Tag: häpeä

On nyt käynyt sillä tavalla, että minusta tuli kolumnisti. Olen myös vaihtanut työpaikkaa sitten viimeisen tekstini. Kaikenlaista! Näin sitä elämässä livuskelee suuntaan jos toiseen, merkillistä. Mutta niin siis, kolumnisti. Aloitin Seuran kolumnistina vuoden alusta. Ensimmäisen kolumnini lopussa lukee, kuten kolumneissa nyt on tapana lukea, että kuka olen. Tai kuka olen siis sen kautta, että mitä […]

Kuuntelin Antti Holman uutta kirjaa ääniversiona, häpesin valintani kirjailijalle suomaa pientä korvausta ja kuuntelin ja kuuntelin, kun Holma puhui itsestään häpeänsä kautta, kun minä pyöräilin iltavuorosta kotiin. Kun Holma mainitsi rohtuneet pimpit, minua nauratti niin, että minun oli pysähdyttävä. Onneksi olivat liikennevalot juuri sopivasti siinä, niihin ihmisen piti pysähtyä muutenkin. Nauroin ja häpesin sitä nauramistani. […]

Aina, kun minuun viitataan kirjailijana, koen häpeää. En ole mielestäni kirjailija. Toki, olen kirjoittanu kaksi kirjaksi määriteltävää asiaa eli juttua eli teosta kai, mutta en koe niistä kirjailijuutta. Pääsi vain käymään sillä tavalla, että tapahtui kirjoittamista. Hävettää, että täälläkin olen kirjoittanut esittelytekstiini, että olen joku kirjailija. Tunnen itseni teeskentelijäksi. Kuuntelin hiljattain Epäonnistumisten CV -podcastia Yle […]

Oli hyvin lähellä, etten esittänyt elämäni erikoisinta anteeksipyyntöä poistuessani hammaslääkärin vastaanottotiloista. ”Niin ja siis anteeks siitä mun kielestä”, olisin halunnut sanoa. Hävetti niin paljon. Hetkeä aiemmin olin maannut kitalakeni kattoa kohden hammaslääkärin tuolissa, ja hammaslääkäri oli painanut kieltäni syrjään työmaansa tieltä. Sehän tarkoitti sitä, että kieleni oli tiellä. Minun kieleni haittasi hänen työtään, joka tapahtui […]

Tänään vietetään Älä laihduta -päivää. Josko edes yhtenä päivänä vuodesta meistä jokainen voisi olla ajattelematta itseään vääränlaisena. Alkuun sisältövaroituksia: puhetta syömishäiriöstä ja kaloreiden laskemisesta.  Havahduin kotijumppaa (en jotenkin voi sanoa ”-treeniä”, koska se kuulostaa jotenkin ammattimaiselta ja influensserimaiselta, sellaiselta, jonka voisi ikuistaa videoitse internetiin muille esimerkiksi) tehdessäni ajatukseen siitä, miten tapani urheilla on vuosien aikana […]

Ehkä pitää vakavoitua. Tosin ensin tunnustan, että unohdin tämän koko blogintapaisen ja häpeän sitä. Sitä unohdusta (myös blogia, blogihan on sananakin ihan kauhea ja tässä sitä vaan blogistellaan).  Koska vallitseva tila kaikkialla on korona, ovat ihmiset keksineet erilaisia tapoja olla sosiaalisia ja tukea toisiaan, rakentaa yhteyksiä ja olla läsnä. Harrastan urheilulajia urheiluseurassa, joka on täynnä […]

Ystäväni sai joitakin aikoja sitten lapsen. Kesällä olimme seurueessa, jossa ihmiset jostakin syystä alkoivat muistella synnytyksiään. Yksi kertoi synnytysjakkarasta (sellainen matala jakkara, jonka päällä on kuulemma oivallisen hyvä synnyttää, kun saa puhtia ponnistuksiin), josta oli pitänyt kovasti. Joitakin Aikoja Sitten Lapsen Saanut ystäväni kertoi omasta synnytyskokemuksestaan ja kertoi, ettei ollut pyytänyt jakkaraa. Ihmettelimme kollektiivisesti, myös […]

Yksi ystäväni avautui taannoin sosiaalisessa mediassa siitä, miten juo kahvinsa kotona kauramaidon kera, mutta kahvilassa mustana. Syy tälle on, että kahvilassa kahvilatyöntekijän pitää usein erikseen hakea tai etsiä kauramaitoa, mikä ahdistaa ystävääni. Häntä hävettää se, että joku joutuu hänen takiaan näkemään ylimääräistä vaivaa. Samastun häpeään. Toistaiseksi olen silti uskaltanut pyytää kahviini kahviloissa kauramaitoa, joskin väistämättä […]