Tein toisen Suomen-reissuni muuttomme jälkeen. Molemmilla kerroilla olen mennyt kymmeneksi päiväksi, ettei tarvitsisi aikatauluttaa jokaista päivää minuutilleen ja aamusta iltaan täyteen ohjelmaa. Tällä kertaa ajoitin reissun kaiken lisäksi taktisesti kahden viikonlopun ympärille, rai rai! Kesän reissulla mulla oli jopa aikaa käydä lapsuudenkotiin jäänyttä roinaa läpi, nyt en tajua mitä tapahtui, kun en kerennyt edes kynsiä lakkaamaan. Ekana […]

Kesällä tapahtunutta: yksi ensimmäisistä belgialaisista työkavereistani supatti mulle hollantilaisia asiakkaita bongatessaan, ettei se muuten tykkää hollantilaisista yhtään. Ei sillä kuulemma ollut mitään ongelmaa meidän hollantilaisen omistajan kanssa, koska tuntee sen (!) mutta hollantilaiset noin yleensä olivat hänestä blaaahhh. Olin tietysti vähän pöyristynyt noin suorasanaisesta dissailusta, mutta tällainen naapurirakkausasia myös kiinnosti mua suomalaisena aivan suunnattomasti, onhan […]

Mainitsin edellisessä postauksessa miettineeni myös kielijuttuja. Olen nyt ensimmäisen hollannin kurssini loppuvaiheilla ja tietenkin aivan intopiukeena kaikesta vähästäkin mitä olen oppinut, mutta on tässä samalla kaikenlaista ihmeteltykin…  Ensinnäkin haluaisin kertoa näille, että on olemassa verbi tarvita. Täällä sanotaan olla tarve jollekin, mutta se tarkoittaa myös hätää. Aargh.  Toisaalta kieli on välillä humoristisen käytännöllistä. Suojatie on […]

  Yhtenä yönä tuli nukuttua vähän huonosti ja ajatuskela ehti kulkea hollannin kielen välikokeesta suomen kieleen, mamuidentiteettiin, aivovuotoon, itsenäisyyteen, etuoikeuksiin ja osallisuudestani Suomi-kuvaan. Kas kun ei maailmanloppuun. Suomihommat pyöri mielessä luettuani Uudesta Muusasta tämän kirjoituksen, jossa Eeva ihmetteli suomalaisten tapaa kertoa ulkomaalaisille aina niitä samoja juttuja Suomesta. Kylmyys, viina ja kielen vaikeus, kyl te tiiätte.  Tunnustetaan: alkuvaiheessa […]

Uuteen kaupunkiin muuttaessa sitä on jonkin aikaa vähän paikaltaan reväisty olo. Kaikki on vierasta.  Kunnes ei enää olekaan, ja huomaat arkeen muodostuneen tuttuja sekalaisia asioita, jotka saa hyvälle tuulelle – kuten poikkeuksellisen hyväntuulinen bussikuski, joka silloin tällöin osuu kohdalle. Mulla on siis teoria, että joka kylällä on oma The Bussikuskinsa. Se, jonka kaikki tyypin kohdanneet tietää […]

Kun viime talvena kadulla tuli vastaan kirkkaanpunaisia villakangastakkeja, huokaisin joka kerta mielessäni:  mäkin haluun! Talvi oli ja meni. Kesällä luin mummolassa Hyvän mielen vaatekaappia, joka kannusti huolehtimaan vaatteista paremmin, korjaamaan ja arvostamaan niitä. Ajattelin, että khyl khyl, pitääkin käydä taas suutarilla ja ruveta käyttämään korjausompelimoa. Seuraavana päivänä tapahtui ihme. Löysin mummolan vintiltä haaveitteni punaisen villakangastakin. […]

  Aloitin muuten kielikurssin. Jes, tästä se lähtee! Meidän parinkymmenen ihmisen kurssilla aloitti 17 eri kansallisuutta viideltä eri mantereelta. Olen kuulemma opettajamme ensimmäinen suomalainen opiskelija koskaan. Belgiassa on kolme virallista kieltä: etelässä puhutaan ranskaa, pohjoisessa hollantia, ja saksaa puhuu alle prosentti väestöstä. Naturligt näin pohjoisen asukkina aloitin hollannin opiskelun. Puhekieli on Belgian omia murteita, ja esimerkiksi Antwerpenin […]

  Olen kesäihminen henkeen ja vereen. En ole kovin innoissani kaivellut villahuiveja ylähyllyltä tai fiilistellyt syksyn alkamista. Olen kyllä varustautunut asianmukaisesti: ostin pitkään etsimäni keltaisen sadetakin ja yksi Ikean vaalea glögipullokin on jo juotu. Mutta ei tässä kaikessa ole ollut mitään erityisen ihanaa. (No joo, keltainen takki on ihan hauska. Ja siinä on superpehmeä puuvillavuori.) […]

Chef’s Table on lähes täydellinen tv-sarja. Tähän tulokseen olen tullut kaikki kolme kautta katsottuani. Viimeisin, Chef’s Table Ranska, ilmestyi Netflixiin 2. syyskuuta. Jokaisessa jaksossa yksi keittiömestari kertoo elämästään, ravintolastaan ja filosofiastaan ruuan takana. On aivan käsittämätöntä, miten telkkarisarja pystyy pelkästään näkö- ja kuuloaistiin vedoten kertomaan ruuasta niin paljon. Musiikin ja kuvan käyttö on maagista, ja […]

Vilkaisin ensimmäisiä postauksiani. Siitä onkin jo vuosi, kun päätimme muuttaa ja ryhdyin pikkuhiljaa raivaamaan Pasilan-kämppäämme. Uusi ajanlaskuni alkoi muutosta vuodenvaihteessa, ja tämä kahdeksan kuukauden rajapyykki on ollut monin tavoin merkittävää aikaa. Saimme belgialaiset henkilökortit, täytin 25 vuotta ja nappasin ensimmäisen Pikachuni. Tämänhetkinen elämä tuntuu ihan toisenlaiselta kuin kevät täällä. Täydemmältä, kiireisemmältä, mutta ei liian. Normaalimmalta. […]