Kirjoitin viime viikolla Facebookini seinälle siitä, miten väsynyt olen negatiiviseen ilmapiiriin somessa. Miten kaikki kommenttioksennukset, ilkeilyt ja väännöt ovat väsyttävää ja rumaa katsottavaa.

Oli aihe mikä hyvänsä, riitahan siitä syntyy. Ja sitten tulee linkkiä tilastoihin ja Youtubeen ja ties, minne. Siis kuka tuosta hyötyy, ja kuka tuollaista jaksaa? Ja kuka oikeasti jaksaa pysyä tuon kaiken keskellä tyynenä ja hyväntuulisena.

Kuuntelin aamulla Radio Rockia ja he miettivät mitkä heidän mottonsa olisivat Arto Nyberg-ohjelmassa. Mietin kuunnellessa, että kyllä, onhan vaikea kysymys, mutta sitten tajusin. Omani olisi ”No drama.” Tyyneys ja tasapaino ovat asioita, joita tavoittelen aktiivisesti, ja tuntuu että some ei niitä tue.

Kirjoitin, miten olen pidempään leikitellyt ajatuksella, että sulkisin kaikki somekanavani, tai no ainakin Facebookin. Instagramissa en ole vastaavaan menoon törmännyt.

Muistutin siitä, että keskusteluun ja kommentointiin kuuluu olennaisena osana myös taito kuunnella. Kuunnella niin, että yrittäisi ymmärtää myös toista. Kuunteleminen ei ole hiljainen paussi, jolloin mietitään mitä tykittää toiselle seuraavaksi. Pahimmillaan nuo kommenttikenttien riidat rikkovat ihmisten välejä. Tiedän kavereita, jotka ovat poistaneet toisiaan kontakteistaan liian pitkälle menneen väittelyn jälkeen. Kasvotusten tulisi ehkä harkittua pidempään mitä toiselle sanoo. Omalta osaltani voin kertoa keskustelusta, jossa toinen osapuoli sanoi luultavasti tietämättään, tai ainakin toivon niin, asioita, jotka loukkasivat tosi paljon, ja muuttivat sitä, miten näen ko. henkilön. On eri asia olla eri mieltä kun se, että mennään henkilökohtaisuuksiin. Ja niin, eri mieltäkin voi olla niin monin eri tavoin.

Olen jättänyt blogissa useamman jutun julkaisematta, ihan vaan siksi että jo etukäteen on väsyttänyt mahdolliset kommentit tai väärinymmärrykset. Ihan hyvää tarkoittavakin asia on niin helppo vääntää joksikin muuksi. Ja yksi aihe on itselleni vielä niin herkkä, etten kestäisi käydä siitä keskustelua ikävässä hengessä. Nimittäin joskus jännittää kun huomaa, kun neutraalimmistakin aiheista tullut kommentti, että mitä siellä lukee.

Näen tämän koko somen paikkana, jossa pitäisi olla kivaa, paikkana, joka parhaimmillaan yhdistää ja lähentää ihmisiä. Välineenä, jolla voi inspiroitua ja jakaa tietoa. Oppia uutta maailmasta ja muista. Se vaan on viime aikoina usein jotain muuta. Siksi olenkin tarttunut kirjaan puhelimen sijasta yhä useammin, eikä se oikeastaan mikään huono asia ole.
Onko kenelläkään muulla samankaltaisia fiiliksiä?