Lily

Halipula

Halipula
halipula

Mitä haluaisin sanoa nuorelle itselleni

Viime viikonloppuna kävimme siskontytön lakkiaisissa. Tämä tärkeä siirtymäriitti sai minut miettimään, mitä neuvoja antaisin nuoremmalle itselleni.

Nuoruus on edessä vain kerran. En oikeastaan kadu mitään, mutta on asioita, joita olisi kenties kannattanut tehdä toisin.

  1. Ystävyyssuhteista kannattaa oikeasti pitää huolta

Aikuisena ystävystyminen on huomattavasti hankalampaa kuin nuorempana. Toivoisin, että olisin pitänyt yhteyttä niihin ystäviin, joiden kanssa olin nuorena läheinen, mutta jotka nyt ovat typistyneet vain Facebook-kontakteiksi. Kynnys ottaa yhteyttä kasvaa koko ajan vain isommaksi, kunnes se on niin valtava, että et enää saa mitään aikaiseksi.

Kaksi naista.
Ystävät tulevat AINA ennen miesystäviä.

 

  1. Älä tuhlaa aikaa miesvauvoihin

Jos miesystäväsi jatkuvasti painostaa sinua perumaan näkemiset rakkaiden ystäviesi kanssa, on aika heittää mies mäkeen. Todellisuudessa taustallahan on se, ettei hän luota sinuun, ja epäilee sinun vikittelevän muita miehiä vapaana iltanasi (aivan kuin ystävien näkemisestä ei olisi ollut viihdykettä kylliksi yhdelle illalle).

Mies istuu yksin selin katsojaan.
Menikö tunteisiin – no hyvä!

 

  1. Älä vertaile itseäsi muihin

Aina joku on älykkäämpi tai kauniimpi, mutta hän ei ole sinä. Se, että olin nuori rintavarustusta palvovalla 90-luvulla sai minut tuntemaan itseni todella pienine rintoineni ja poikamaisine vartaloineni puolinaiseksi – plussaa poikaystävästä, joka kehotti minua hankkimaan silikonirinnat. (Viimeistään tuossa vaiheessa tämän takamukseen olisi pitänyt ilmestyä kengänkuva).

Paistetut kananmunat pannulla.
TBH: tämä kuvaus kuppikoostani on tosi vielä tänäkin päivänä.

 

  1. Älä pyöräile humalassa ja ilman kypärää

Syömähammashan siinä meni. Pyörä osui rotvallin reunaan minun räplätessä kännykkääni ja lensin suoraan naamalleni. Opiskelijaterveydenhuollossa luulivat ensin minut nähdessään, että minut oli pahoinpidelty. Tuon jälkeen en enää ole paljoa pyöräillyt.

Pyöräilevä nainen pyöräilykypärä päässä.
Pyöräonnettomuudestani en voi syyttää kuin itseäni.

 

  1. Sano enemmän kyllä

Kyllä uusille asioille, ideoille ja uusille kohtaamisille. Vaikka välttelenkin ihmisvihaajana introverttinä pakkominglausta (tvinglausta?) kuin ruttoa, uusien ihmisten tapaaminen oman kuplan ulkopuolelta tai jonkun uuden asian kokeilu ihan vähän epämukavuusalueella oikeasti avartaa maailmankuvaa.

Kyllä -kyltti.
Myös ein sanominen on vapauttavaa: kokeile vaikka 😉 Omat rajat ovat tärkeitä.

 

Entä sinä? Minkälaisia ohjeita antaisit nuorelle itsellesi? Kommentoi alle!

Kuvat Unsplash

Aino Elina

Avainsanat: , , , , , , , ,
Hyvinvointi Oma elämä Hyvä olo Ajattelin tänään
halipula

Näyttelysuosituksia Helsingissä: Weckström Didrichsenillä ja Hällfors-Sipilän taiteilijapariskunta HAMissa

Olen nähnyt Björn Weckströmin myyttitutkielmia edellisen kerran Retretissä noin 10-vuotiaana, mutta kyllä ne säväyttivät näin keski-ikäisenäkin.

Suurimman osan museoista ovet avaava Museokortti on kerrassaan oiva keksintö. Vaikka vastustankin Black Fridayn kulutusjuhlaa, tartuin oitis mahdollisuuteen uusia kortti etuhintaan.

