Jos tämä blogi tiivistettäisiin yhteen konseptiin, niin se olisi minun versioni hyvästä elämästä. Tai ehkä paremminkin hyvää elämää etsimässä, sillä jokin tuossa ihastuttavan monimuotoisessa ja paikoin vaikeasti määriteltävässä käsitteessä kiehtoo. 

Hyvä elämä ja onnellisuus saatetaan usein samaistaa, mutta onko hyvä elämä ensisijaisesti onnellista elämää? No, Aristoteles, esimerkiksi, uskoi näin. Hän myös ajatteli, että ihmisen lopullinen päämäärä on onnellisuus, eudaimonia. On tosin hyvä huomioida, että Aristoteles keskittyy onnellisuuteen, jota ihmiseltä ei voi viedä pois ilman hänen suostumustaan. Onnellisuus ei siis synny esimerkiksi yksin vauraudesta tai vallasta, sillä nämä ihminen voi elämänsä aikana helposti kadottaa. Toisekseen, Aristoteleksen onnellisuuden konsepti liittyy vahvasti hyveellisyyteen, joka on Aristoteleksen mukaan onnellisuuden edellytys. Onnellisuus, josta Aristoteles puhuu on siis kovin erilaista hedonistiseen onnellisuuteen verrattuna. 

Vuoden 2018 teemana on ollut hyvä elämä – mitä se voisi olla ja mitä se ei ehdottomasti omalla kohdallani ole. (En yllättyisi, jos muutan vuoden kuluttua käsite pitäisi sisällään jotakin aivan muuta, sillä jos johonkin tässä elämässä uskon niin vaihtuvuuteen – ideoiden, ajatusten, paikkojen ja ilman). Uskon myös, että eri onnellisuuksilla on paikkansa hyvän elämän käsitteessä, mutta oma tutkiskeluni ei ole keskittynyt niinkään niihin, vaan pikemmin asioihin, joita teen ja koen eläessäni ns. hyvää elämääni. 

Tällä hetkellä uskon, että olen hyvän elämän äärellä, kun on kirjoja ja rakkautta. Ne eivät tietenkään ole ainoat hyvään elämään liittyvät asiat. 

Aloitetaan kirjoista. Kun tarkastelen elämääni lapsuudesta nykyhetkeen, ovat kirjat aina olleet merkityksellisiä. Varhaislapsuuteni lempikirjat olivat atlaksia. Tarkastelin lippuja, pääkaupunkeja ja valtioiden rajoja, sitten tulivat dekkarit, sitten maailmankirjallisuuden klassikot, nyttemmin luen oikeastaan mitä tahansa itseäni kiinnostavaa. Mutta, kuten jo sanottu, jatkuvuus ei ole mielestäni hyvän elämän elinehto. Kirjat vain sattuvat olemaan tänäkin päivä merkittävässä roolissa elämässäni. Ise asiassa lukiessani tunnen ehdottomasti eläväni ja se tuottaa minulle suunnattoman paljon iloa.

Jos tutkiskelen suhdettani kirjoihin tarkemmin, huomaan, että mieltymykseni kirjoihin on oikeastaan kiinnostusta uuteen tietoon ja erilaisiin maailmoihin. On tietysti myös muita tapoja, joilla voi tutustua uuteen tietoon ja oppia erilaisista maailmoista, esimerkiksi dokumentit tai ihmisten kuuntelu. Kirjoihin liittyy myös jotakin elämäntavallista. Esimerkiksi se, että on yksinkertaisesti aikaa lukea. Siis istahtaa paikoilleen, avata kirja ja uppoutua tekstiin. Elämäntavallisuus korostuu, kun lukee kirjallisuutta, joka ei mitenkään liity opiskeluihin tai työhön, vaan on puhtaasti nautinto ja harrastus, sekä tapa hahmottaa maailmaa. 

Entäs rakkaus sitten? Mitä tarkoitan, kun totean, että hyvässä elämässä on rakkautta? Ajatus tuli mieleeni, kun katselin 88-vuotiasta isoisääni, joka valmisti lauantai-iltana pannukakkuja minulle ja äidilleni. Ei tietenkään siksi, että hänen olisi tarvinnut, vaan koska hän halusi, rakkaudestaan meitä kohtaan.

Aatoksessa, että hyvässä elämässä on rakkautta ei tietenkään ole yhtikäs mitään ennennäkemätöntä. Ensireaktio kirjoittamaani on, että totta kai hyvässä elämässä on rakkautta, mistä muustakaan se voisi koostua? Valitettavasti  minun täytyy silti usein muistuttaa itseäni, että rakkaus voi ottaa niin kovin erilaisia muotoja. On rakkautta, joka on viime tingassa ostettuja mannertenvälisiä lentoja, mutta myös rakkautta, joka on maailman arkisimpia asioita kuten pannukakkuja ja aamutervehdyksiä. Ja oikeastaan, rakkauttahan on aivan kaikkialla, kumppanin aamutekstareissa, sisaruksen soitoissa, luottobaristan tekemässä aamukahvissa, ajatuksella kirjoitetussa sähköpostiviestissä. Täytyisi vain muistaa kysya itseltään, miten voin olla rakkaus tänään.

—

Tässä joitakin aikaisempia ajatuksiani hyvästä elämästä:

Hyvästä elämästä, vaihtuvista olosuhteista ja eri kaupungeista

Entä jos kaikki järjestyy

Iltapäivistä

On siis arkea (taas)

Olkoon kevyttä ja valoisaa

Täällä kuljen

Juuri nyt kiinnostaa arki ja kaikki yksinkertainen