Ostin tietämättömyyttäni riistopuuvillapaidan

Aidosti vastuullinen shoppailija lopettaisi kaiken muodin kuluttamisen, mutta se ei valitettavasti ole mahdollista. Kannattaa siis välttää pikamuotia ja panostaa ostamaan tuotteita, joiden tuotanto-olosuhteet ovat vastuulliset.

Mujin liike Kampin kauppakeskuksessa.
Sisäänkäynti Mujin liikkeeseen Kampin kauppakeskuksessa Helsingissä.

Sanotaan, että suomalaiset rakastavat jonottamista. Kun japanilainen Muji avasi ison liikkeensä Kampin kauppakeskukseen, moni jonotti pitkään – jonot kiemurtelivat jopa kauppakeskuksesta ulos asti. Kävin itse Mujissa avajaisten jälkeen ja ostin kaksi puuvillaista, pitkähihaista raitapaitaa ja ihastelin liikkeen minimalistiseen makuun sopivaa tarjontaa. Ihailu kuitenkin muuttui syväksi pettymykseksi ja suorastaan kauhuksi, kun minulle selvisi, että Mujin tuotteita (etenkin vaatteiden puuvilla) on tuotettu Kiinan uiguurialueella pakkotyönomaisissa olosuhteissa.  Kiina tuottaa noin 20 prosenttia maailman raakapuuvillasta, ja suurin osa siitä tuotetaan Xinjiangin uiguurialueella. Kiina on sulkenut yli miljoona uiguuria poliittisille uudelleenkoulutusleireille. Naisia pakkosteriloidaan ja islaminuskoisten uiguurien moskeijoita tuhotaan. Autonomisen Xinjiangin alueelle on täysin mahdoton päästä seuraamaan, mitä siellä todella tapahtuu, mutta monet puhuvat kulttuurisesta kansanmurhasta. Uudelleenkoulutusleireiltä ”vapautuneet” uiguurit siirretään muualle Kiinaan töihin tuotantolaitoksiin tekstiiliteollisuuteen tai elektroniikkateollisuuteen. Näin ollen jokaisen kannattaisi miettiä tuotteiden tilaamista Kiinasta, koska niissä on se riski, että niiden tekemiseen on käytetty pakkotyötä.

Puuvillan kukinto.
Kiina tuottaa viidesosan maailman raakapuuvillasta. Kuva Unsplash.

Better Cotton Initiative BCI eli puuvillantuotannon isoin kansainvälinen vastuullisuusjärjestelmä ilmoitti vuonna 2020, ettei se enää sertifioi Xinjiangista tulevaa puuvillaa. Tämä herätti Kiinan vastatoimet, jossa valtiollinen media ja sosiaalisen median (todennäköisesti masinoidut) käyttäjät hyökkäsivät BCI:iin sitoutuneita yrityksiä vastaan. Vaateketjujen toimipisteitä suljettiin ja verkkokaupoista poistettiin tuotteita.  Osa yrityksistä pyörsi reaktiosta pelästyneenä päätöksensä. Samalla kuitenkin esimerkiksi Muji ja Asics kertoivat jatkavansa Xinjiangin puuvillan käyttöä. Muistissa on myös Marimekon soutaminen ja huopaaminen Kiinan painostuksen vuoksi keväällä 2021 sen asian kanssa, löytyykö verkkosivuilta teksti, ettei yritys käytä tuotteissaan Xinjiangissa tuotettua puuvillaa. Lopulta Marimekko ilmoitti, ettei käytä uiguuripuuvillaa – ja on yksi harvoista suomalaisyrityksistä Tokmannin ja Alpan lisäksi, joka on niin tehnyt.

Marimekon liikkeen julkisivu.
Hyvä, että nyt maininta siitä, ettei uiguuripuuvillaa enää käytetä, löytyy Marimekon verkkosivuilta.

Bangladeshin tapahtumat saivat maailman tarkastelemaan vaatetehtaiden työoloja

Bangladeshissa Rana Plaza tehdaskompleksin romahtaminen työläisten päälle tappaen yli tuhat huhtikuussa 2013 herätti monet vaateteollisuuden huonoihin työoloihin.