Björn Weckström (s 1935) näyttely Didrichsenin taidemuseossa oli to do -listallani heti avauduttuaan. Olen edellisen kerran nähnyt Weckströmin pronssiveistoksia 80-luvulla Retretissä, jolloin ne tekivät minuun suuren vaikutuksen. Ostin tuosta Retretin näyttelystä vielä hevosaiheisen pronssiveistoksen julisteen (hevostyttöna tottakai), joka roikkui seinälläni kunnes se meni rikki, ja äiti heitti sen roskiin.

Stereofoninen uni -patsas vuodelta 1988.
Stereofoninen uni -patsas vuodelta 1988.

Ihminen, kone ja koru -näyttely oli todella katsomisen arvoinen. Antiikin mytologiasta lainaavat pronssiveistokset saivat miettimään ihmisen ja inhimillisyyden merkitystä yhä teknologisemmaksi muuttuvassa maailmassa.

Kehykseen neljästä raajastaan ripustettu päätön pronssihahmo, jonka sisäelimet ovat näkyvillä.
Weckströmin Prometheuksen (1986) sisuksissa versoo oliivipuu.

Näyttelytilan alakerrasta löytyvät akryylikuutioihin upotetut fantasiamaailmat, jotka luottavat toiston voimaan. Kuutiot heräsivät eloon eri puolilta tutkittuna ja oivaltava musiikki viimeisteli elämyksen. Nämä täytyy ehdottomasti nähdä itse, koska mikään kuva ei tee näille teoksille oikeutta.

Akryyliin upotettuja hopeakappaleita sinisessä valaistuksessa.
Armeija, 1972.
Akryyliin upotettu metallinpalanen.
Itävä, 1972.

Alakerrasta löytyy myös näyttely Weckströmin suunnittelemista koruista. Esillä oli useita Lapponia korun koruja, joista tunnetuimmat ovat varmasti Star Warsista tutut kaulakoru Planetaariset laaksot ja rannerengas Darinan koru. Ja jos pätäkkää riittää, voi itsellensä ostaa nämä kulttikorut museon kaupasta.

Näyttelyn kyltti HAMissa.
Taiteilijapariskunnan yhteisnäyttely on avoinna 14.8.2022 saakka.

Matkamme jatkui kohti Helsingin keskustaa, mutta koska pöytävaraukseen oli vielä aikaa, päädyimme pistäytymään HAMin taiteilijapariskunta Sulho Sipilän (1895–1949) ja Greta Hällfors-Sipilän (1899–1974) yhteysnäyttelyssä. (Tässä on juuri Museokortin vahvuus: voit pistäytyä katsomassa museossa vain tietyn näyttelyn tai tietyt teokset, ja palata myöhemmin katsomaan muut näyttelyt). Pariskunta innostui kovin aina löytäessään uuden ilmaisutyylin maalaustaiteessa, joten näyttely oli eri tyylien juhlaa.

Gretan omakuva.
Gretan omakuvassa Tiva vuodelta 1917 on suorastaan kubismin(?) henkeä.

Lisäksi yhdessä asuneiden taiteilijoiden teoksia on ollut jälkikäteen ilman signeerausta vaikea erottaa toisistaan, joten näyttelystä löytyi useita töitä, joissa teoksen arvioitiin kuuluneen toisen maalaamiin.

Kaupunkimaisema ateljeen ikkunasta.
Gretan teos Tehtaankatu satamaan päin vuodelta 1937. Molemmat maalasivat paljon kaupunkimaisemia.

Alun perinhän suurta osaa teoksista oli arveltu Sulhon eli lempinimeltään Hallen tekemiksi, vaikka niiden tiedetään nykyään olevan luonnoskirjojen perusteella Gretan eli Tivan tekoa. Pariskunta maalasi muun muassa tosiaan, läheisiään ja kotoaan aukeavia katunäkymiä. Suurta huvitusta meissä aiheutti näyttelyssä Sulhon maalaama kissa, joka oli selvästi aikansa Grumpy cat.

Tyttö ja kissa -maalaus.
Sulhon teos Tyttö ja kissa vuodelta 1924.

Siinä missä Sulhon ura taiteilijana aukesi, jäi Greta eläessään hänen varjoonsa. Loppuikänsä Greta asui Kellokosken sairaalassa, missä maalasi vielä lukuisia akvarelleja.

Björn Weckströmin Ihminen, kone ja koru -näyttely Didrichsenin taidemuseossa 30.1.2022 saakka. (Museoon pääsee matkustamaan busseilla 510 ja 52.)

Greta Hällfors-Sipilä ja Sulho Sipilä Helsingin taidemuseossa HAMissa Tennispalatsissa 14.8.2022 saakka.

Aino Elina

Avainsanat: ,
Kulttuuri Museot ja näyttelyt Suosittelen