Äitiyslomalla tylsää?

hellojenna

Olen viime aikoina kuullun monenkin suusta valittelua siitä miten äitiyslomalla on tylsää ja kun aika käy pitkäksi. Tuntuu, että itsellä tämä on toisinpäin ja ettei aika riitä mihinkään ja päivät menevät ihan huomaamatta ohitse. Se, mitä kaikkea olin etukäteen ajatellut äitiyslomalla tekeväni – kun on aikaa – on jäänyt kokonaan tekemättä kun ei oikeasti ole sitä aikaa niin kuin kuvitteli etukäteen. Ei kai sitä aikaa kuitenkaan niin ylimääräistä löydy kun ei niitä ylimääräisiä apukäsiäkään ole auttamassa kun perheitä ei ole lähellä. Ei sillä, että perheitä vain sen vauvan hoidon puitteissa kaipaisi, mutta siinä mielessä että jos he olisivat lähellä auttamassa, olisi sitä aikaakin varmasti itsellä eri tavalla. Pääsisi hetkeksi vaikka ihan vain yksinään ja olisi tekemättä mitään sen kummempaa.

Koko tämä viikko on mennyt jotenkin ihan hujauksessa ohitse ja huomenna on jo perjantai. Ryan on tehnyt todella paljon töitä tällä viikolla ja ollut kotona samoihin aikoihin kun Luka on jo menossa nukkumaan. Koitamme sitten aina viettää sen hetken kahdenkeskistä aikaa ja olla erossa puhelimista, läppäreistä jne ja pysyä jollakin tavalla mukana miten toisen päivä on mennyt. Vaikka itse äitiyslomalla olenkin niin on siinä perjantaissa ja viikonlopun alussa silti aina jotakin mitä odottaa. Ryanin ollessa töissä usein lauantaisin osaa jotenkin viikonloppuja odottaa enemmän kun tietää, että hänelläkin on koko viikonloppu vapaana.
Lauantaina meillä on Lukan yhden kummin synttärit ja ihan hyvät suunnitelmat siis koko päivälle. Joudutaan ensin kuitenkin menemään keskustaan ja sieltä sitten Coogee beachille eli vähän ärsyttävää matkaamista vauvan kanssa mutta minkäs teet. Ihan kiva myös huomata, että vaikka me ollaankin täällä meidän kaveripiiristä ainoat kenellä on lapsi tällä hetkellä niin se osataan huomioda hyvin ja ei edes oleteta etteikö meillä Luka olisi mukana nykyään joka paikassa. Tietysti kun ei lastenhoito apua ole niin eihän se tietysti ole edes vaihtoehto, mutta kuitenkin. En kuitenkaan kiellä, ettenkö tietyllä tavalla odota myös sitä hetkeä, että Lukan voi jättää hoitoon ja nauttia siitä aikuisten ajasta. Hetkeen tämä nyt ei kuitenkaan ole mahdollista, mutta joskus tulevaisuudessa on sekin hetki. Voin vain kuitenkin kuvitella miten vaikeaa se tulee itselle varmasti olemaan.

Lue myös:
Puoli vuotta äitiyslomaa takana päin
Väsynyt äiti
Onko väärin kaivata omaa aikaa äitinä 
Miten on mennyt kolme kuukautta äitinä

Seuraathan myös? FACEBOOK // INSTAGRAM 

Perhe Oma elämä Parisuhde Vanhemmuus

Meillä aloitettiin kiinteät ruoat

On hullua ajatella, että jos Luka olisi syntynyt laskettuna päivänä olisi hän tänään tasan kuusi kuukautta vanha. En pysty ymmärtämään miten nopeasti tämä aika on mennyt ja että minun pieni vastasyntynyt ei olekaan enää niin pieni! Kymmenen päivän kuluttua hän on puoli vuotias ja on ollut todella elämää mullistavaa seurata vierestä miten nopeasti hän on kehittynyt, ja kasvanut näinä kuukausina. Hän aloitti ryömimään jo hetki sitten ja en ollut jotenkin olettanut sitä tapahtuvaksi niin aikaisin. Tuntuu, että se helppo vauva-aika kun hänet pystyi jättämään hetkeksi leikkimatolle on takana päin ja tästä se alkaa kun täytyy jokaista liikettä tarkkailla ja seurata. Luka ryömii jo ihan hetkessä olohuoneen päästä päähän ja olohuone on meillä kuitenkin aika valtavan kokoinen. Ihan hirvittää! Eilen myös katselin kun hän taputti käsiään yhteen koko päivän, ja sitä iloa minkä hän saa niinkin yksinkertaisesta asiasta. Jotenkin sydäntä lämmittävää katsoa toisen iloa ja onnea kun on huomannut, että pystyy tekemään taas jotakin uutta. Ryan mainitsi, että onhan Luka jo jonkin aikaa tiennyt miten taputtaa, en ole kuitenkaan itse huomannut tai pistänyt merkille. Jotakin mitä Ryan siis huomasi ensimmäisenä ja hyvä niin, kiva että hänkin saa kokea jotakin ensimmäiseksi kun minun ollessa kotona tietysti koen enemmän näitä ensimmäisiä hetkiä ja uusia osaamisia.

Me myös aloitettiin kiinteät muutama päivä sitten ja jotenkin haikeilla mielin myös ajattelen miten helppoa oli vain pelkkä imetys. Ei tarvinnut miettiä sen kummemmin mitä mukaan kun ruoka oli aina saatavilla, mutta niin se aika menee ja varmasti kaiholla mietin tätäkin hetkeä myöhemmin. Kävin seminaarissa kiinteiden aloituksesta parisen kuukautta takaperin ja olenkin sieltä saatujen neuvojen mukaan edennyt. En halunnut aloittaa kiinteitä liian aikaisin vaan odottaa sinne kuuteen kuukauteen saakka tai kun Luka alkaa näyttämään merkkejä olevansa valmis. Pystyy istumaan syöttötuolissa, kiinnostunut ruoasta, avaa suutaan kun tarjoaa lusikkaa eteen jne jne) Hän alkoikin olemaan todella kiinnostunut parisen viikkoa sitten ja käsillään oli aina jommankumman meistä lautasella koittaen laittaa kaiken mahdollisen suuhunsa.

Aloitimme kiinteät niin, että molemmat oltiin kotona ja päästiin näkemään ensimmäiset reaktiot yhdessä. Videoitiin myös ensimmäinen kerta, että päästiin lähettämään video myös perheillemme Suomeen ja Englantiin. Tälläistä se kai tulee olemaan, videoidaan uusia hetkiä ja näin perheemme pääsevät olemaan edes sitä kautta mukana pojan kasvamisessa ja uusissa hetkissä. Monelle ulkosuomalaiselle tai kaukana perheestään asuvalle varmasti tuttua.
Nyt onkin kiva huomata miten Luka suhtautuu uusiin makuihin ja mistä tykkää ja mistä ei. Uusia hetkiä koko perheelle.

Seuraathan myös? FACEBOOK // INSTAGRAM 

Perhe Ruoka ja juoma Lapset Vanhemmuus