Joulufiilistä etsimässä

Jou jou jouluttaako? Juu ei.

Aikaisemmin löysin joulun tunnelman helposti, mutta äidin kuoltua joulukuussa 2015 en enää löydä joulunalusajasta taikaa. Ymmärrän kyllä niitä, jotka innostuvat joulusta jo hyvissä ajoin ­– se rauha ja levollisuus, mikä parhaimmillaan avaa sydämen kaikelle hyvälle ja kauniille maailmassa, on ihanaa. Toivoisin niin saavuttavani se vielä joskus. On kuin yrittäisin tapailla tanssia tai laulua, jonka joskus osasin, mutta jota en enää hallitse.

Viimevuotinen selfie joulukuusen kanssa.
Joka vuosi olen kuitenkin laittanut joulun, vaikka fiilistä en löydäkään. Kuva viime vuodelta.

Tähän mennessä tapahtunutta: olen yrittänyt kuunnella joululauluja (kuulokkeilla, ettei puolison kuppi mene nurin) töitä tehdessäni. Kaikki on kokeiltu: samettiäänisten 50-luvun laulajien joululauluja, suomalaisia a cappella joululauluja ja klassista laidasta laitaan alkaen juhlaoodeista ja päättyen barokkimusiikkiin ja sisältäen kaiken siltä väliltä. Lisäksi tilasimme kuusen hyvissä ajoin, koska parvekkeella se luultavasti säilyy hyvin jouluun ja säästyy kissojen huomionosoituksilta. Kuuseen on viritetty valot, ja ajattelin koristella sen lähempänä aattoa. Lisäksi olen katsonut suoratoistopalvelusta yhden joululeffan, joka oli kyllä lähes niin huono, että se oli jo hyvä.

Silti joulun tunnelma on minulta hukassa.

Minijoulukuusi ruukussa.
Pari vuotta sitten innostuin ostamaan minijoulukuusen sisälle.

Joulun lahjatkin on jo hankittu: ostan ainoastaan puolisolleni ja isälleni lahjan, appi saa leipomuksia ja loput saavat lahjoituksen valitsemaansa hyväntekeväisyyskohteeseen. Tämä sen vuoksi, että niin meillä kuin muilla on jo liikaa tavaraa. Juuri sain yhden yli-ison neulemekon myytyä roimalla alennuksella Zadaassa, kun kävin läpi kaappeja. En kuitenkaan siivoa kaappeja mitenkään erityisesti ennen joulua, koska kuten Martatkin kehottavat: tee kaappien joulusiivous vain, jos meinaat viettää joulusi siellä kaapissa.

Tätä joulua vietämme pienemmällä porukalla, ja joulupöytään istahtaa kanssamme osa sisaruksistani. Yritämme ottaa rennosti, ja ostaa tänä vuonna valmiina sen, minkä voimme. Viime joulun kokemuksista viisastuneena, jolloin tein joulusilakoita pienen armeijan tarpeisiin, joista loput söi biojätteemme 😑 Uhkasin tehdä yhteisen googledocsin jouluruuista, johon kaikki olisivat voineet kirjoittaa toiveensa, mutta sisarukseni kieltäytyivät kunniasta 😂

Pipareita lautasella.
Joulupöytään teen jälkiruuaksi luultavasti luumujäädykkeen ja apelle joko porkkanamuffineja tai mutakakun. Kuva Unsplash.

Ylen jutun mukaan jouluperinteet ovat muuttumassa, ja moni koristelee kuusen jo hyvissä ajoin ennen joulua. Kuten jutussa todetaan, joulu on mielentila, joka voi alkaa milloin tahansa.

Yksityiskohta joulukoristeista kuusessa.
Viime vuonna löysimme palvelun, joka myös hakee joulukuusen pyhien jälkeen, mutta tänä vuonna kuusi on eri yrittäjältä. Kuva Unsplash.

