Olen syntymäjäykkä. Siitä huolimatta yritän ylläpitää kehonhallintaani joogan avulla.

Pandemia-ajan alkaessa aloin itseäni rauhoittaakseni tekemään levollista yin-joogaa verkossa ja meditoimaan. Jaksoin olla aktiivinen vuoden vaihteeseen, jolloin ihan kaiken liikunnan harrastaminen jäi. Olin lopen kyllästynyt ja motivaatio oli hukassa. Yli vuoden etätöiden jälkeenkin työasentoni ei kuitenkaan ole mitä parhain, minkä vuoksi jouduin lopulta fysioterapeutin vastaanotolle selkävaivojeni vuoksi.

Tästä oppineena olen yrittänyt nyt joogata lähes joka päivä. Olen huomannut paitsi selän vetreytyneen, myös mielialan kohonneen. Yin ja hatha-jooga rauhoittavat illalla, ja flow-jooga piristää aamun aurinkotervehdyksillään. Pidän myös joogaa ja pilatesta yhdistävistä tunneista, joita löytyy muun muassa Yogaiasta. Joogaan ei tarvitse käyttää kauan aikaa, jo 10 minuuttia on parempi kuin ei mitään.

Astangajooga ei ollut minua varten

Ensimmäisen kerran aloin harrastaa joogaa jo vuosia sitten, mutta fyysisesti rankka astanga ei oikein ollut sitä, mitä hain, joten harrastus jäi. Auttaa kuitenkin, että on tehnyt joogaa ihan livetunneilla ennen striimattujen tuntien aloittamista, näin perusteet ovat jotenkin hallussa.

Joogaaminen kotosalla onnistuu ihan hyvin improvisoitujen apuvälineidenkin avulla: joogatiilien sijaan voit käyttää kirjoja, joogavyön sijaan vaikka aamutakin vyötä, ja sylinterin muotoinen tarpeeksi iso tyyny käy minulla bolsterista. Eniten pidän kuitenkin tunneista, jotka eivät keskity liikaa välineisiin, vaan tekemiseen.

Stressitasot alas, kunto ylös

Etsin joogasta paitsi vetreytynyttä olemusta ja jaksamista, myös mielenrauhaa. Jooga laskeekin – ainakin minulla – stressitasoja huomattavasti. Tämä siis siitä huolimatta, että joogahengitys menee välillä ihan miten sattuu, enkä ole aina aivan varma, tuleeko liike tehdä sisään- vai uloshengityksellä. Olen myös huomannut olevani enemmän läsnä elämän hetkissä (josta on varmasti kiittäminen myös meditaatiota).

Vaikka olen nettitunteihin tyytyväinen, kaipaan omalla salilla käymistä. Lämmitetty sali rentouttaa lihakset, ohjaaja pystyy antamaan yksityiskohtaista ohjausta eri asanoissa ja lopun äänimaljarentoutuksen jälkeen sitä kokee olevansa kuin uusi ihminen. Puhumattakaan siitä, että olisi kiva tehdä harjoitus yhdessä muiden kanssa. Kotona kun joogakaverini on uskollinen kissani ja wannabe-daimionini Torsti.

Aino Elina