Rakastuin iranilaisiin elokuviin New Yorkissa asuessani. En muista oliko se IFC vai Film Forum, jossa näin Fireworks Wednesdayn, joka oli ensikosketukseni iranilaiseen elokuvaan, mutta se oli menoa se. Matka Teheraniin ja Isfahaniin ei ole vielä toteutunut, mutta onneksi elokuvien kautta näkee myös paljon.  1. A Separation (2011) Asghar Farhadin draamaelokuva iranilaisen pariskunnan avioerosta voitti parhaan vieraskielisen elokuvan Oscarin ja […]

Roomalainen keittiö, la cucina romana, ei ole tunnettu hienostuneisuudestaan tai eleganttiudestaan, mutta cucina povera tarjoaa kiistämättömän naukkaita pastoja, joissa toistuvat keittiön peruspilarit, eli guanciale, sian poskesta valmistettu liha, ja pecorino-juusto. Artisokkien (alla romana ja alla giudia), papuruokien ja vuohen ja lampaan lihan lisäksi roomalaisen keittiön peruspilareita ovatkin neljä erinomaista pastaa.  Spaghetti alla carbonara Aloitetaan itselleni rakkaimmasta, eli spaghetti alla carbonarasta, johon […]

Makoilemme ystäväni kanssa hänen sängyllään Firenzessä ja haaveilemme. Ystäväni haaveilee uudesta pyörästä ja kivasta professuurista. Siis sitten joskus, joskus parinkymmenen vuoden päästä, hän naurahtaa. Uusi pyörä tosin siintää jo lähitulevaisuudessa. Minun unelmani liittyvät pitkälti kaupunkeihin, joissa haluaisin vielä asua. Beirut, Pariisi, Tokio, Muscat, Bangkok, listaan ystävälleni. Kenties vielä uudestaan New York ja ehkä Lontoo. Milanossakin olisi kiva asua. Ystäväni nyökyttelee ja […]

Marie Laurencinin töissä kiinnitin ensimmäiseksi huomioni taiteilijan värimaailmaan; heitoihin sinisen, vaaleanpunaisen ja harmaan sävyihin. Pariisilainen Laurencin opiskeli yhdessä Braquen ja Picasson kanssa Académie Humbertissa ja häntä pidetään yhtenä harvoista naiskubisteista, joskin Laurencinin myöhäisemmät työt ovat tyylillisesti jo verrattain kaukana Picasson ja Braquen kehittelemästä suuntauksesta. Picasso esitteli taitelijan runoilija Guillaume Apollinairelle, jonka kanssa Laurencin eli yhdessä vuoteen 1912.  Laurencinin maailma […]

Lokakuu 2014 Saavun aamukoneella Brysselistä Milanoon kolmen ystäväni kanssa viettääksemme muutaman päivän italialaisen ystävämme luona Vianossa Reggio nell’Emilian provinssissa. Ystävämme isä, Signore E, joka on viehättävä sekoitus Bocconista valmistunutta taloustieteilijää ja ekomaanviljelijää odottaa meitä Malpensalla. Signore E:n tuntien parin kolmen tunnin ajomatka Milanosta Vianoon menee yhdessä hetkessä hänen lainatessaan Gramscia ja analysoidessaan Milanon talouspolitiikkaa.  Vianossa meitä […]

Geoffrey Bawan Kandalama-hotelli Dambullassa lienee yksi Sri Lankan mielenkiintoisimmista rakennuksista. Hotelli sijaitsee noin kymmen kilometrin päästä Sigiriya-kalliolinnoitusta Matalen piirikunnassa. Bawan suunnittelema rakennus on kuuluisa mukautumisestaan sitä ympäröivään maisemaan. On myös sanottu, että Bawan rakennus luo alueelle ns. kolmannen tilan, joka on rakennuksen arkkitehtuurin ja sitä ympäröivän maiseman välissä. Kolmas tila rakentuu pitkälti rakennuksen ja ympäristön integraatiosta, […]

Jos tämä blogi tiivistettäisiin yhteen konseptiin, niin se olisi minun versioni hyvästä elämästä. Tai ehkä paremminkin hyvää elämää etsimässä, sillä jokin tuossa ihastuttavan monimuotoisessa ja paikoin vaikeasti määriteltävässä käsitteessä kiehtoo.  Hyvä elämä ja onnellisuus saatetaan usein samaistaa, mutta onko hyvä elämä ensisijaisesti onnellista elämää? No, Aristoteles, esimerkiksi, uskoi näin. Hän myös ajatteli, että ihmisen lopullinen päämäärä on onnellisuus, eudaimonia. […]

Mikä yhdistää Obamaa, Karl Lagerfeldia, Stalinia ja Steve Jobsia? Univormupukeutuminen tietty! Me kaikki tiedämme Jobsin ja Obaman syyt univormuihinsa – turhien päätösten minimointi, sillä olemme kuulleet lukuisia kertoja, että menestyneet ihmiset pukeutuvat samoihin juttuihin joka päivä ollakseen tuotteliaampia.  No, omat päivittäiset päätökseni kalpenevat Obaman tai Zuckerbergin rinnalla, mutta silti nojaan arjessani pitkälti univormuajatteluun. Yksinkertaisesti siksi, että se […]

Bonjour novembre… Esihoidin marraskuuahdistusta juomalla litroittain TeaHouse of Wehmaisin milky oolong -teetä (ah se on niin hyvää). Yllätyksekseni, tai kenties teenjuontini ansiosta, marraskuuahdistus ei ole kuitenkaan vielä iskenyt. Itse asiassa olen kovin levollisin mielin, puoliksi odottaen jo vuotta 2019, mutta puoliksi onnellisena vuoden 2018 toiseksi viimeisestä kuukaudesta. Olen tosin jo aloittanut myös  joululaulujen kuuntelemisen (hehehe, olen tosiaankin […]

Kesäkuu 2018 Astuminen Palatsiaukiolta Talvipalatsin sisäpihalle on aina yhtä taianomainen hetki. Katastrofaalisen huonotkin aamut ovat vähemmän surkeita Bartolomeo Francesco Rastrellin suunnitteleman barokkipalatsin loisteessa. Turkoosiin vivahtavan vaaleanvihreä Talvipalatsi kultavalkoisine koristeineen seisoo ylväästi Nevan rannalla. Valkeat pilasterit ja katonharjalla seisovat pronssiset veistokset ja maljat luovat juhlavan tunnelman. Minä sipsuttelen palatsin sisäpihalle yleensä kovin arkisesti iso take away -kahvikuppi […]