Marraskuun taika

Vaikka olen kärsinytkin melko voimakkaasta, iltapainotteisesta väsymyksestä viime päivinä, ei marraskuu toistaiseksi ole ollut yhtään hullumpi kuukausi. (Paitsi tietty viime viikko: omg. Yhdysvaltojen maantiede tuli tutuksi, samoin CNN:n juontajat.)

Tärkein kommenttini:

<3 Kamala Harris <3

Anyway, takaisin mun europpalaiseen marraskuuhuni. Luxemburgin vaellusreitit ovat yllättävän monipuolisia ottaen huomioon maan lilliputtimaisen koon. Oma suosikkini on Saksan rajalla sijaitseva Müllerthal eli petite Suisse luxembourgeoise. Luxemburgin pieni Sveitsi. Näin ruskan aikaan alueella on megakaunista! Ah mun sielu tykkäsi niin!

Mikä siinä oikein on, että kun asuu kaupungissa ja pääsee viikonloppuna luontoon, niin tuntee jotenkin syntyvänsä uudestaan? On niin paljon parempi olla, vaikka ajallisesti kyse olisi vain tunnista tai parista. Mä olen jopa alkanut haaveilemaan maallemuutosta (!!!) Tällaiset haaveet omalla kohdallani ovat varmaankin seurausta tästä vuodesta. Kukapa ei haluaisi muuttaa kauas keskelle ei-mitään vuonna 2020.

Auringonpaisteen lisäksi meitä on siunattu sumulla. (Tai siis, mua, ei-autoilijaa on siunattu sumulla. En tiedä, mitä autoilijat tästä ajattelee.) Viime päivinä on tuntunut kuin olisimme keskellä jotakin maagista satua (vai jotain horror-leffaa, ehhehe…) Miltei höyryävä, kostea ilma on tosi jees, mutta maskille vähän hankalampi paikka. (Mua naurattaa aina, kun kirjoitan jotain maskeista. Enpä olisi viime vuonna uskonut, että maskit ovat osa elämäämme tänä vuonna.)

Kuun maagisuuteen vaikuttaa ehdottomasti sekin, että olen vihdoin jatkanut kulttuurielämääni. Sunnuntaina olin filharmonian salissa kuuntelemassa urku-trumpettikonserttia ja eilen Dudelangessa nykytaide-esityksessä. (Apua oli ihanaa!) En tiennyt urkujen ja trumpetin sopivan niin hyvin yhteen. Maurice Clemant vaikutti urkurina, siis mon dieuuuu, kuinka erinomainen artisti ja säveltäjä. Molemmissa tilaisuuksissa oli myös tosi turvallinen olo. Turvavälit olivat ruhtinaalliset, eikä kontakteja muihin ihmisiin juuri ollut.

Ja sitten kippistelyasioihin. Laseissa on ollut alkuviinejä ja itsevalmistettua kombuchaa. Se sama kahvihifistelijä, jonka mainitsin aikaisemmin on myös kombucha-asiantuntija (lucky me!). Minun tehtäväkseni jää maistelu ja uusien makujen ehdottelu. Toistaiseksi olemme vielä melko konservatiivisella linjalla: mustikkaa, luumuja, inkivääriä, mansikkaa, mandariinejä jne., mutta uskoisin pääsevämme vielä mielenkiintoisimpiin makuihin ennen uutta vuotta.

Mitä viineihin tulee, vanhat suosikit Arianna Occhipinti ja Frank Cornelissen pitävät pintansa. (Ja primitivo, eli mun ikisuosikkirypäle since forever.)

Muita huomioita:

Ja sitten jos ei auta glitterkynnet, jättimäinen toppatakki, eikä ympäri kämppää sirotellut kristallit, niin muistutan itseäni, että marraskuussa voin aina muuttaa asumaan sänkyyni ja olla kirjaimellisesti peitto korvissa 24/7. Erityisesti juuri tänä vuonna, kun kotiin jääminen on oikeastaan sankarillista.

Puss!

Lue myös:

Energisoivia asioita

Marraskuu biiseinä ja fiiliksinä

Rauhoittumiseen

Kommentit (1)
  1. vilhelmiina hellstén
    11.11.2020, 20:03

    <333

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *