalaistumista ja arvokkaiden luontotyyppien vähenemistä. Koska metsiä ja soita on ojitettu, ovat tulvariskit kasvaneet ja vedenlaatu heikentynyt, toteaa WWF:n suojelun neuvonantajan Jussi Nikula MTV3:n haastattelussa.

Kuvassa lampi vehreän kasvillisuuden keskellä.
Kuva muutama kesää sitten kävelyltä. Luonto on tärkeä akkujenlatauspaikka minulle.

Ylikulutus edistää yhtenä suurimpana syynä ilmastonmuutosta. Tänä kesänä Etelä-Euroopan kuuma sää on aiheuttanut valtavasti metsäpaloja, ja esimerkiksi Ranskassa on palanut 32 000 hehtaaria ja Espanjassa 120 000 hehtaaria.

Mitä tavallinen kuluttaja voi sitten tehdä? WWF kannustaa antamaan politiikoille ja kaupan vähittäisliikkeille palautetta ja kyselyjä. Vaikka se voi tuntua vain vähältä, on sillä kuitenkin merkitystä. Mitä enemmän äänestäjät kertovat poliitikoille ja suuryrityksille, ettei tilanne ole ideaali, sitä helpompaa WWF:n vaikuttamistyö on.

Kaikki vastuu ei voi olla kuluttajilla, vaan poliitikoilta ja suuryrityksiltä on vaadittava ratkaisuja ilmastonmuutoksen ehkäisyyn.

Kuten Gandhi sanoi: “Earth provides enough to satisfy every man’s need, but not every man’s greed.”

Olen itse lopettanut vuoden ajaksi uusien vaatteiden ostamisen. Olen nyt ollut 27 viikkoa vaatteiden ostolakossa, ja uskon, että tämä oli se herätys kulutustottumuksiini, mitä tarvitsin. Minulla on jo kaikkea, en tarvitse mitään lisää. Tai no, ok rintaliivini alkavat olla elinkaarensa loppupäässä, joten lakon loppuessa ostan parit uudet. Muutoin en tarvitse mitään lisää.

Kuva minusta kesämekko päällä.
Tämäkin vuosia sitten ostamani mekko oli eilen ensimmäistä kertaa päällä.

Lisäksi ärsyttää suunnattomasti, etteivät tuotteet kestä. Lahjoitin apelleni vanhan iPhoneni, mutta siihen ei tosiaan enää saa päivityksiä, koska kyseessä on jopa yli kolme vuotta vanha malli! Ostin taannoin muka ekologisen Wodenin lenkkarit, joiden mesh-päälliskankaaseen tuli Irlannin reissuillamme reiät. Kengät ovat hyvät jalassa, joten tarkoituksenani on viedä ne suutariin tai ommella reiät itse.

Wodenin reikäiset lenkkarini. Reikä on päällikankaassa.
Näiden hajoaminen ärsytti. Miksi tuotteita ei vaan tehdä kestämään?

Tavoitteenani on siis kuluttaa vähemmän ja tietoisemmin. Se vaatii hieman panostusta, mutta jos kaikki toimisivat niin, meillä ehkä olisi vielä toivoa. Haluan jättää jälkeeni elinkelpoisen planeetan jälkipolville.

Aino Elina

Puheenaiheet Ajattelin tänään Uutiset ja yhteiskunta Vastuullisuus

Irlannin reissulta mukaan tarttui korona

Pahoittelen kirjoitustaukoa, olin lomalla. Kävin ensin Oulussa isää tapaamassa, minkä jälkeen suuntasimme Irlantiin Dubliniin lapsuudenystävääni tapaamaan.

Oikean ystävyyden tietää siitä, että juttu jatkuu samasta, vaikka näkemisessä olisikin ollut taukoa.

Irlannin reissu ei sujunut kommelluksitta. Matkalaukkumme jäivät Helsinkiin, ja saimme ne vasta kuuden päivän jälkeen. En kuitenkaan ostanut uusia vaatteita, joten vaatelakko piti näinkin tiukassa paikassa. Olemme samankokoiset, joten ystäväni lainasi minulle vaatteet lomani ajaksi.

Jätesäkki matkalaukkuna.
Näin tyylikäs matkalaukku minulla oli matkalaukkujen jäätyä matkasta: muovisäkki.