Tapahtuman vuoksi tehtiin Bangladeshin sopimus (Bangladesh Accord), jossa määrättiin tuotemerkit vastuuseen tuotteitaan valmistavien tehtaiden työoloista. Jatkoajalla ollut sopimus uusittiin juuri, ja syyskuussa 2021 voimaan astunut The International Accord for Health and Safety in the Textile and Garment Industry (International Accord) laajeni käsittämään yleisesti työntekijöiden terveyttä ja turvallisuutta.

Tavalliset kuluttajat näkivät Bangladeshin sopimuksen ehkä #whomademyclothes -kampanjana, jossa somen käyttäjät kuvasivat vaatteensa ja kysyivät valmistajalta, minkälaisissa työolosuhteissa vaate oli tehty. Kampanja on ollut niin suosittu, että valmistajat paitsi vastaavat näihin kyselyihin, myös ovat alkaneet käyttää muutoinkin aihetunnistetta #Imadeyourclothes korostaakseen vastuullista tuotantoa.

Informaation loputon suo vai valoa tunnelin päässä? Apua ostospäätöksen tekemiseen

Voit tarkistaa, onko miettimäsi tuote tuotettu riskialueella Ammattiyhdistysliikkeen maailmanjärjestön (International Trade Union Confederation) listauksesta.

Good On you rankkaa vaatebrändit sen mukaan, miten hyvä brändi on ihmisille, planeetalle ja eläimille. Good On You löytyy myös appina. Kaikkia brändejä ei palvelusta löydy – tällä hetkellä listattujen brändien lukumäärä on noin 3000.

Vaatteiden viikkausta.
Vaatteiden hyvä huolto pidentää niiden käyttöikää. Kuva Unsplash.

Suomalainen Weecos on vuodesta 2013 tarjonnut kestävälle muodille kodin. En kuitenkaan voi suositella sitä varauksetta, koska en koskaan saanut rahojani takaisin eräästä tilauksesta pari–kolme vuotta sitten, vaan tuli kutsu käyttämään raha brändin lippulaivamyymälään Helsinkiin. Asun täällä, enkä siltikään ole saanut käytyä tuossa liikkeessä – entä jos asuisin jossain kauempana pääkaupunkiseudusta? Tuotteiden palauttaminen ja vaihto Weecosissa on siis täysin riippuvainen siitä, miltä yritykseltä tilaat.

Urheilu- ja ulkoiluvaatteita tarjoaa vastuullisen tarjooman suomalainen Weekendbee. Itse tilasin sieltä Girlfriend Collectiven treeniasun, johon olen ollut todella tyytyväinen.

Eettisen kaupan puolesta ry (Eetti) sivuilta löytyy Vastuullisen kuluttajan opas

Eetti ry myös rankkaa suomalaisia / kansainvälisiä brändejä

Go and be a GOOD Google warrior, ja etsi itse tietoja eri lähteistä (muista lähdekritiikki) eri brändeistä ennen ostopäätöstä!

Ja muista: vastuullisin vaate on se, jonka jo omistat.

Aino Elina

Puheenaiheet Uutiset ja yhteiskunta Vastuullisuus Ostokset

Vaikken ole minimalisti, on se vaikuttanut kulutuskäyttäytymiseeni

Minimalismi antaa paljon hyviä ideoita, vaikka sen pilkuntarkka noudattaminen ei olekaan minua varten.

Olemme tavaran vankeja – tavaran huoltamiseen, sen säilyttämiseen ja sen miettimiseen, mitä tavaroita tarvitsemme seuraavaksi, kuluu aikaa, tilaa ja rahaa. Kuitenkin käytämme usein vain murto-osaa omistamistamme tavaroista säännöllisesti.

Tämä paita ei käy kaupaksi Zadaassa.
Tämä paita ei käy kaupaksi Zadaassa.

