Kasvatat karvoja tai et, kellään ei pitäisi olla siihen nokan koputtamista.

Twitterissä tuli eteen postaus, jossa kuvakaappauksessa ihmetellään, kun pelissä olevalla naishenkilöhahmolla kasvaa partaa poskessaan.

Tell me you’ve never been up close to a woman, without telling me you’ve never been up close to a woman…

This dude will go first: pic.twitter.com/glRRULUJjT

— Jesse Cox (@JesseCox) February 15, 2022

Newsflash: Tuota persikkaista untuvaa kasvaa aika monella naisella. Heads up sille kusipääpoikaystävälleni, joka teki minun untuvastani ongelman, ja väitti sen johtuvan siitä, että olin alipainoinen. Ei hänellä kyllä ollutkaan montaa ihmissuhdetta ennen minua, eli ehkä kokemusta naisista ei vain ollut. En kuitenkaan ajanut nöyhtää pois – tällä karvankasvulla se kun olisi ollut varma tapa kutsua se ihan oikea parta kylään.

Mutta oikeasti miehet – moni nainen on karvainen. Mutta kukapa siitä miehille kertoisi, kun naisille suunnatuissa karvanpoistomainoksissakin poistetaan karvaa karvattomista sääristä. Mainosten, elokuvan ja sarjojen ihmenaisilla karvaa vain ei kasva siellä, missä se ei olisi sopivaa – ellei kyseessä ole joku tarpeeksi edgy hahmo jossain tarpeeksi uudessa sarjassa, niin silloin ehkä. Mutta sekin on vain vahva ehkä.

Osallistuin vuonna 2017 ystäväni Feral February -haasteeseen. Tarkoitus oli unohtaa meikkaus, karvanpoisto ynnä muu kauneudenhoito yhdeksi kuukaudeksi, ja lahjoittaa säästyneet varat luonnonsuojeluun. Tämä on alkuperäinen Feral February, eikä sillä ole mitään tekemistä Feral February 2.0:n kanssa, joka käsittelee miesten pelaamisen striimausta nettiin. (Miehet – aina omimassa kaiken).  Kuukausi ei ollut mikään suuri suksee – tapahtumalla taisi olla hurjat kolme osallistujaa. Enemmänkin se vaikutti omaan suhtautumiseeni naiseuteen, siihen mikä on hyväksyttävää ja käsitykseen kauneudesta.  Kuukauden aikana olin enemmän ärsyyntynyt meikkaamattomuudesta kuin karvojen kasvattamisesta. Ja let’s face it: korona-aika on ainakin itselleni ollut yhtä päättymätöntä Feral Februarya. Ulkonäöstä huolehtiminen ei ole ihan prioriteettilistan kärjessä kun pandemia raivoaa jo toista vuotta.

Myönnän kuitenkin olevani vielä sitä sukupolvea, jossa karvanpoisto on ollut aivan must. Karvainen nainen kun on X-sukupolven mukaan epäilyttävä, tällä on vähintäänkin pahoja elämänhallintaongelmia, ellei sitten oikeasti mielenterveydellisiä ongelmia. Feral Februaryn aikana kuitenkin huomasin, ettei asia ollut niin mustavalkoinen. Pidän kyllä karvattomien, sileiden säärten tunnusta, mutta se kestää vain sen päivän, minkä jälkeen kärsit karheasta sängestä ja pahimmilleen punaisista näppylöistä, kunnes karva saavuttaa sopivan pituutensa. Yksi poikaystäväni vaati minua ajamaan jatkuvasti itseni posliiniksi, joten kun nykyään annan alapään karvojen kasvaa rauhassa, tunnen itseni suorastaan kapinalliseksi. Nykyinen puolisoni hyväksyy minut karvoilla tai ilman – emme itse asiassa ole juurikaan edes puhuneet asiasta.

Muistan vielä sen raivon, millä suhtauduttiin karvaiset kainalonsa 80 ja 90-luvuilla paljastaneisiin Madonnaan ja Julia Robertsiin. Kauniin naisen muottiin ei mahtunut karvoitus. Minua kummastuttaa se viha, mitä naisten karvat saattavat muissa aiheuttaa. Onko se joltakin pois, ettei sheivaa? Omistan kyllä epilaattorin, mutta en ole valmis enää kärsimään ulkonäön vuoksi. Se, että mainonta on jo vuosikymmeniä luonut karvattomuudesta ihanteen ei muutu ihan hetkessä. Mutta olen mielelläni mukana muuttamassa sitä.

Ja loppuun vielä Merli Jussilan taannoinen kiteytys, milloin karvoista pitäisi huolestua.

”Karvoista tulee huolestua vasta, kun vastaantulijalla on muhkea turkki, valtavat hampaat, raatelukynnet ja on täysikuu.”

Aino Elina

PS: Neljä viikkoa vaatteiden ostolakkoa takana. Ostin kenkiin kiinnitettävät liukuesteet jäisen kelin vuoksi, mutta muutoin lakko on pitänyt. Jotenkin helpompaa nyt jättää verkkokaupat selaamatta, vaikka kaikkien brändien sähköpostilistoilta en ole poistunutkaan. Oikeastaan on ihan kivaa shoppailla omassa vaatekaapissa – rahaa ainakin säästyy. Nolosti osassa kaapista löytyvistä vaatteista on vielä hintalaput kiinni. Osaltaan kertoo, minkälainen ongelmashoppailija olen 😬 Kaikille vaatteille en kuitenkaan löydä käyttöä. Aionkin myös pitkästä aikaa päivittää tänä viikonloppuna Zadaassa myymiäni vaatteita. Jos siis tykkäät tyylistäni, ja olet kokoa S-M, käy toki tsekkaamassa!