Tag: Muutos

On ollut päiviä, jolloin aloitin aamuni kävelyillä paljasjaloin merenrantaan, jolloin päivät päättyivät riippumattoon, ajatukset meren kohinaan, uni tuli tähtitaivaan alla ukkosen pauhatessa hohtavan tulivuoren takana Kun erosin, mietin kaikkia unelmiani ja päätin toteuttaa niistä jokaisen. Muutin Helsinkiin. Muutin kommuuniin. Irrotin otteeni materiasta, niin, että aivan kaikki mahtui neljään muuttolaatikkoon. Ja aloin kirjoittaa kirjaa, myin juttuja […]

Tänä aamuna minä jäin silkasta väsymyksestä sängynpohjalle. Pitkästä aikaa, ties koska viimeksi. Keitin aamukahvit vasta aamupäivällä, kävelin pelkkä Viiksivahamiehen paita päällä ympäri kommuuniamme ja meinasin jättää kissan oven väliin. Itkin, en tiedä miksi, mutta itkin valtavasti ja luin uutisia (ja itkin lisää) Aina sitä luulee, että nämä ajat olisivat takanapäin sillä tavoin, että kun saavuttaa […]

Viimeinen kuva Tampereen kodista, muuttopäivänä Muutama päivä sitten nimeni painettiin ensimmäistä kertaa sanomalehteen. Olen lyhykäisen toimittajataipaleeni aikana kirjoittanut vain verkkomedioihin, joten oma nimi, oma teksti ja omat kuvat ensimmäistä kertaa printille painettuina tuntuivat melko maagiselta. Tietynlaiselta etapilta. Pari vuotta sitten en uskaltanut haaveilla tällaisen hetken käyvän toteen: että asuisin jo Helsingissä, että nousisin aamukahdeksalta metroon […]

On elokuun viimeinen. Ja samantien ylläni on vuoroin villapaitaa, kaverin takkia, mekkoa, toppia, hänen takkia (joka tuoksuu viiksivahalta). Hiukset kastuvat kuurosateissa eikä ole enää kesän valo vaan hiljalleen laskeutuva harmaus, kolotus, sen tuntee jo, ei joka päivä mutta melko usein. Kävin joitain viikkoja sitten Tampereella, ja mieleni palaa tuohon kurjaan matkaan usein: vaikka Pyykkipuisto oli […]

Siitä alkaa olla kolme kuukautta, kun muutin Helsinkiin.  Pianomies soittaa yhä. Aamuni lenkkireitti on säilynyt vakiona. Tiedän, mistä saa halvinta olutta, mistä huonoa pizzaa, mistä hyvää lounasta. Muistan joitain ratikkareittejä ulkoa. Keitän mutteripannukahvia ja katselen sisäpihalla tupakoivia naapuriravintolan tarjoilijoita. Osaan osoittaa sormella eri kaupunginosien suuntaan. “Se on tuolla päin”, tiedän sanoa.  Olen neuvonut aasialaisia turisteja. […]

Olen kävellyt kilometrejä vain taivaalle, talon kattoja kohti katsoen. Minusta tuntuu, että täällä kaupungissa tuntuu aina siltä, miltä nuo vanhat somat talot näyttävät auringon valaisemina. Rakastan pastellinsävyisiä taloja joiden pintaan jää varjoja. Kaikki tuntuu pehmeältä, mahdolliselta. Olen tavannut ystäväni neljän vuoden takaa: miltä tuntuikaan kun toinen juoksee kohti, halaa ja huudahtaa innoissaan nimeni. Mikä jälleenkohtaaminen. […]

Olen keskittynyt viime päivinä – viikkoina – elämän perusasioihin. Nukkumiseen. Mutteripannun käyttöön. Yhteisöllisyyteen. Mistä kaikesta olenkaan jäänyt elämässäni paitsi? Iänikuisena aamuvirkkuna on ollut pysäyttävän erikoista torkuttaa, oikeastaan edes käyttää herätyskelloa. Nukkua yli seitsemään. Joinain aamuina jopa yhdeksään. Olen miettinyt: olenko niin uupunut, että nukun näin paljon, vai onko stressini vihdoin helpottanut sille tasolle, että ylipäätään […]

Tänä aamuna minä heräsin ja jaksoin viimein tiskata noin viiden päivän tiskit. Kävin lenkillä, imuroin pölyt nurkista. Vein roskat – ei niitä nyt kukaan muukaan vie, kun olen täällä yksin (meillä roskat olivat vuosien saatossa muuttuneet hänen vastuualueekseen, minä taas tein ruokaa, mietin kauppalistoja…) Tilasin uuden päiväpeiton, siihen uuteen kotiin, johon tulen vielä muuttamaan. Joskus […]