Onni on

It’s the little things…lukee heinäkuisessa puhelimeni muistiinpanossa. Elin silloin tämän vuoden pimeintä aikaa ja kirjoitin ylös kurinalaisesti kaikki ne muutamat asiat (esimerkiksi lämmin suihku, mökkisauna, äiti, aamukahvi), jotka silloin tuottivat onnentunteen.

Nyt marraskuussa elämä ei onneksi tunnu enää yhtä pimeältä, mutta kirjoitan yhä muistiin ne pienet asiat, jotka tuntuvat onnelta.

Viime aikojen onnea tuovia asioita:

kauniit marraskuiset auringonlaskut

se kun jokainen aamu alkaa huutonaurulla ja loppuu samanlaiseen, levottomaan nauramiseen (emme todellakaan kikata vaan todella nauramme)

ystäväni Bailey-koira

Maria Menan Fuck You -kappale

ajatus joululomasta ja oman perheen kanssa hengauksesta

se kun lempiviini (yksi italialainen primitivo) on tarjouksessa Cactuksessa (luxemburgilainen ruokakauppa)

Bikram-joogan jälkeinen unenomainen, mutta energinen fiilis

pian alkava joulukuu (joka itselleni tarkoittaa tällä hetkellä vain yhtä asiaa: tämä kauhea(n opettava) vuosi 2019 on pian ohi – byeeeeeeeeeee, b*itch)

se että on joku, jolle tehdä aamuinen mantelimaitocappuccino

roomalaiset tuliaiset (eli Baci-suklaita ja makkaroita)

sisareni tekstiviestit, joissa yhtenä päivä fiilistellään Erkki Melartina, toisena analysoidaan horoskoopin antamia ohjeita ja kolmentana keskustellaan kandista  (sisaruus <3333)

entisen poikaystäväni Thanksgiving-lausahdus vuodelta 2017, kun olimme matkalla kollegani luo illalliselle: I am grateful that I exist and that I have this life…

…juuri niin, Rakas P, samma här. (Every cloud has a silver lining, jne.)

Lue myös:

Energisoivia asioita

Rauhoittumiseen (eli ei viinibaareja arki-iltaisin ja muita huomioita)

Rakenna maja ja vietä päivä sängyssä (tai: marraskuu voi olla kiva kuukausi)

Hyvinvointi Oma elämä Mieli Ajattelin tänään

Marraskuu biiseinä ja fiiliksinä

Marraskuun viimeinen keskiviikko…ja mieleni tekisi sanoa, että menipä marraskuu kivuttomasti. OK, onhan se pimeä kuukausi, muttei ollenkaan niin kammottava kuin mitä viime vuodelta muistelin. Ja nyt ollaan jo voiton puolella: pian on joulu, jee jee

Valitettavasti mun väitöskirja vei tässäkin kuussa voiton, enkä lukenut mitään muuta kuin oman alan kirjoja (ja tällä melko teoreettisia sellaisia. Mutta jos jotakin kiinnostaa näyttelyiden tai kuratoinnin teoria, niin hit me up…!), eli jaan kuukauden biisejä vielä toistaiseksi.

Yksi ilta, kun en saanut myöhäisen Bikram-joogan (note to self: kello yhdeksän loppuva Bikram-tunti on erinomainen ajatus, mikäli edessä ovat reivit, mutta jos seuraavana aamuna on aikainen herätys, ei todellakaan) takia pyörin sängyssä kunnes päätin tehdä uusia soittolistoja. Yks kaks muistin, että olin 14-vuotiaana innokas Megadeth– ja Guns N’ Roses -fani. Vietinkin seuraavat tunnit fiilistellen ”nuoruuttaani”.

Ja erityisesti pohdiskelin sitä, että miten joku juttu, joka on tapahtunut yli 13 vuotta sitten voi tuntua niin tuoreelta???

https://www.youtube.com/watch?v=GACVrae7H_g

Suurimman osan kuukaudesta kuuntelin kuitenkin Lykke Litä (vai kuinka hänen nimensä taivutetaan…ulkosuomalaisen suomenkieliongelmia….) ja lilluin kummallisessa melankoliassa. Vaikka marraskuu itsessään tuntui suhteellisen kivuttomalta, kävin läpi kaikenlaisia juttuja, ml. päivä, jolloin keväällä edesmennyt isoäitini olisi täyttänyt 90 vuotta.

Marraskuussa päivitin myös ”surullisten” biisien soittolistani (josta tulikin mieleeni, että ensimmäisen poikaystäväni mielestäni musiikkimakuni oli niin surullinen, että hän pyysi minua kuuntelemaan biisejäni aina kuulokkeista…lol.) ja löysin listaltani toisen nuoruuden rakkauteni, Regina SpektorinAhhhh. Toinen massiivinen nostalgiatrippi! Ihana, ihana Regina. Kuuntelen häntä varmasti koko loppuvuoden.

Ja sokerina pohjalla saksalainen Cro, jota olemme ystäväni kanssa kuunnelleet kohta viisi viikkoa putkeen – ja muistelleet meidän ”menneitämme” eli kandivuosia Alankomaissa.

Lue myös:

Lokakuu biiseinä ja fiiliksinä

Soittolista: darkest time

Tyylimuistiinpanoja marraskuulta

Kulttuuri Musiikki