Newsflash: omistamallasi tavaralla ei ole sitä arvoa, jonka arvelet sillä olevan. Tämä tulee selväksi myytäessä tavaroita eteenpäin: kukaan ei halua maksaa niistä käypää hintaa. Tämän vuoksi usean vaatteeni myyntiaika venyy kuukausiksi, jopa vuoksiksi (tai sitten Zadaassa kauppa ei yksinkertaisesti vaan käy). Ostaessasi tavaran sinulle muodostuu siitä ongelma. Tästä puhuu muun muassa järjestysguru, Paikka kaikelle -teoksen kirjoittaja ja yhteisön ylläpitäjä, kulttuurihistorioitsijan silmin epäjärjestystä tarkkaileva Ilana Aalto.

Viherkasvi juurtumassa lasimaljakossa.
Minimalismissa on paljon hyvääkin, mutta liian puristiseksi puristettuna se ei sovi minulle. Kuva Unsplash.

Konmarini kokeilleena ja siinä täydellisesti epäonnistuneena etsin seuraavaa apukeinoa ja löysin minimalismiblogit ja -videot. (Muutoinkin mielestäni konmarin pelaaminen läpi on täysin mahdotonta taloudessa, jossa asuu enemmän kuin yksi ihminen – eihän toisen tavaroita saa hävittää ilman lupaa. Lisäksi konmari on epäekologinen: miksi heittäisin mäkeen täysin toimivat lautaset vain siitä syystä, ettei niiden väri ”pirskahtele” minulle?). Haluan kuluttaa vähemmän ja fiksummin, koska en halua kuluttaa luonnonvaroja nykyistä tahtia.

Minimalismi ajatuksena kiehtoo (vaikka olenkin sitä aikaisemmin kritisoinut). Huomaan kuormittuvani, jos tilassa on paljon sekasotkua – ja meillähän on, koska työpöydälläni seilaavat niin kamerat, johdot, muistiinpanovälineet, useammat vihot, kuulokkeet. Koska olen samalla myös laiska, en saa viikolla laitettua tavaroita kunnolla paikoilleen, vaan ne jäävät limboon seilaamaan eri tasoilla, kunnes vedän viikonloppuna itseni ruotuun ja laitan tavarat paikalleen. Lisäksi osalle tavaroita ei vaan ole järkeviä paikkoja, koska asumme asunnossa, jossa ei ole tarpeeksi säilytystilaa. (Tällä kokemuksella en suosittele loft-asumista ihmiselle, joka omistaa vähänkään tavaraa.)

Kynttilät, kuivakukat, levyhylly, levysoitin, lamppu.
Sosiaalinen media on täysin kuratoitua: löysin postausta varten yhden siistin kohdan kämpästä, josta vielä poistin pölyt filtterillä.

Ja sitten se tavarasuhde. Olen oppinut äidiltäni hilloamaan ties mitä tavaroita, jos sitä vielä tarvitsee. Koska jos heittäisin sen pois ja sitten joutuisin ostamaan uuden, olisi se suurta tuhlausta.

Tällä hetkellä tasapainottelen sen seikan kanssa, ostanko vain uusia vöitä vai uusia farkkuja. Käytän vain kahta paria, jotka sopivat nykyisiin mittoihini. Eli hilloanko ne isot kaappiin (koska eihän sitä koskaan tiedä) vai lahjoitanko Fidalle? Tarvitsisin vielä neutraalin parin: toisissa sopivissa on pussilahkeet ja toisissa korostetun leveät. Mutta tarvitsenko sitä oikeasti? Olen nyt pärjännyt kahdella parilla koko korona-ajan, koska kotona etätöissä olen käyttänyt legginsejä ja verkkareita.

Ne kuuluisat toiset farkut.
Tässä nämä pussimaiset farkut, joita käytän koko ajan.

Jostain tarttui mukaan ajatus tavaran kierrosta, eli jos sisään tulee yksi, tulee myös poistaa yksi ja olenkin yrittänyt noudattaa sitä. Helppoa se ei tällaiselle hilloajalle ole 😉 Nytkin pähkäilen sen kanssa, minkä vaatteen laitan vaatekeräykseen uuden, matkalta ostamani mekon tieltä.

Aino Elina

Hyvinvointi Vastuullisuus Ostokset Trendit