Tag: välipalaksi

Satokauden hedelmäsalaatti

Satokauden hedelmäsalaatti

Olen jo pitkään pyrkinyt syömään enemmän sesongin mukaisesti. Vaihtuvia sesonkeja olen seuraillut torin tuoreiden vihannesten tarjonnasta sekä marketin tarjouksista ja useamman kilon kassein myytävästä säkeistä. Kauppalistaa kirjoittaessa kotona ongelmaksi on kuitenkin muodostunut sesongin vastaiset mieliteot – raikasta korianteria on turha lähteä metsästämään kaupasta, kun jo sen kynnyksellä päälle vyöryävät kylmää kestävät juurekset. Lue koko juttu […]

Viikonloppuprojekti – Sitruunainen cashewjogurtti ja kanelinen inkatattarimysli

Viikonloppuprojekti – Sitruunainen cashewjogurtti ja kanelinen inkatattarimysli

Viikonlopun ilot voivat muodostua pienistä asioista kuten ruuanlaitosta. Työpaikan perjantaibaarissa pitkän viikon uuvuttamina odottelimme kaikki innolla tulevia vapaapäiviä. Kenelläkään ei ollut mielessä vauhdikasta viikonloppureissua, vaan yhdessä haaveilimme hieman pidempään nukkumisesta, huolettomasta kotoilusta ja vesi kielellä kasvatimme listaa ruokalajeista, joita haluaisimme tulevina päivinä laitella. Itsellänikin oli mielessäni pieni viikonloppuprojekti – raakajogurtti raakamyslin kera. Halusin valmistaa tonkallisen […]

Leivonnan iloa – Mehevät aamiasmuffinssit

Leivonnan iloa – Mehevät aamiasmuffinssit

Edellinen postaukseni yritti olla kiitos lukijoille, jotka ovat löytäneet sivuni ja sitä kautta antaneet uutta voimaa blogilleni, mutta ytimekkään kiitoksen sijaan tekstini paisui melkoiseksi ajatuksen virraksi ilosta ja kiitollisuudesta. Hajanaiset ajatukseni jäivät vielä muhimaan ja niinpä samaan hengenvetoon jatkan hitusen lisää ilosta. Aloitin blogini kirjoittamisen kaivatessani uutta ”harrastusta”, uutta motivaatiota ja uutta keinoa ilmaista itseäni. […]

Tervehdys lokakuu – Mausteiset inkivääripallot

Tervehdys lokakuu – Mausteiset inkivääripallot

Lokakuu – syyssateiden ja –myrskyjen sekä pimenevien iltojen aikaa. Ei kuullosta kovinkaan imartelevalta luonnehdinnalta, mutta himmenevät auringonsäteet tuovat mukanaan jotain hyvääkin, sallitun fiilistelyn talvisin ja lämmittävin maustein. Italialainen ystäväni sen jo edellisenä sunnuntaina suustaan lipsauttikin – 88 yötä. Aivan vielä en itse kalenterista ruksaa päiviä, mutta aikamoisena tonttuna kuivakaapista olen jo hivuttanut esille vaniljan, kardemumman, […]

Omenainen vihersmoothie – Taistelu arjen happokuormaa vastaan

Omenainen vihersmoothie – Taistelu arjen happokuormaa vastaan

Vihreät herkkuni ovat piiloutuneet viimeaikoina violettiin viittaan, mutta nyt purnukassa on puhdasta vihreää. Vihersmoothien mieltää helposti kesäisen raikkaaksi, mutta eihän se kesä vielä kovin kaukanakaan ole. Eilen sain jopa nauttia salaattilounaasta auringonpaisteiselle terassilla Kööpenhaminan italialasikortteleiden kätköissä, tänään taas pidellessäni sadatta sisätiloissa. Osoitus hiipivästä syksystä on kuitenkin punaposkiset omenat, joista voi maistaa menneen kesän lämmön tuntien […]

Violetti, väri luovuuden

Violetti, väri luovuuden

Syömämme ruoka heijastelee ulkokuortammekin syvemmälle. Sillä, mitä syömme, on vaikutusta älykkyyteemme, muistiimme, mielialaamme sekä unen laatuumme. Viimeviikkojeni ravinto on ollut sävyltään melko violettia välipalojeni ollessa marjaisia vihersmoothieita. Violetit marjat ja luumut ovat kuitenkin hyvää purtavaa iltapäivän väsyneisiin hetkiin, jolloin luovuus tuntuu olevan hukassa, sillä violettiin kätkeytyvä koliini edistää juurikin kadokdoksissa olevaa luovuutta. Lue koko juttu […]

Lämmittävät chilipatukat

Lämmittävät chilipatukat

Mahassani murisee. Vilkaisu kellon osoittaa vatsan valitukset aiheellisiksi, kellohan on jo yli yhdentoista, joten virallisen lounasajan sisällä ollaan. No, näinhän olisi ainakin Suomessa, mutta tanskalaisessa toimistossa lounaaseeni on matkaa vielä 120 nälkäistä minuuttia. Uudessa työympäristössä vallitseekin itselle aivan uudet tavat ja ensimmäisenä päivänä sainkin ohjausta niin kahvilatasoisen espressokeittimen käyttöön kuin arkirutiineihin. Ruokailun ”nokkimisjärjestyskin” tehtiin selväksi […]

Sadepäivän suklaahetki

Sadepäivän suklaahetki

Perjantai. Kello on jo yli kuuden ja istun vieläkin toimistolla. En sentään enää koneen äärelle, vaan perjantaibaarin puolelle siirtyneenä. Vanhempi arkkitehtipolvi on kahta viimeistä lukuun ottamatta jättänyt toimiston, mutta harjoittelijat piirittävät runsaslukuisina keittiön pöytää. Lännestä nousevat tummat pilvet havahduttavat minut kuitenkin pakkaamaan tavaroitani ja uupuneiden aivosopukkojen perimmäisistä onkaloista soperran vielä muutaman englanninkielisen sanan ilmoittaakseni lähtöaikeistani. […]