Olimme aluksi tasokkaassa Ashling hotellissa Dublinissa, josta puoliso lähti katsomaan ystäväänsä Corkiin, ja minä lähdin ystäväni kanssa Suttoniin viikonlopuksi Marine Hotelliin.

Marine Hotelin sisäänkäynti.
Moni kakku päältä kaunis…

Marine Hotel oli aivan kamala läävä: huoneet olivat siivottomassa kunnossa ja hotellin nuorimmat työntekijät kohtelivat vieraita ynseästi. Never again! Etenkin hotellin työntekijöiden ollessa kyseessä, ei tiennyt oliko piilokamerassa vai missä, niin omituista kohtelua saimme. Läheisestä Howthista löytyi viehättävä ruokapaikka Dog House, jossa vietimme aikaa.

Haddington Housen sisätiloja.
Haddington House oli tasokas ja palvelu oli hyvää.

Olin vielä ystäväni luona yhden yön, kunnes tapasimme puolisoni kanssa Dublinissa ja suuntasimme Dun Laoghaireen, jossa yövyimme hyvin poshissa Haddington Housessa. Olemme olleet siellä aikaisemminkin, mutta tällä kertaa saimme merinäköalan huoneestamme. Hotellissa oli myös hyvä ravintola Oliveto.

Kaksi kirahvia ruokailemassa.
Ystäväni toimi hyvänä oppaana eläintarhassa, paikka oli hänelle tuttu.

Kävimme Dublinissa myös eläintarhassa sekä Dubliniassa ihmettelemässä Dublinin syntyä viikinkiajoista keskiaikaan ja vierailimme kansallisgalleriassa sekä Ihmettelemässä Kellsin kirjaa ja Trinity Collegen vanhaa kirjastoa.

Trinity Collegen vanha kirjasto.
Trinity Collegen vanha kirjasto on näkemisen arvoinen!

Ruoka oli matkalla joko hyvin kehnoa tai erinomaista – mitään välimuotoa ei ollut. Vihaan joka solullani irlantilaista keittiötä, joten en kertaakaan ottanut full irish aamupalaa.

Pannukakkuja.
Mitä tahansa muuta paitsi full irish!

Kotiin päästyämme teimme koronatestit ja niin vain molemmilla oli korona. Puolisoni pääsi vähemmällä kuin minä, eikä hänelle edes noussut kuumetta. Itse makasin kuumeessa uskollinen Torsti-poika vieressäni kunnes vihdoin tänä perjantaina pystyin palaamaan töihin. Koirat usein saavat kiitosta uskollisuudestaan, mutta kissatkin voivat käyttäytyä todella rakastavasti omistajaansa kohtaan. Ja jotenkin se merkitseekin enemmän, koska se ei ole kissan luonto – toisin kuin koiran.

Maalaus naisesta vihreän sateenvarjon kanssa.
William Leechin maalaus ensimmäisestä vaimostaan löytyi kansallisgalleriasta.

Olen tekemässä selvitystä siitä, miten parhaiten kompensoida tekemämme lennot. Helpointa se olisi varmaankin Compensaten sovelluksella, mutta puoliso halusi minun etsivän vaihtoehtoisia tapoja kompensoida lentojemme päästöt. Kattavan katsauksen päästökompensaatiopalveluista tarjoaa esimerkiksi tämä sivusto. Uusi normaali näkyi siinä, ettei lentoasemilla enää ollut tarpeeksi työntekijöitä, suuret massat kun oli erotettu koronan myötä, eikä uusia oltu saatu niin paljoa rekrytoitua takaisin.

Kuva lentokoneen ikkunasta alta levittyvästä maisemasta.
Compensate olisi helpoin kompensaatiokeino, mutta puoliso haluaa kokeilla jotain muuta.

En juurikaan pidä matkustamisesta, ja koen sen stressaavana, mutta puoliso haluaa matkustaa muutaman kerran vuodessa, jolloin raahaudun vastentahtoisesti mukana. Lentomatkustamisen ei enää tähän maailmanaikaan pitäisi olla mikään must juttu – sen sijaan aikuisten interrailille voisin mielelläni lähteä.

Aino Elina

Auta Ukrainan sodan uhreja – katso kooste avustuskohteista tästä: https://linktr.ee/apuaukrainaan

Hyvinvointi Matkat