Oma lukunsa ovat sitten ne ilonpilaajat, joiden mielestä on omituista, että joulua juhlii viikkokaupalla, koska eihän hääpukuakaan käytetä kuin yhden päivän. Heille voin vastata, että jokainen tekee mitä itse haluaa. Jos joulukoristeet jo marraskuun pimeydessä on sun juttu, niin go ahead! Jos teko ei satuta ketään, eikä ole keneltäkään pois, niin miksi sitä ei tekisi omaksi ilokseen?

Aino Elina

Hyvinvointi Mieli Tapahtumat ja juhlat Ajattelin tänään

Mitä haluaisin sanoa nuorelle itselleni

Viime viikonloppuna kävimme siskontytön lakkiaisissa. Tämä tärkeä siirtymäriitti sai minut miettimään, mitä neuvoja antaisin nuoremmalle itselleni.

Nuoruus on edessä vain kerran. En oikeastaan kadu mitään, mutta on asioita, joita olisi kenties kannattanut tehdä toisin.

  1. Ystävyyssuhteista kannattaa oikeasti pitää huolta

Aikuisena ystävystyminen on huomattavasti hankalampaa kuin nuorempana. Toivoisin, että olisin pitänyt yhteyttä niihin ystäviin, joiden kanssa olin nuorena läheinen, mutta jotka nyt ovat typistyneet vain Facebook-kontakteiksi. Kynnys ottaa yhteyttä kasvaa koko ajan vain isommaksi, kunnes se on niin valtava, että et enää saa mitään aikaiseksi.

Kaksi naista.
Ystävät tulevat AINA ennen miesystäviä.

 

  1. Älä tuhlaa aikaa miesvauvoihin

Jos miesystäväsi jatkuvasti painostaa sinua perumaan näkemiset rakkaiden ystäviesi kanssa, on aika heittää mies mäkeen. Todellisuudessa taustallahan on se, ettei hän luota sinuun, ja epäilee sinun vikittelevän muita miehiä vapaana iltanasi (aivan kuin ystävien näkemisestä ei olisi ollut viihdykettä kylliksi yhdelle illalle).

Mies istuu yksin selin katsojaan.
Menikö tunteisiin – no hyvä!

 

  1. Älä vertaile itseäsi muihin

Aina joku on älykkäämpi tai kauniimpi, mutta hän ei ole sinä. Se, että olin nuori rintavarustusta palvovalla 90-luvulla sai minut tuntemaan itseni todella pienine rintoineni ja poikamaisine vartaloineni puolinaiseksi – plussaa poikaystävästä, joka kehotti minua hankkimaan silikonirinnat. (Viimeistään tuossa vaiheessa tämän takamukseen olisi pitänyt ilmestyä kengänkuva).

Paistetut kananmunat pannulla.
TBH: tämä kuvaus kuppikoostani on tosi vielä tänäkin päivänä.

 

  1. Älä pyöräile humalassa ja ilman kypärää

Syömähammashan siinä meni. Pyörä osui rotvallin reunaan minun räplätessä kännykkääni ja lensin suoraan naamalleni. Opiskelijaterveydenhuollossa luulivat ensin minut nähdessään, että minut oli pahoinpidelty. Tuon jälkeen en enää ole paljoa pyöräillyt.

Pyöräilevä nainen pyöräilykypärä päässä.
Pyöräonnettomuudestani en voi syyttää kuin itseäni.

 

  1. Sano enemmän kyllä

Kyllä uusille asioille, ideoille ja uusille kohtaamisille. Vaikka välttelenkin ihmisvihaajana introverttinä pakkominglausta (tvinglausta?) kuin ruttoa, uusien ihmisten tapaaminen oman kuplan ulkopuolelta tai jonkun uuden asian kokeilu ihan vähän epämukavuusalueella oikeasti avartaa maailmankuvaa.

Kyllä -kyltti.
Myös ein sanominen on vapauttavaa: kokeile vaikka 😉 Omat rajat ovat tärkeitä.

 

Entä sinä? Minkälaisia ohjeita antaisit nuorelle itsellesi? Kommentoi alle!

Kuvat Unsplash

Aino Elina

Hyvinvointi Oma elämä Hyvä olo Ajattelin tänään